Mikä Pokemoneissa viehättää?

[IgnotusMaximus]

Ensimmäiseksi: En ole tullut dissaamaan Pokemoneja vaan olen täällä aidosti kiinnostuneena.

Olen pelannut joskus aikoinani Pokemoneja kaverin GameBoylla, mutta mieleeni ei ole jäänyt kuin kohtuun hidastempoinen eteneminen pelissä, jossa "taistelukohtaukset" ovat vain pokemonin parhaan iskun spämmäämistä yhä uudelleen ja uudelleen, joka ei sisällä minkäännäköistä taktikointia tai muutakaan mielenkiintoista. Ainoa mielenkiintoinen mitä muistan on uusien paikkojen avaaminen ja tutkiminen pelissä.
Voisitteko korjata jos olen täysin harhaluulossa pelistä ja sanoisitte mikä teillä henkilökohtaisesti viehettää Pokemoneissa eniten? Olen vain tykännyt aikalailla kaikista Nintendon itse tuottamista peleistä enkä usko, että niin suosittu pelisarja voi olla niin tylsä, kuin mitä luulen.

Kannattaisiko kokeilla vielä kerran pelata ja miksi?

[Illusions]

Enpä tiedä saanko sinut vakuuttuneeksi pelaamaan Pokémonia uudelleen, mutta kerran nyt kysyit mikä viehättää niin kerron omalta kohdaltani.

Pokémon on vain jotain joka on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Pienenä 3-vuotiaana katsoin aina Pokémonia telkkarista ja tarhassa pelasin saman ikäisenä ensimmäistä kertaa kaverin Blue-versiota (koska olimme 3-vuotiaita emme tajunneet pelistä tai puhumattakaan kielestä hölkäsen pöläystä). 4-vuotiaana sain sitten ihan kokonaan pelata itse veljen vanhaa Red-versiota. Kai se sitten vain on pinttynyt tapa, siitä ei vain pääse eroon.

Siinä on vain sitä jotain. Varsinaisesti pelit on melko helppoja pelata läpi, mutta "gotta catch 'em all", eli tälläkin hetkellä tavoitteena täydentää Pokédex Whitessa. Peleistä saa yllättävänkin paljon irti pelkän ingame-tarinan pelaamisen lisäksi. Uusimmissa peleissä Wi-Fi taistelut ovat kivoja, ja niitä varten täytyy oikeasti kouluttaa sellaisia pokémoneja joilla voi "taktikoida", jos sitä haluat. Eli aina löytyy puuhaa. Tässä vain oma kokemukseni.

[Zhaituki]

Sanottaisko että minua lähinnä se kilpailullinen puoli viehättää eniten videopeleissä. Vaikkakaan en pidä IV farmaamisesta taikka EV koulutuksesta. (EV koulutukset suoritan ihan koneella ohjelmalla toistaiseksi.) Mutta itse tappelu osio kilpailullisesta pelailusta on se mikä viehättää, se ei niinkään ole parhaan iskun spämmimistä vaan ihan kunnolla taktikoimista, damage laskentaa sun muuta. Tietenkin hyvä tiimi synergia eli mahdollisimman montaa eri uhkaa vastaan counterit, mahdollisimman vähän weaknesseja ja mahdollisimman paljon resistanceja/immuniteetteja jos suinkin mahdollista. Tietenkin koitan kans tehdä mahdollisimman haastavaa itse tarinan läpi peluusta eli in-gamesta. Eli joko heitän jotain "pyydystä ainoastaan eka pokemon ruohosta" sääntöjä pelaamiseeni tai sitten ihan perus nuzlocke.

Korttipeli tällä hetkellä viehättää vielä enemmän kun se on enemmän taito painotteista kuin esimerkiksi vuosi sitten milloin se oli Reshiram tai Zekrom sitä sun tätä.

[Flyffel]

Kyllä ne itse monsterit viehättää eniten, ja kilpalullinen on todella hauskaa ja mielenkiintoista, vaikken sitä ole viime aikoina pelannutkaan. Sen ääreen palaa silloin tällöin mielellään (lähinnä Pokémon Online -tietokoneohjelman merkeissä). Pokémon-pelit ovat myös rentouttavia ja itsestäni niiden pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa ja siten hyvää ajanvietettä.

[-M3-]

Itse pelit ovat nykyään melko tylsää, yritän vain speedrunnata ne läpi.

Itselleni, kuten myös varmasti monelle muulle, kilpailullinen peli on pääasia pokemonissa. Jos peliin ei olisi rakennettu IV/EV systeemiä, en olisi tässä puhumassa niistä. Pokemonin kilpailullinen peli on todella vaativaa, ja siinä pitää oikeasti ajatella.

Spoiler:

[Oshawott]

Jaa mikäkö pokémoneissa viehättää? Itseäni niissä viehättävät itse pokémonit, ihan kaikki. Iskujen spämmäämisestä en oikein tiedä, mielestäni se on pikemminkin toistoa. Pokémoneissa viehättää myös niiden kouluttaminen ja se tunne kun onnistuu, vaikka taistelussa, tai onnistuu kehittämään pokémonin, se siinä on hienoa ja se viehättää!

[Near]

Keräily.
Ehdottomasti keräily!

Itse pelithän toistavat niin paljon itseään, että ensimmäisen pelikerran juonikuvioiden ja uusien ominaisuuksien tutkimista lukuunottamatta ne on aika yksitoikkoisia. Nuzlocken tapaisella haasteella uusintapeluun tosin saa aika lailla mielenkiintoisemmaksi ja haastavammaksi, joten sitä voi suositella, jos muuten tuntuu liian helpolta. Siinä pääsee tosissaan kiintymään taskuhirviöihinsä ja yhdenkin menettäminen riipaisee ikävästi. (Muutenkin kuin siksi, että se tietää pitkää grindaussessiota korvaavan tiimiläisen saamiseksi.)
Mutta minulle varsinainen peli alkaa vasta juonen jälkeen. Näissä peleissä on niin paljon mahdollisuuksia keräyskohteiksi, ettei kukaan ikinä pysty saamaan laillisin keinoin kaikkea. Dexin täyttäminen on vasta alkua. Sitten voi ruveta keräämään taistelukuntoisia yksilöitä, eventpokeja, DW-naaraita, shinyjä... Ja tietty tapella Battle Towerissa/Subwayssä/Wifissä, kerätä Master rankit kaikissa contesteissa, kalusteita Secter baseen/Dream Worldiin, musikaaliproppeja, leffoja... kaikkea mahdollista löytyy. Joten tällaiselle keräilijä-luonteelle nämä pelit ovat erittäin koukuttavia. Asiaa tietysti auttaa se, että pokemoneihin liittyy vahva nostalgiafaktori animen ekan kauden takia ja valtaosa niistä miellyttää silmää tavalla tai toisella.

[Oshawott]

Oh, olin melkein unohtaa keräilyn! Sekin on yksin Pokémonien parhaista puolista!

[Pokéyas]

Itseäni viehättää Pokémonissa sarjan loppumattomilta tuntuvat mahdollisuudet, sekä erityisesti pelien ja mangasarjojen tarinat, tarinaa varten keksityt ja niihin liittyvät myytit sekä historia, hahmot, ympäristöt... Jokaisella peli- tai lukukerralla löytää jotain uutta kiinnostavaa. Myös sarjaan liittyvien eri osien kehittyminen ja niiden tuomat uudistukset koukuttavat. Ja tietenkin myös Pokémonien lajikirjo eri ominaisuuksineen, piirteineen ja kausittaisine lisäyksineen; tästä huolimatta ajatus Pokédexin täyttämisestä ei kuitenkaan sytytä minussa kauheaa kipinää, laiska kun olen.

Lisäksi sarja on ollut pisimpään kestänyt ja kenties rakkain harrastukseni yli 12:sta vuoden ajan. Ensimmäinen videopelini oli Gold-versio, jonka sain seitsemän-vuotiaana, mikä vieläkin syventää suhdettani sarjaan.

[PokéGirl4-ever]

Kaikki aikaisemmin mainitut syyt pätevät myös minun kohdallani...
Lisäksi olen huomannut, että joka päivä, aivan joka päivä, oppii Pokémonista jotain uutta, kun Poké-yhteisö sekä peleissä että Maa-planeetalla on niin käsittämättömän valtava. Yleensä se on vain pieni asia, kuten vaikka "Hei, tuolta tyypiltä saikin esineen kun sille puhui!" tai "Ai saako Sandslashejä Relic Passagesta?"... Yleensä siinä tuntee kyllä olevansa n00b, mutta minut nämä oivallukset saavat (myös) ilahtumaan...