Lauantai 10.12.11
Edessä olisi pikkujoulut Heron luona, joten aloitin huolellisen valmistautumisen tuohon koitokseen istumalla heti herättyäni koneen ääreen koomaamaan. Seuraavana oli vuorossa suihku ja tarkkaan suunniteltu ja ajoitettu ruokailu, jotta saisin ajoitettua kuntoni iltaa varten oikein optimaalisesti. Tämän jälkeen vielä viimeinen tietokonepyrähdys ennen kuin pakkasin reppuni ja lähdin kauppaan ostamaan pari suklaalevyä lahjarulettiin. Sitten suunnistamaan kohti kuningaskuntaa.
Perille saavuttuani näinkin heti ensimmäisenä illan päävastustajani, Jesse Mäntylän. Hänet täytyi voittaa jokaisessa pelissä, tavasta piittaamatta. Olin hieman pettynyt koska toinen rivalini, Caccis, ei päässyt tulemaan koska kokonainen armeija pidätteli häntä. Pääsin kuitenkin pettymykseni yli pelatessani aluksi Alviksen kanssa vähän CTR:ää ja aonon herättyä aloimme pelaamaan hänellä ja Tonulla vahvistettuna Castle Crashersia Heron viihdyttäessä joitain kahta randomia keittiössä.
Jossain vaiheessa sitten muitakin ihmisotuksia alkoi valumaan paikalle. Saapuneiden joukossa oli mm. joku Esa, joka kuulemma on kovakin pelimies, ja hänen mukanaan tuoma kolmen naisen haaremi. Sitten Hero kaivoi jostain makkarinsa kätköistä vielä yhden Lapista asti saapuneen vahvistuksen ja ilta pääsi alkamaan. Tai ainakin melkein. Ensin piti hakea pizzaa. Helsingissä on muuten Suomen huonoimmat pizzeriat.
Alun muodollisuudet, joihin sisältyi lahjojen jako ja ilmeisesti myös pannarien ja torttujen ja joidenkin muiden syötäväksi tarkoitettujen ruokien teko, hoidettiin nopeasti alta pois ja sitten oltiin oikeasti valmiita laittamaan tapahtuma todenteolla käyntiin. Eli Wiihin lyötiin jotain niinkin huonoa kuin Happy Dance Collection ja minun teki jo mieli juosta itkien ulos koko talosta. Tätä tuskaa kesti onneksi vain hetki ja tilalle laitettiin joku Mario Party. Harkitsin itsemurhaa. En kestänyt tätä enempää, joten nostin pöydältä jonkun lahjaksi saaman Aliaksen ja revin sen yhtään omistajan tunteista piittaamatta ulos papereista. Yhtäkkiä kukaan ei enää pelannutkaan Mario Partya, kun kaikki huomasivat minun kehittävän muuta tekemistä. Ei ole helppoa olla näin suosittu.
Aliakset laitettiin käyntiin. Pareiksi arvottiin Alvis & aono, badganondorf & Vanille, minä & Lars ja kaikkien kavahtama Hero & Roseanni, joka sijoittuikin Heron käsittämättömien selitysten ja totaalisen tietämättömyyden vuoksi (Mikä ***** on konduktööri? Kuka ******** on Karl Marx?!) aivan odotetusti viimeiselle sijalle. Jollain ihmeen kusetuksella Esa ja Milla onnistuivat voittamaan minut ja Lirunderin vaikka olimmekin oikeasti paras pari. No illan ekasta pelistä toinen sija oli ihan hyvä alku.
Seuraavaksi oli vuorossa kaikkien rakastama Piirrä ja Arvaa. Sain parikseni ehkä ennakkoon kovimmaksi peluriksi rankatun Heron. Odotukseni olivat siis jossain viimeisen sijan ja alkuruutuun jäämisen välillä, mutta osoittauduimmekin aivan loistavaksi pariksi ja sijoituin taas toiseksi aivan selvällä erolla seuraavaan pariin! Tällä kertaa edellisessä pelissä kunniaa niittänyt suomenmestari olikin aivan vastaantulija ja turhautti Lapista saapuneen vierailijamme taiteellisella lahjattomuudellaan.
Kaksi suuria ponnisteluja vaatinutta lautapeliä osottautuivat odotettua rankemmiksi ja näiden jälkeen suurin osa naiskansasta kopsui väsymyksen taltuttamina. Suuresta uupumusepidemiasta selvinneet soturit päättivät sitten viettää lopun iltaa pelaten jotain rohkeimpienkin sankarien pelkäämää Rumblea. Itsehän en ole koskaan elämässäni koskenutkaan mihinkään tuon kaltaiseen ja kartoin ajatusta, että osallistuisin korttipeleihin, mutta lopulta muu kansa sai puhuttua minut ympäri. Tähän titaanien taistoon osallistuivat siis minä, aono, Hero, Esa ja Milla. Tonu oli mukana ekassa pelissä, mutta luovutti tajuttuaan minun murskaavan potentiaalin.
Ensimmäinen peli meni ihan testattuessa, koska en tiennyt mistään korteista mitään. Minua käskettiin asettamaan panokseni jollekin laudalla olevalle pokemonille, mutten tiennyt mikä niistä olisi paras. Koska muistin joskus lukeneeni foorumilta Zhaitukin hehkuttaneen Basculinia, päätin panostaa tuohon kovanaamalta näyttäneeseen kalaan ja johonkin muuhun yhtä badassiin kaveriin. En välittänyt toisten nauruista vaan pelasin itseni vakuuttavasti heti debyyttimatsissani finaaliin asti lyöden luun kurkkuun kaikille epäilijöille.
Seuraava peli ei sujunut aivan yhtä hyvin, mutta sain kerättyä itseni ja tästä lähtikin aivan uskomaton putki. Seuraavista neljästä pelistä voitin kaksi, pelasin tasan kerran ja sijoituin toiseksi kerran. Seitsemännessä ja viimeiseksi jääneessä pelissä toiset päättivät lopulta liittoutua minua vastaan, koska he eivät huonoina häviäjinä kestäneet taidokkaan noppapelaamiseni tuomaa nöyryytystä (tein kaikki päätökseni nopalla). Jäin sitten ensimmäistä kertaa sitten alun haparoinnin finaalin ulkopuolelle. Tämän jälkeen aiemmin kopisseet tytötkin hilippaa lukuunottamatta pääsivät ylös sängystä ja päätimme hurjan pikkujoulu/Castle Crashers/alias/piirrä ja arvaa/rumble -illan jokseenkin väsyneeseen kotimatkaan.
Ihan jotta kaikki pääsisivät ihailemaan käyttämäämme summassa valikoimaani pokemon-listaa liitän sen nyt tähän:
Spoiler:
Oli hieno ilta ja koska kuulin, että jokaisen rapsan lopussa pitää olla plussia ja miinuksia heittelen tähän jotain:
+ Olin ihan ylivoimainen kaikissa peleissä, jopa Castle Crashersissa johdin Tonua leveleissä useaan otteeseen
+ Ei kuunneltu joulumusiikkia
+ Tuli nähtyä uusia naamoja ja jopa pepender raahautui jostain Lapista asti miittiin
+ Olin varautunut kauheaan säähän ja otin varasukat ja villasukat mukaan!
+ Saamani joululahja
- Huono pizza
- Keli
- Mario Party ja HDC
- Ihmiset kopsui niin aikasin
- Huonot häviäjät, jotka liittoutuivat minua vastaan
- Caccis ei päässy