The Deck Out goes Worlds

Alueella tiedotetaan tulevista turnauksista ja keskustellaan jo käydyistä turnauksista mm. turnausraporttien muodossa.

Valvojat: R0xu, Rai-chan, Play! Pokémon -järjestäjät

The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja badganondorf » 16.08.2012 21:48

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tai no eihän tämä nyt niin myöhään edes tule kun miettii, että unirytmini ei ole vieläkään täysin kohdallaan. Kaikista hassuinta tässä on se, että suomeksi kirjoittaminen tuntuu vieraalta. Tänä vuonna olen tainnut 4 raporttia kirjoittaa suomeksi ja yhdenkin niistä Google Translaten avustuksella… Varoitus sitten jo etukäteen kaikille, jotka ajattelivat lukea tämän raportin – vuorossa on erittäin paljon off-topicia ja random ajatuksia koko kaudesta ja kaikesta muustakin kuin MM-kisoihin liittyvästä. Yritän pitää raportin lyhyenä – kuten aina.

Joka tapauksessa, perinnettä haluan pitää joka tapauksessa yllä ja koska näyttää siltä, ettei kukaan MM-kisoissa ollut vaihteeksi kirjoita raporttia, saan toimia jälleen MM-kisafiilisten välittäjänä niistä kiinnostuneille. Enkä ole pahoillani, pidän kirjoittamisesta ja ehkä ensi kauden jälkeen kun (tavoitteena ainakin on) pistää blogi jäihin, pääsen vihdoin kirjoittamaan ensimmäistä kirjaani.

Blogin kausi isossa pähkinänkuoressa


MM-kisaraportin tyylille uskollisesti on hyvä aloittaa aivan kauden alusta. MM-kisat olivat juuri päättyneet ja MM-kisafinaali oli formaatille uskollisesti ratkennut aloitus kolikonheittoon. Uusi kausi kuitenkin starttasi paljon positiivisimmissa merkeissä kiitos Pokémon Catcherin, joka edes vähän tiputti tuuri momenttia formaatilta. Itselleni EPO:n julkaiseminen ei kuitenkaan ollut suurin muutos - samaan aikaan kuin uusi kausi alkoi muutin Vaasaan ja päätin aloittaa englanninkielisen Pokémon TCG blogin. Blogini aloittamisesta minun pitää kiittää tasaisesti kaikkia, jotka antoivat mielipiteensä kun kyselin mielipiteitä blogista – ihmisten positiivisuus oli erittäin tärkeää etenkin blogin ensiaskelilla.

Ideanhan blogiini sain Iston vuoden takaisesta yrityksestä kun hän kirjoitti blogia suomeksi. Jostain syystä negatiivisen palautteen määrä oli kuitenkin aika massiivista ja blogin elinkaari jäi lyhyeksi. Itselleni blogin aloittaminen oli eräänlainen itsensä haastamis –projekti. En ole koskaan ollut hyvä pitkäaikaisissa projekteissa ja kun innostun jostain, jää innostus yleensä erittäin lyhytaikaiseksi (lukuun ottamatta TCG:ta, salibandya ja Go:ta).

Kuten edellä mainittu, olin aina pitänyt kirjoittamisesta ja siksi olen turnausraportteja ja artikkeleja foorumillekin kirjoitellut. Kuitenkin, koska tavoitteeni kirjoittamisen kanssa ovat niin paljon korkeammalla kuin fan ficcien tai raporttien raapustelu, olo blogi hyvä alusta itsensä haastamiseen.

Blogin lukijakunta tulisi (toivottavasti) koostumaan pääasiallisesti ulkomaisista pelaajista, joiden mielipiteet olisivat täysin puolueettomia, jolloin negatiivisia kommentteja tulisi varmasti. Tämä testaisi kahta asiaa: kestäisinkö kritiikkiä ja olisiko tuottamani kieli sekä sisältö yhtä hyvätasoista kuin kuvittelin sen olevan – myös ulkomaisilla standardeilla. Täytyy kuitenkin muistaa, että amerikkalaiset eivät kunnioita ketään muita kuin japanilaisia ja amerikkalaisia pelaajia.

Noh, kun kausi alkoi ja blogini starttasi, oli tietenkin suurin osa lukijakunnasta Suomesta. Sain kuitenkin korvaamatonta apua blogini kanssa SixPrizesin perustajalta Adamilta, josta yllätyin – olinhan perustamassa käytännössä ”kilpailevaa” sivustoa. Ensimmäinen tulikoe tulikin jo Battle Road –metagame artikkelini kanssa, jossa totesin, että stage1 pakat ovat pelikelvottomia. Kuka tahansa asiasta perillä oleva tiesi, että tämä on fakta, mutta sain paljon negatiivista kritiikkiä tämän myötä. Paras kommentti oli ehkä SixPrizes Underground puolella (vaikka artikkeli ei siis ollut maksullinen).

” i didnt like the article at all. i dont understand how he says stage 1s are so bad. it confuses me now cause that was the deck i was using. i dont like how he was just saying reshiplosion is the best. when honestly i beat it with stages 1s playtesting . Now im confused. Please one of the pros or adam answer this. this article just got me so confused than helped.”


Pidän tästä kommentista enemmän kuvaavana amerikkalaisesta mentaliteetista kuin mikään, mitä olen koskaan nähnyt. ”En pitänyt artikkelista, koska hän sanoi, että pakkani on huono”. Tämä jäi päähäni ja siitä oli erittäin paljon hyötyä, kun tulisin tulevina kuukausina vielä kirjoittamaan SixPrizes UG:seen.

Joka tapauksessa, asuin Vaasassa ja en siis päässyt pelitestaamaan ollenkaan. Tämä johti siihen, että jokainen lista, jonka kirjotin blogiini oli puhdasta theorymonia. Formaatti oli kuitenkin niin yksinkertainen, että theorymon listatkin pärjäsivät. Toistin moneen kertaan blogini entryissa, että olen testannut paljon ja blaablaa. Totuus: pelasin 10 ottelua turnausten ulkopuolella koko kauden aikana, lukuun ottamatta SM ja MM-kisa pelitestejä. Olisi kuitenkin liian röyhkeätä todeta, että tässä on hyvä pakka, enpä ole testannut, mutta tiedän että se toimii.

Blogin suosio kuitenkin räjähti vasta kun Eye On Japan julkaistiin. Tästä kuuluu tietenkin suuri kiitos myös Julialle, joka auttoi minut Yuki Fujimorin kanssa sähköposti yhteyteen. Eye on Japan myös kiinnitti TheDeckOutin maailman kartalle. Jos henkilö ei ollut vielä kuullut siitä, nyt hän varmasti oli. Ensimmäinen Eye on Japan artikkelihan nousi SixPrizesin parhaiten rankatuksi artikkeliksi alle viikossa. Todennäköisesti se viipyy ykkössijalla niin kauan kun SixPrizes on pystyssä. Lisääntynyt julkisuus tietenkin lisäsi jälleen blogiini kohdistunutta kritiikkiä.

Citareiden alla sain Chandeluren listan Yukilta Japanista, joka totesi minulle, että osaan tehdä listasta paremman. Noh, muokkasin pakan, en taaskaan pelitestannut peliäkään ja onnistuin voittamaan sillä ekat Citarit. Kun julkaisin raporttini Chandelurella, tulin myös ensi kertaa tutustuneeni sivuun Heytrainer.org. Kaikki, jotka tietävät Heytrainerin, tietävät millaisia kommentteja sain listastani. Ne, jotka eivät tiedä, en suosittele, että edes käytte sivuilla – sivu on täynnä itseään täynnä olevia amerikkalaisia, jotka ovat parhaimmillaan voittaneet paikallisen Citarin. Ehkä parasta Heytrainerissa oli kun ihmeteltiin, miksi Chandelureni ei pelaa Gloomia. Olenko täysin hullu. Lopputuloksena: 2 kuukauden päästä missään Vileplume pakassa ei enää ollut Gloomia, Vanilluxea lukuun ottamatta. Aikaansa edellä olevia aina vihataan. Heytrainer gonna hate.

Kuitenkin, jaksoin päivittää blogia koko kauden ajan kaksi kertaa viikossa, johon sen alussa en olisi koskaan uskonut pystynyt. Kiitos blogin ja Eye on Japanin sain myös pestin UG:sta, johon pääsin kirjoittelemaan maksullisia artikkeleja. Muistan ajan kun UG:seen kirjoitti vain pelaajia, joita minäkin kunnioitin, mutta mitä pitemmälle kausi meni, sitä huonommaksi UG:n taso meni. Mielestäni jotain siitä kertoo se, että omat artikkelini rankataan lähes joka kuukausi parhaiksi. Syyskuun UG tarjonta koostuu Kettlerin, Hornungin ja minun artikkeleistani. Näiden lisäksi kirjoittajina toimii 5-6 henkilöä, joista en tiedä muuta kuin nicknamen. Se on huolestuttava merkki laadun tippumisesta, koska tiedän jokaisen merkittävän yhdysvaltalaisen pelaajan nimeltä – niin kauan olen turnauksia seurannut.

SM-kisat tulivat ja menivät ja niistä tunnelmista voitte lukea SM-kisa raportistani. Ehkä näin jälkikäteen voin sanoa vielä sen verran, että kyseessä olivat ehkä helpoimmat ja tylsimmät SM-kisat tähän mennessä. Tämäkin johtui vain idioottimaisesti kortista nimeltä Darkrai EX ja ylivoimasta, jonka se antoi.

Kesä-Esa kesäilee

Sain kuitenkin kesätöitä (kiitos Annin suhteiden) vielä oman alan yrityksestä, josta olen erityisen iloinen. Töiden takia lähinnä kesä meni miten meni. Täytyy myös mainita se, että pääsykokeet kusivat (vaihteeksi) ja jäin kahden hienon mokan päähän Helsingin opiskelupaikasta. Päädyn siis tänä lukuvuonna Tampereelle, jossa päätin ainakin kandin verran opiskelevani.

Tavallisesti kesästä saa kirjoitettua vaikka kuinka pitkät romaanit, mutta tämä kesä oli Pokémontäytteisesti pienin tähän mennessä (itse asiassa koko vuosi oli vähiten Pokémonia koskaan elämäni aikana sitten 7v:n.)

Koko kesäloma kului lähinnä töiden ja erinäisten ”lifettämisen” muotojen parissa. Näinä viikkoina en siis koskenut kortteihin ollenkaan. Kesäkuussa en siis koskenut kortteihin laisinkaan. Päätin myös pitää blogissani hiljaiseloa kesä, heinä ja elokuun ajan, jotta pystyin keskittymään muuhunkin kun tietokoneella olemiseen. UG artikkelien kirjoittaminen kuitenkin kävi enemmän kuin työstä ja vei aika paljon aikaa. Hauskinta kesässä oli ehkä se, että se oli nopein kesälomani koskaan. Todennäköisesti työstä johtuen, en kauheasti jaksanut vain istuskella koko kesänä ja ihmetellä, että ei ole mitään tekemistä (toisin kuin 20 aikaisempaa kesääni).

Miska-leiri, Kettus-leiri ja Batman


Heinäkuussa oli pakko koskea kortteihin. Vuorossa olivat Miska-leiri ja Kettus-leiri. Heinäkuun toisena viikonloppuna oli Miska-leiri ja yhdysvaltojen Natsit olivat päättyneet mystisesti Klinklangin voittoon (joka oli mielestäni vitsi).

Miska-leiri meni monella tapaa myös eri tavalla kuin yleensä. Perjantaina viivyimme vain hetken, vieden pakkani paikalle, koska meillä ei ollut telttaa. En tainnut käydä edes uimassa perjantaina!

Lauantaina onneksi pääsin pelaamaan vähän enemmän Pokémoniakin, tosin huomasin, että formaatissa ei ollut taaskaan yhtään miellyttävää pakkaa. Olisin halunnut pelata Hammertimea, mutta minun oli myönnyttävä totuuteen, joka oli, että Hammerilla olisi heikko match-up niin Speed Darkraita kuin Max Potion/Eelektrik variantteja vastaan. Uskoin molempia olevan MM-kisoissa, koska pakat olivat niin helppoja pelata ja rakentaa. Speed Darkrain suosiossa osuin oikeaan, mutta Eelektrikin määrän arvioin aivan päin seiniä.

Koko ajan päässäni takoi ääni, että pelaa CMT:ta. Jostain syystä olin vahvasti sitä mieltä, että se oli formaatin paras pakka. Minulla oli myös empiirisiä todisteita tästä, koska olin antanut CMT-listani hollantilaiselle kaverilleni ja hän pääsi top4:aan häviten vain järjettömän huonoon tuuriin. Tiesin kuitenkin, etten olisi koskaan vahvoilla pelatessani pakkaa, joka vaatisi tuuria ja etenkään Dual Ball headseja. Itselläni oli liian monta huonoa kokemusta Dual Balleista.

Lauantai-iltana lähdimmekin Miska-leiriltä taas yöksi pois (tällä kertaa SiaBBO:n 18v bileisiin). Siellä näin kuinka Sepon isoveli stressasi omia taikuuden MM-kisojaan ja näytteli mitä käsittämättömimpiä temppuja. Lieneekö lievästä hiprakasta vai mistä, mutta en saanut yhdenkään tempun jujusta kiinni, vaikka kyseessä oli simppeleitä korttitemppuja (Miten joku voi kadottaa korttipakan kädestään hihattomassa paidassa?).

Sunnuntai-aamuna heräsimme sitten Annin kanssa pirteinä ja painelimme suorinta päätä Miskalle, jossa suurin osa ihmisistä oli hereillä, vaikka olivatkin kaiketi pelanneet Citadelsia yömyöhään. Sunnuntai ei paljoa tarjonnut minulle Pokémoniin liittyen vaan keskityin pelaamaan Go:ta, käymään uimassa ja saunomaan. Viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut, en vain kauheasti Pokémoniin keskittynyt, mutta toisaalta eihän se Miska-leirin pointti ole koskaan ollutkaan! Kait…

Seuraavana päivänä sainkin jo mitä mahtavimpia uutisia Japanista. Yuki olisi tulossa MM-kisoissa ja olisi osallistumassa Last Chance Qualifieriin! Olin enemmän kuin iloinen kuullessani, että hän olisi tulossa. Olihan hän auttanut minua massiivisesti kauden aikana (ilman häntä en olisi koskaan voittanut niitä alkukauden Citareita, saanut blogistani niin suosittua, enkä voitettua SM-kisoja yhtä helposti, koska tähän kaikkeen hän oli tarjonnut lähtöalustan.) Kiinnostavaa oli myös se, että hän oli ollut MM-kisoissa vain 2 kertaa aiemmin (2004 ja 2005). Molempina vuosina hänen tuloksensa olivat enemmän kuin kunnioitettavat. 2004 hän oli Masterin 4. Team Magma pakalla ja vuonna 2005 top16:ssa ZRE:lla. Hänen tuloksensa olivat siis tasoa Yamato, paitsi ettei kukaan ollut koskaan kuullut hänestä! Parasta kaikessa oli se, että pelkäsin miten pystyn kommunikoimaan hänen kanssaan sillä maanpetturi Julia ei ollut tulossa. (ja en tässä vaiheessa tiennyt että Miskan äiti olisi tulossa tai että Santtu oli ollut vuoden Japanissa). Onnekseni hän kuitenkin sanoi, että osasi paremmin englantia kuin kukaan muu japanilainen, jonka itse tuntee. Tämän sanoessaan tajusin vasta itse asiassa kuinka käsittämättömän hyvää tuuria elämä joskus vaatii.

Jos pysähdytään hetkeksi miettimään niitä pieniä asioita elämässä. Olen lukenut kymmeniä japanilaisia Pokémon blogeja vuosien varrella. Blogeja on varmasti satoja. Millä todennäköisyydellä päädyn kysymään juuri sellaiselta kaverilta apua kaiken tämän kanssa, joka

A) On ainoa top4:n päässyt ihminen, jonka naamaa ei löydy MM-kisavihoista
B) Osaa englantia yhtä hyvin kuin minä
C) Tulee antamaan minulle hyvät pakat suoraan käteen
D) Päättää lähteä MM-kisoihin 7 vuoden tauon jälkeen
E) On valmis auttamaan minua blogini kanssa lähes loputtomasti

Jos olisin sähköpostini kohdistanut mihin tahansa muuhun kahdestasadasta japanilaisesta blogista, en olisi koskaan todennäköisesti pärjännyt kaudella läheskään niin hyvin kuin nyt pärjäsin ja saanut aivan mahtavaa ystävää Japanista. Vaikka korttipelissä tuuria ei minulla juuri ole, olen enemmän kuin kiitollinen, että tällaisessa asiassa minulla oli tuuria. Todennäköisesti tämäkin yhteys ulkomaailmaan tulee tarjoamaan minulle elämässä paljon parempia kokemuksia kuin Pokémon MM-kisavoitto koskaan toisi.

Kaksi viikkoa kului aika nopeasti Miska-leirin jälkeen, vaikka sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Nimittäin, samaan perjantaina kun Kettus-leiri alkaisi, julkaistaisiin myös The Dark Knight Rises. Mietin, jotain niin villiä kuin, että olisin käynyt katsomassa tämän Batmanin Tampereella, mutta totesin että jaksan odottaa Kettus-leirin jälkeen. Fiilikset elokuvasta olivat aika ristiriitaiset ihan vain sen takia, että niin Batman Begins kuin The Dark Knight olivat olleet erityisen hyviä elokuvia. The Dark Knight erityisesti kiitos Heath Ledgerin roolisuorituksen. Vaikka Nolanin leffat ovat aika usein hirveätä kikkailua (ks. Inception), jotenkin ne vain iskevät usein minuun. Tiesin, että The Dark Knight Rises ei tulisi pääsemään The Dark Knightin tasolle, mutta olin varma, että se olisi vähintäänkin yksi vuoden parhaista elokuvista (jos ei olisi, pettyisin valtavasti).

No, mutta Kettus-leiri oli tosiaan ennen tuomiota Batmanille. Suomi on mielestäni etuoikeutettu maa siinä, että meille on kehittynyt niin hieno Pokémon yhteisö (vaikka pienentynyt onkin), kuin nyt onkin. Kettus-leiri on mahtava lisä Miska-leiriin, joka oli ensimmäisen kerran jo 2006. Uskoisin, että ilman näitä en jaksaisi edes koko peliä pelata, sillä ilman niitä MM-kisavalmistelu olisi vain masentavaa korttien läiskimistä. Mahtava testausympäristö muiden virikkeiden ohella kuitenkin tarjoaa niin paljon enemmän kuin pelkkää monotonista korttien mätkimistä, että se pitää itse korttipelaamisenkin miellyttävänä.

Saavuimme perjantaina Kettusleirille Annin, Matiuksen, Miskan ja Pakkiksen kanssa. Lähtö meni myöhäiseksi monesta eri syystä, mutta ei vähiten auton set-uppauksessa ja tällä kertaa emme nähneet hirviä onneksi tien varrella (ks. viime vuosi). Matka siis meni hyvin, mutta perjantaista en kyllä muista mitään muuta kuin, että otin kuvia ja minua väsytti karmeasti, joten menimme Annin kanssa nukkumaan suht aikaisin autoon.

Lauantai on kaikilla leireillä se virkein päivä, koska kukaan ei ole vielä valvonut liikaa (vaikka olisi valvonut koko yön) ja motivaatio testaamisen on suurin. Alokas Lehtinen oli vähän liiankin innostunut kansalaispakotuksestaan ja kertoi samat tarinat kahdelta ensimmäiseltä viikolta, joka halusi (tai ei halunnut kuunnella), joka toisaalta on aivan luonnollinen reaktio ensimmäiseltä lomaviikolta. Mielestäni hirveintä armeijassa on se, että armeija ottaa elämän haltuun niin kokonaisvaltaisesti, ettei oikein pysty saati halua keskittymään muuhun. Onhan se tietysti tietynlainen pako arjen kahleista ja pakottavista asioista, joita elämässä täytyy tehdä (onhan armeija täyshoitola), mutta en silti suosittele armeijaa kenellekään, kenen ei sinne tarvitse välttämättä mennä. Poikkeuksena tietenkin luonnevammaiset laiskiaiset, jotka kaipaavat ojentamista – heille armeija voi olla rakentavakin kokemus.

Lauantaina sain keskityttyä lähes 100%:sesti Pokémoniin. Testailin pakkoja ja CMT:han se siellä takaraivossa edelleen kutitteli. Oliko muuten jo lauantaina kun pelasimme testiturnauksen. Itse päädyin pelaamaan CMT:ta, joka ei tosin ollut toiminut juurikaan Miska-leirillä. Noh, lopputulos oli, että turnauksen vaikein ottelu oli loppujen lopuksi Durantia vastaan…Kiinnostavinta turnauksessa ehkä oli se, että Santtu pääsi myös finaaliin. Emme koskaan pelanneet Santun kanssa finaalia ja oli mahdoton arvioida, miten siinä olisi käynyt, mutta otin kuvan loppustandigseista (jossa merkkasin itseni voittajaksi) ja boostasin vähän Esa-myyttiä laittamalla kuvan siitä blogiini. Psykologista sodankäyntiä sen olla pitää.

CMT näytti siis kuin näyttikin enemmän kuin pelattavalta pakalta. Olin tyytyväinen, vaikka en ollut pakkaani päättänytkään. Yksi asia oli kuitenkin varmaa – olin harkinnut jossain kohtaa Speed Darkraita, joka pyyhkiytyi kokonaan pakkavaihtoehdoista tässä kohtaan pois – se kun hävisi selvästi kunhan vastustaja sai Terrakionin peliin.

Lauantai-ilta luonnollisesti huipentui koripallo peliin, josta olette varmasti nähnyt otoksia, mikäli olette blogiani lukenut tai katsonut Powerin ottamat kuvat. Valitsimme Annin kanssa joukkueet, mutta tällä kertaa peli jäi itsessään paljon lyhyemmäksi kuin viimeksi, koska Annilla venähti jalka, muut väsyivät ja Pakkis ja Roxu päättivät ottaa punnerruskisan (johon Matius yhtyi). Niin huvittavaa kuin se onkin, voisin sanoa, että Pakkiksella on paras punnerrustekniikka näistä kolmesta sankarista. Menin vielä lätkimään pari peliä Pokémonia Miskan kanssa ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntai kului aika pitkälti jälleen määrättömästi Pokémonia pelatessa. Varmasti tärkein asia, mitä opin MM-kisa formaatista oli se, että pelitestaus tulisi oikeasti vaikuttamaan turnaustulokseen. On formaatteja, joita ei ole tarvinnut kauheasti harjoitella (ks. viime vuoden MM-kisaformaatti), mutta tämä formaatti vaikutti siltä, että pitäisi tuntea match-upit - kuinka väärässä olinkaan.

Kettusleirin jälkeen olikin jo aika Batman Batman Batmanin. Nähtyäni elokuvan oloni oli ristiriitainen: ei se yhtä hyvä ollut kuin The Dark Knight, mutta en tiennyt oikein kuinka hyvä se oli. Päädyin siis haukkumaan sen surkeaksi kaikille, joiden kanssa asiasta keskustelin – verrattuna The Dark Knightiin siis. Tiesin, että minun pitää katsoa se uudestaan, jotta saan kunnon käsityksen elokuvasta ja kävinkin katsomassa elokuvan uudestaan eilen (22.08.2012). Lopputulos? En osaa vieläkään asettaa sitä oikein mihinkään arvosteluasteikkoon, dunnolol.

Lähtö lähenee ja Top Cut Invitational

Kuten sanoin, kesä meni aika huipakkaa, ja pian olikin toiseksi viimeinen viikonloppu ennen MM-kisoihin lähtemistä. Päätimme vähän pelitestailla Matiuksen mökillä. Olin todennut, että minun on pakko pelitestata Accelgoria, koska en uskonut, että se toimii kunnolla. Olin jostain syystä jättänyt tämän pakan testaamatta kokonaan, koska kaksi stage2:sta trainerlukossa kuulosti utopistiselta. Noh, olin rakentanut pakan TheTopCut videon pohjalta ja nauroin kun testasin pakkaa. Se voitti 95% otteluista, mutta tiesin että se oli liian hidas turnaukseen. 60 Minuutin top cutissa se ei pystyisi pärjäämään, ellei pelaajan APM ollut yli 200. Uskoin, että tällainen over 200 APM pelaaja tulisi turnauksesta löytymään ja hän varmasti pärjäisi hyvin – wrong again. Ellei Hampusta lasketa…

Sain myös tietää, että minut on kutsuttu The Top Cut Invitationaliin. Turnaukseen, jossa siis olisi mestareita ja minä. Ehkä paras oli kun joku Pokegymilla kysyi, kuka on Esa Juntunen. Jenkit . Tiesin, että kaikki nämä ottelut tultaisiin videoimaan, joten pääsisin vihdoin pelaamaan kameroiden alle ja näyttelemään karmeata tuuriani (mitäs muutakaan) koko maailmalle. Ja mites kävikään…

Viimeisen testiviikonlopun jälkeen tuntui kuin kaikki olisivat jo lähteneet Havaijille. Olimme Annin kanssa ainoat, jotka eivät olleet vielä lähteneet. Tai no, ainakin se tuntui siltä. Viimeinen viikko töissä lensi pikaisesti ohi ja ei aikaakaan ennen kuin lähti Havaijille jo kutsui.

Ei ihan Snakes on a Plane, mutta ahdistavaa kuitenkin


Olin odottanut matkasta rauhallista. Lensimme Annin kanssa kahdestaan ja koko matka hoitui helposti 2 vaihdolla Lontoossa ja Los Angelesissa. Kettunen olisikin meitä jo vastassa Konan lentokentällä. LAX oli minulle erittäin tuttu lentokenttä, mutta Heathrow olisi täysin uusi tuttavuus. Ainoa asia, mitä tiesin Heathrow’sta, oli se, että siellä katoaa laukkuja paljon ja että olympialaiset sattuivat olemaan juuri samaan aikaan. Väen paljous ei kuitenkaan ollut ongelma. Ongelmat alkoivat jo Helsinki-Vantaalla.

Kävelin muina miehinä check-inniin ja kaikki kului hienosti kunnes… Virkailija alkaa tutkailla passiani tarkemmin ja toteaa ”ootko huomannut, että tää sun passisi on revennyt” ja jatkoi ”näissä on tällainen valmistusvirhe joissain, me ei saada lähettää ihmisiä, joilla on tällainen passi niin Amerikkaan ollenkaan”. ”Ja tosiaan pikapassihan ei toimi Yhdysvalloissa, niin että kokeilenko nyt tässä kestääkö tämä passi maahantulovirkailijan käsittelyä”. Noh, olin niin kummissani, etten oikein osannut sanoa mitään. Katson vain hölmönä kun virkailija vääntää passiani 180 astetta ja passi ei ainakaan vielä hajoa. Vastahakoisesti virkailija antaa meille liput ja lähden kävelemään epätoivoisena pois. Tarkistan passin tilan ja huomaan selvästi, kuinka juuri se sivu, missä on kaikki tiedot on liitoskohdista alkanut repeämään kulmasta. Jepajee…

Jos matka alkaa tällä tavalla, niin voidaan miettiä jälleen, missä rouva Fortuna painelee. Hauskintahan tässä oli se, että passi oli nyt käytössäni viimeistä (yhdeksättä) vuotta ja esim. Hollantiin mennessä siitä ei ollut sanottu mitään. Parasta tässä oli se, että joutuisin ensin lentämään 17 tuntia Los Angelesiin kunnes saisin kuulla pääsisinkö maahan vai en. Käsittelin koko loppumatkan passia silkkihansikkain kunnes… LONTOON lentokentällä minut otetaan erikois turvatarkastukseen sivuun muista matkustajista. Jaa…Virkailija avaa passini ja toteaa ”grown-up man, huh?”. Katselen kauhuissani kun passi rätisee ja repeilee lisää virkailijan käsissä kunnes hän vihdoin antaa sen minulle ja pääsen eteenpäin. Gatemme edessä oli Ben&Jerry’s automaatti, kiinnostava pieni yksityiskohta.

Vihdoin Los Angelesin lento. Joka kesti vain 11 tuntia. Noh, onneksi tuuli oli puolellamme ja lento kesti vain 10 tuntia ja 20 minuuttia. Naurettavinta matkassa oli ehkä se, että olin ottanut matkaluettavaksi Harry Potter ja Puoliverinen prinssin. Silti ajatukseni poukkoilivat koko 10 tunnin ajan siihen, mitä tekisin mikäli en maahan pääsisi. Noh, laskeuduttuamme lyllerrän kohti maahantulovirkailijaa, joka oli juuri äsken checkannut turbaanipäisen pakistanilaisen. En tietenkään usko, että maahanmuuttovirkailijat ovat ennakkoluuloisia, mutta näyttäisin todennäköisesti viattomalta tämän jälkeen. Noh, menimme Annin kanssa vuorotellen ja onnekseni Anni meni ennen minua, koska sitten normaalien kysymysten sijasta maahanmuuttovirkailija kysyi ”is that your girl?”, eikä esim. ”What’s the purpose of this trip?”. Aikansa kutakin.

Noh, pääsin kuin pääsinkin maahan ja hengähdin helpotuksesta. Ongelma ei olisi niin suuri, mikäli passi hajoaisi paluumatkalla, luultavasti he heittäisivät minut enemmän kuin mieluusti ulos maasta. Paitsi, että… Vielä oli edessä tullivirkailija. Kokemukseni mukaan tullivirkailija ei muuta tee kuin ota lapun, joka täytetään lentokoneessa ja on hiljaa. Virkailijalla, joka osui kohdalleni sattui kuitenkin olemaan astetta huonompi päivä. Annoin lappusen hänen kouraansa ja utelu alkoi?

”Why are you here”
”Vacation”, vastasin väliinpitämäättömästi
”Where did you get your money from?”
”From me” (oikea vastaus olisi ollut vanhemmiltani)
”What do you do?”
”I’m a student”
”Then where did you get your money from?”
“Ugh, I work part-time in an insurance company”
“Well, why didn’t you first say so!”
….
Juu.

Losissa ei juuri ollut mitään tekemistä, sillä vaihtoaika ei ollut liian massiivinen. Kulutin sen vähän ajan, mitä pystyin käyttämällä LAX:n intranetzia Annin äidin IPad:lla. On meinaan hirveä kapistus. Opin vihaamaan IPadia sydämeni kyllyydestä matkan aikana enemmän kuin kerran.

Losin ja Konan reissu meni aika pitkälti nukkuessa. En saa lentokoneessa nukuttua kauhean hyvin paitsi väsyneenä, mutta noh, olin kuolemanväsynyt. Nukahdin ennen kuin nousimme ja heräsin puoli tuntia ennen laskeutumista. Lentokoneessa nukkumisessa on se ihanaa, että 5 tuntiakin menee kuin siivillä (pun intended), mutta toisaalta kun sattuu hengittämään suu auki, on LIEVÄ jano herättyään.

Hawaii - jetlag

Kun lentokone iskeytyi Havaijin pintaan pomppien, en osannut farkuissani ja college-paidassani aavistaa, millainen tukahduttava kosteuden ja kuumuuden yhdistelmä minua odottaisi koneesta ulos päästessäni. Havaijin ilmasto kuitenkin yllätti minut positiivisesti. En ollut tukehtua kosteuteen tai kuumuuteen, minulla oli vain hieman lämmin. Syykin tähän oli selvä – kello oli 9 illalla.

Konan lentokenttä on kummallisin lentokenttä, jonka olen eläissäni nähnyt, sillä se on ulkoilmalentokenttä. Kokonaan. En haluaisi lentää siellä silloin kun on sadekausi (jos Konan puolella saarta nyt sellaista voi edes olla).

Matkalaukut olivat kuin ihmeen kaupalla löytäneet tiensä perille vaihdoista huolimatta ja iloisina noukimme matkalaukkumme. Kettuset olivatkin jo odottamassa tien laidassa ja pääsimme heti jo kohti Paniolo Greensia, jonne oli noin puolen tunnin ajomatka. Kaaduimme sänkyyn melkein heti saavuttuamme, vaikka lentokoneessa olikin tullut nukuttua.

Sunnuntai-aamulla herättyämme totuttuun tapaan kello 6, oli olo hieman sekava. Ei pahasti, mutta sekava kuitenkin. Seuraavat 4 päivää ovat sekoittuneet päähäni ihanaksi mössöksi ja en osaa todellakaan sanoa, minä päivänä teimme mitäkin, mutta ainakin teimme kaikkea johon liittyi vettä ja aurinkoja. Annin pitäisi tänä viikonloppuna erotella kaikista 900 ottamastamme kuvat ne hyvät ja lisätä ne Facebookkiin, niin ehkä muistini sitten virkistyy. Raportin kannalta ei kuitenkaan ole kauhean oleellista, miten Annin ja Kettusten kanssa vietimme nämä 4 päivää. Oleellista sen sijaan on….


…Hilton Waikoloa Village – paratiisi autiomaassa - Keskiviikko

Aika moni henkilö oli etukäteen sanonut, että hotelli räjäyttää tajunnan. Ja niinhän se kyllä teki – ulkomuodoltaan. Vielä minussa ei niin paljon kirjailijan ainesta ole, että pystyisin kuvailemaan osuvasti, miltä hotelli näyttää, joten tyydyn sanomaan, että paikka täytyy nähdä tietääkseen miltä se näyttää. Paratiisi on todennäköisesti lähinnä sitä adjektiivia, mikä kuvaa paikkaa parhaiten. Kontrasti juuri The Big Islandilla onkin parasta. Hiltonin alue on täysin ihmisen tekemä paratiisi ja sen huomaa parhaiten kun astut sisään hotellialueelle. 10 metriä ennen portteja ympärilläsi on laavaa, hiekkaa ja tuhkaa. Kun astut porteista sisään, et näe mitään muuta kuin pastellin eri värejä. No, kuvailuksihan se meni joka tapauksessa.

Matti ja Terhi olivat käyneet jo aiempana päivänä tarkistamassa, että varauksemme ovat voimassa hotelilla. Istollahan oli vuonna 2007 käynyt Havaijilla ikävästi ja huonetta ei ollut löytynyt. Käymme Terhin kanssa tiskillä hakemassa huoneemme ja vastaanottovirkailija ei löydä huonettani, wtf? Onneksi olin pahimman varalta pyytänyt Amerikan päästä varausnumeron hotellihuoneeseen, jolla huone sitten lopulta löytyi, huh.


Hotellialuetta kiertää siis laiva ja juna, jotka kuljettavat hotellissa asujia ympäri hotellia. Alue on niin suuri, että jopa niinkin urheilullinen henkilö kuin minä läkähtyy kävellessään uima-altaalta grillille. Astuimme junaan, joka kuljetti meidät kohti Palace Toweria, missä meidän kaikkien huoneet olivat. Palace Tower näyttää siltä miltä kuulostaa. Kun aulaan astuu sisään, aukeaa eteesi järjettömän korkea näkymä, jossa edessä on suihkulähde ja ylhäällä näkyvät pikkuruiset ihmiset käytävillä. Huoneenkaan löytäminen ei mennyt ihan putkeen, sillä avainkorttimme olivat kelvottomat joihin olen koskaan törmännyt. Yritimme erilaisia kikkoja ja 7. yrityksellä kahden huoneen välillä pääsimme vihdoin sisään. Huone olisi voinut olla mageempi, mutta sen kanssa pystyi elämään.

Keskiviikkona ei ollut mitään Pokémon liittyvää (edes Open Game Room ei ollut auki) ja tyydyimmekin vain kiertämään hotellia ympäriinsä koko päivän. Alue tosiaan oli varsin massiivinen ja nähtävää oli enemmän kuin yhdeksi päiväksi. Eri eläinlajejakin oli varmasti enemmän kuin Espoossa ja Hyvinkäällä yhteensä, jossa kasvaa lähinnä rusakkoja, variksia ja harakoita. Jotkut kai pelitestasivat huoneissaan, mutta itse päätin pysyä Pokémonista erossa niin kauan kuin mahdollista – sitä tulisi ehtimään aivan tarpeeksi tulevina päivinä.

Torstai

Torstaina ei tapahdu mitään muuta kuin Open Game Roomin aukeamista. Minulle torstai oli kuitenkin odotuksenarvoinen päivä, sillä Yukin lentokone oli laskeutumassa neljän aikaan ja olimme sopineet, että näemme neljän aikaan Open Game Room:ssa. Koko päivä menikin kello neljään asti päristessä ja odottaessa pääsisin tapaamaan Yukin, koska minua edelleen jännitti kommunikointi osuus. Hyvin englantia osaava japanilainen kun on suunnilleen yhtä harvinainen kuin alien. Oli myös monia muodollisuusseikkoja, joilla minua peloteltiin japanilaisten kanssakäymiseen liittyen.

Kello lähestyi neljää ja menin pyörimään Open Game Roomiin. Open Game Room oli täynnä japanilaisia myymässä kaiken maailman roinaa. Kaikilla kansiot ja suojat levällään pöydällä. Kaikkihan ne aasialaiset näyttävät samalta! Miten onnistuisin tunnistamaan Yukin joukosta. Noh, loppujen lopuksi en itse häntä tunnistanutkaan vaan Anni tunnisti. Lähestyin häntä epäröiden, mutta luojan kiitos kyseessä oli oikea ihminen. Yuki puhui paremmin kuin toivoin englantia ja vaikka huone oli mölyisä, sain jokaisesta sanasta selvää. Annoin Yuki:lle lahjat, jotka olimme Julian ja Annin kanssa miettineet (fazer suklaata ja salmiakkia, Muumi-kirja ja japaninkielinen Tropical Beach vuosimallia 2011). Luonnollisesti Yuki:llakin oli minulle tuliaisia. Hänen asuinkapungissaan Sapporossa sattuu olemaan Pokémon Center, joten hän oli tuonut sieltä mitä erilaisimpia Pikachu kamoja – Pikachu-kynästä, Pikachu –sleeveihin (joita, voitte ihailla kohta linkattavassa videossa).

Halusin testata Yukin kanssa, koska olihan hän erittäin hyvä pelaaja. Ajattelin myös, että se olisi hyvää treeniä niin minulle kuin hänenkin Grinderiään varten. Miskakin lyöttäytyi remmiimme ja pelasi Yukin kaveria vastaan, joka väänsi mitä kummallisimilla pakoilla. Pelailimme kaikenlaisilla pakoilla, kunnes käteni osui Accelgoriin. Japanissa Accelgor oli lähes kokonaan tuntematon ja tiesin, että joku hullu halusi sillä Grinderillä pelata, joten mielestäni oli enemmän kuin aiheellista näyttää pakka Yukille. Pelattuamme pari matsia, voitin kaikki Accelgorilla. Ehdotin, että Yuki kokeilisi pakkaa. Ensin hän vähän epäröi ja totesi, ettei tiedä miten pakalla pelataan, mutta neuvoin häntä nopeasti (oikeasti pakka ei ole niin vaikea). Hän sai aivan karmean alun, mutta onnistui silti vääntämään voiton ottelusta. Ottelun päätteeksi hän tyytyi toteamaan ”this is a fantastic deck”. Pelasimme 4 tuntia eri match-upeja ja lopuksi vielä muokkasimme Yukin pakan Grinderia varten valmiiksi. Olin päättänyt jo viikko etukäteen, että pelaan samaa pakkaa kuin Yuki (CMT), mutta hieman erilaista listaa. Itseasiassa loppupeleissä oli hupaisaa se, että Yuki pelasi CMT:ta, joka oli lähempänä länsimaista versiota ja itse pelasin lähes kortista korttiin sitä listaa, minkä Yuki oli lähettänyt minulle n. 2 viikkoa aikaisemmin.

Yukin kanssa pelatessa sain myös ensi annoksen julkiskuvaani kun viereeni sattui Jimmy O’Brien, pelaaja jolle hävisin 2008 MM-kisojen top8 ottelussa. Tervehdimme toisiamme ja hän oli jonkun tuttavaperheensä kanssa siinä, ja totesi lapsille ”tää on se kaveri, joka pitää The Deck Outia”. Kaksi isosilmäistä lasta käänsivät kiiluvat silmänsä minua kohti ja tulivat minulle ”oletko Esa, sun blogis on mahtava” etc.etc. Tiesin, että moni muu varmasti tulisi puhumaan minulle jos tietäisi miltä näytän. Noh, en ollut Youtube julkkis Jwittz, joten niin moni ei minua tunnistaisi – onneksi. Kun lapset olivat saaneet tarpeeksi vertailtua, kumpi on suurempi fanini, tuli vielä heidän isänsä höpisemään minulle oman aikansa. Yuki katseli rauhallisena vieressä ja nauroi kun isä meni pois, että ”you’re famous”.

Neljä tuntia kului pelatessa ja keskusteltaessa erittäin nopeasti ja Yukin kaveri ehdotti, että menisimme nelistään syömään. Mikäs siinä, voisin hakea Annin vielä altailta. Miska kuitenkin totesi, että ei ole budjettia ja meni syömään voileipiä hotellihuoneeseensa… Jäimme typertyneenä Yukin ja hänen kaverinsa kanssa hetkeksi vielä Open Game Roomiin, jonka jälkeen Yukin kaveri totesi, ettei jaksa sittenkään mennä syömään (niin varmaan). Noh, lähdin etsimään Annia ja toivotin Yukille onnea Grinderiin.

Perjantai

Perjantaina oli Grinderi ja kuten totesin jo paikan päällä, en valitettavasti uskonut kenenkään suomalaisen mahdollisuuteen päästä Grinderistä läpi. Anni päätti vielä viimeisenä päivänä, ettei pelaisi ollenkaan Grinderissä, koska ei ollut kortteihin koskenut ECC:n jälkeen. Lagasimme myös hotellihuoneissa perjantaina sen verran pitkään, että Grinderi ilmoittautuminen oli jo ohi. Yritin ajoittaa turnauspaikalle menoni, että saisin MM-kisakamani ja sen jälkeen pääsisin katsomaan Grinderiä.

Eniten minua kiinnosti, missä MM-kisat olisivat tulevana vuonna ja se tieto löytyi aina ennen MM-kisapromo korteista. Ei tänä vuonna. Harvinaista oli myös, että tavaroita haettaessa ei kysytty henkilöllisyystodistusta. Suosittelinkin, Annille, että hakee Jounin tavarat, koska Jounihan ei paikalle päässyt, vaikka inviten saikin. Noh, Anni ei viitsinyt (täh?), joten sinne jäi jonkun jenkin käsiin taas yhdet promokamat liikaa.

Tavarat haettuani ja petyttyäni ettei turnauspaikkaa lukenut, menin katsomaan Grinderiä. Yuki pelasi viimeisessä pöydässä ja oli kiva katsoa hänen peliään erittäin lähietäisyydeltä. Kävin myös ohimennen katsomassa, mitä Yamato pelaa. Noh, Yuki voitti helposti ensimmäisen kierroksen 2-0 voitoin ja seuraava kierros olisikin jo vähän pahempi. Samaten kävi myös kahdelle suomalaiselle, joista Terhi sai byen ja Matius voitti ensimmäisen ottelun. Totta tosiaan…

Grinder toisella kierroksella Terhi ja Yuki joutuivatkin vastakkain. En raaskinut katsoa ottelua alusta, sillä isänmaanvastaisesti kannustin Yukia. Onneksi tulin kuitenkin loppuhetkille katsomaan ottelua kun Yuki häviää toisen pelin kun jäi koko ajan yhden kortin päähän KO:sta Darkraihin (ks. oma turnaukseni). Ottelu menee Sudden Deathiin, Terhi aloittaa ja saa T1 Darkrain. Game Over Yukille. Minua inhotti, miten suomalainen ja ainoa japskikaverini turnauksessa joutuvat vastakkain jo 2. kierroksella, mutta se on tätä Pokémonia. Tänä vuonna sentään ketkään suomalaisista eivät joutuneet vastakkain!

Terhi tippui 3. kierroksella ja Matius myös. Perjantailta ei siis jäänyt paljon käteen. Paitsi Santun ja Matiuksen pakat, jotka olivat siis auki perjantaihin asti. Paniikissa sankarit vaihtavat molemmat vielä CMT:hen, jossa oli joitain palloeroja. Listani näytti siis tältä:

Pokémon


3x Terrakion
3x Mewtwo EX
2x Celebi Prime
3x Smeargle
1x Shaymin
1x Tornadus EX
=13

Trainer

4x Professor Juniper
3x PONT
2x Random Receiver
2x N
1x Level Ball
2x Ultra Ball
1x Dual Ball
3x Catcher
3x Switch
2x Skyarrow Bridge
2x Eviolite
2x Energy Switch
4x Junk Arm
2x Energy Retrieval
2x PlusPower
=35

Energy

4x Double Colorless Energy
4x Grass Energy
4x Fighting Energy
=12

Pakka toimi hienosti, mutta olisin halunnut 4. Catcherin tai 3. Evioliten. Molemmat kortit olisivat voittaneet minulle kaikki otteluni (paitsi donkin) jonka hävisin. Fakta oli, että pakassa ei ollut tilaa ja lauantai-aamuna sain lisättyä Evioliten kun poistin noston. Jos olisin ollut fiksu, olisin vain poistanut lisää nostoa, koska kuten otteluselostuksista huomaatte, ei nostolla turnauksessa juuri tehnyt mitään. Jälkiviisaana täytyy myös todeta, että jos olisin tiennyt pakat, mitä kohtaan, olisit tiputtanut Skyarrowit ja Tornadus EX:n ja laittanut nuo kortit + 4. Switchin.

Tosiaan, olemme siirtyneet jo lauantaihin eli teh big dayhin. Olin luottavaisempi pakkaani kuin pitkään aikaan, vaikka se ei rogue ollutkaan. Totesin, että tästä tulee ihan hyvä päivä. Ja hyvä päivä siitä tulikin. Jos haluatte lukea miten pelit etenivät, menkää blogiraporttiini. Nämä pelikuvailut kertovat lähinnä miten koin ottelut ja vastustajani objektiivisesta näkökulmasta.

1. Kierros Awarded Bye


Kierrätän wanhaa vitsiä. Sain tämän byen siitä työstä, mitä olen tehnyt blogini ja Pokémon yhteisön eteen- not. Kävin vessassa.
1-0


2. Kierros (Hollanti) Hammertime/Mewtwo EX/Tornadus EX/Terrakion

Kaveri vetää JÄRKYTTÄVÄÄ Monologia jo ennen ottelua. Papu pata, joka ei osannut olla hiljaa. Huomasin, että Jay Hornung pelasi vieressäni. Huvittavinta oli, että Jayn matsi oli niin selvä, että huomasin, että hän koko ajan vilkuili peliämme eikä keskittynyt juurikaan omaansa. Peli tosiaan ratkesi siihen Evioliteen, joka nousi juuri ennen kuin Junk Armasin ja pariin muuhun whiffaukseen, mutta Pokémon. Kaveri totesi vielä vikalla vuorollani (kun olin pelannut 3 Catcheria ja tarvinnut 4. voittoon), että ”en näe miten voittaisit tämän pelin”. Noh, hymyilin vaisusti takaisin ja kättelin.
1-1

Hauskin asia tapahtui pelin jälkeen (tästä kerrotaan sensuroitu versio blogissa). Jayn matsi loppui samaan aikaan kuin minun ja hän tuli ottelun jälkeen sanoman minulle ”sorry for the game, I wanted to punch the guy”. Niin minäkin. Niin minäkin.

Amerikkalaiseen tyyliin ruokatauko oli jo 2. kierroksen jälkeen, waatt??? Noh, mikäpä parempaa kuin mennä tappiolla ruokatauolle! Ei ollut nälkä (yllätys) joten menimme tosiaan Miskan kanssa katsomaan Ironmania huoneeseemme (siitä oli ollut mainos eilen telkkarissa). Ehdimme katsoa elokuvasta parhaan osan (kun Ironman puolessa välissä leffaa käy jakamassa oman käden oikeutta Lähi-Itään) ja menimme takaisin turnauspaikalle.

3. Kierros (Mirror) Usa

Kaveri vetää T2 Tornaduksen ja alkukäteni on kuraa (3 DCE:ta ja Juniper). Liitän DCE:t ja odotan hyvää aikaa iskeä Shaymin DCE.t Mewtwolle ja Catcheritan penkki Mewtwon. No, en nostanut Catcheria, joten tapoin Tornaduksen. Kaveri whiffaa N:ni jälkeen ENERGIAN Mewtwolleen ja passaa. Catcheritan Mewtwon ja tapan sen. Kaveri nostaa kortin ja passaa. Catcheritan seuraavan Mewtwon ja tapan, juu…Aika karmea peli oli kun yksi Mewtwo kahdella DCE:lla ajoi koko pakan läpi vain, koska hän ei nostanut energiaa 6 kortista. Pokemon…
2-1

4. Kierros Speed Darkrai (Britti)

Hänen alkunsa on karmea kuten minunkin, mutta jostain syystä hän pelaa 4 N:aa. Osui Random Receverilla N:aan ja N.si molemmat tietäen, että minullakin on kura käsi. Noh, en nostanut taaskaan supporteria, joten hänen Smeargle set-uppinsa kusee täysin. Heitän kaksi Dual Ball tupla tailsia seuraavalla vuorolla ja olen, että jaa. Kaveri N:aa vielä kerran, nostan supporterin ja ajelen hänen läpi 2 Terrakionilla.
3-1

Interesting fact: Olen usein MM-kisoissa 3-1 tilanteessa.

5. Kierros Darkrai/Mewtwo (Norja)

Mikä vielä kiinnostavampaa, että kun olen 2-0 tai 3-1 niin silloin käy aina tämä. Katsoin 2 minuuttia kun kaveri donkkaa minut T1 Darkrai EX:lla. Parasta tässä on ehkä se, että peli videoitiin The Top Cut:iin, hahaha.


3-2

Kuten aina, donkit/huonot kädet ovat aina lopun alkua turnauksessa. 3-2 ei ole mahdollisuutta top16:sta, joten käytännössä turnaus oli jo ohi tässä kohtaa.

6. Kierros Mewtwo/Darkrai/Terrakion (Italia)

Peli on aika blurria. Muistan vain, että missassin avainkortit erittäin moneen kertaan PONT:lla ja N:lla, ja että jouduin polttamaan 3 Random Receiveriin Junk Armin. Jälleen jäi Catcherista kiinni (tai monesta muusta).
3-3

7. Kierros Mewtwo/Darkrai (Japani)

Sanoin kaiken oleellisen tästä blogin raportissa – kaveri oli silminnähden iloinen voittaessaan ottelun. Todennäköisesti johtui siitä, että jäi positiiviselle tulokselle, mitään muuta syytä en keksi siihen, että pitää huutaa niin, että koko sali kuulee ”YATTAAA!!!” (vai miten kirjoitetaankaan). Parempi pelaaja voitti.
3-4


YATTAAA!! Eiku… No tosiaan, 7. MM-kisat ja taas meni penkin alle. Pakkani toimi kiitettävästi, mutta koska formaatti on niin nopea, ei pienet korttien missaukset oli sallittuja. Monessa kohtaa, jos olisi kortit nousseet toisella tavalla, olisin pelit voittanut. Siksi ei negatiivinen tulos masenna samalla tavalla kuin 2006, jolloin alkukädet olivat toinen toistaan kamalampia.

Täytyy myös mainita, että pitkin päivää kymmennet ihmiset olivat jostain ihme syystä tunnistaneet minut ja tulivat selittämään sitä perus settiä ”Are you Esa, I love your blog”, ”Without you, I wouldn’t be hear”. Päivässä kuitenkin näitäkin enemmän lämmitti se, että Ruotsin toivo Hampus oli 4-0. Ja millä pakalla! Accelgorilla. Toisaalta, Hampus sitten veti 4-3 ja missasi top16:sta (joka muuten on idioottimaisin keksintö koskaan).

Lauantai meni muiltakin suomalaisilta vähän meh. Miska oli ainoa masteri joka sai posiitivisen tuloksen (johtui todennäköisesti 0-2 alusta) ja Samppa 123 tykitti itsensä 5-0 alun avulla top16:sa.

Totesimme myös porukan kanssa, että voisimme katsoa jonkun elokuvan. Tarjolla oli kaikki mainstream elokuvat (ks. kaikki mitkä olin katsonut). Päädyimme katsomaan Mirror, Mirror, joka oli parempi kuin oletin! Useana iltana (kuten myös tänä iltana) viihdytin itseäni USA:n parhaalla tosi tv-formaatilla – presidentin vaali analyyseilla. Olisipa politiikka yhtä viihdyttävää Suomessa kuin USA:ssa, niin varmasti nuoretkin äänestäisivät (jotakuta muuta kuin Pekka Haavistoa).

Sunnuntai – The Top Cut Invitational

Sunnuntai ei alkanut ihan parhaalla tavalla, vaikka olinkin saanut vihdoin unirytmistä kiinni. Kun heräsin 9 ja söimme aamiaisen ja lagasimme, Samppa oli jo hävinnyt 2-0 toppi matsinsa. En tiedä miten on mahdollista, että samalla pakalla voittaa ensin 5 ottelua putkeen ja häviää sitten 4 ottelua putkeen. Ihmeellisintä tässä siis oli se, että tällaista tapahtui monelle (kuten Seko-Samille, joka voitti ensin 10 ottelua putkeen ja sen jälkeen hävisi 4 putkeen). Näköjään kun onnetar kääntyy jotakuta vastaan, niin silloin se kääntyy oikein urakalla. Mikään muu tätä ei juuri voi selittää.

Sunnuntaina kävimme myös snorklaamassa laguunilla, joka oli hotellilla ja näimme mm. miljoona eri väristä kalaa sekä kilpikonnia. Varmaan parasta sunnuntaissa oli juuri tämä snorklaushetki, vaikka iho siinä vähän kärähtikin (ei kuitenkaan pahasti).

Pian tulikin jo ilta ja closing ceremony, jossa julkaistiin, että MM-kisat tulisivat olemaan ensi vuonna Vancouverissa. Kummallista, ja erilaista, mutta mikäs siinä. Parempi kuin San Diego (mod. Fox Sports Grill).

Minut tosiaan oltiin kutsuttu myös The Top Cut Invitationaliin (johon minua ei kyllä tässä kohtaan yhtään huvittanut edes mennä), mutta julkiskuvan eteen täytyy tehdä uhrauksia. Ja loppujen lopuksi se ei tuntunutkaan uhraukselta. Juttelin Pookan kanssa, joka sanoi, että Masterien MM-kisafinaali ratkesi siihen, että Shaymin oli prizeissa. Kuultuani myöhemmin jutun toisen puolen, olin hieman pettynyt Pookaan, koska tarina kertoi, että maailmanmestaruus meni aivan oikeaan osoitteeseen (jenkki evotti finaalissa). Kai jopa Pookankin tasoinen pelaaja katselee otteluita jenkkiraitaisten lasien läpi.

Vihdoin (tunnin myöhässä virallisesta ajasta), kaikki turnauksen osallistujat olivat paikalla ja istuuduimme pöytiin. Istuin Seko-Samia vasta päätä, joka heitteli jotain Esa-boy vitsejä, joita en muista tarkemmin. Myös herra kaksinkertainen maailmanmestari Jason tuli esittäytymään minulle, kun ei ollut aiemmin minua tavannut (vaikka oli minusta kuullutkin). Paras Jasonin kysymys varmasti oli, että mitä kieltä Suomessa puhutaan. Totesin, että Suomea ja joku vieressä oleva jenkki naurahti vieressä. Jason selitti, että ei voinut tietää, jos Suomessa vaikka puhuttaisiin saksaa!

Noh, arvoimme pairingsit (pelasin tosiaan Accelgoria tässä turnauksessa) ottamalla kortit Pookalta ja ensimmäiselle kierrokselle vastaani osui.

1. Kierros Yuta Komatsuda (Darkrai EX/Mewtwo EX)

Jos olette lukenut viime vuoden MM-kisarapsani, tiedätte, että olen kohdannut Komatsudan aiemminkin. Voitin hänet silloin. Komatsuda oli tänäkin vuonna päässyt top8:iin MM-kisoissa ja pelasi samaa pakkaa nyt kuin MM-kisoissa. Heti ensimmäisellä vuorolla totesin, että 2 Mew Primeani on prizeissa, joten en voinut kikkailla, vaan minun oli pakko ottaa prizet niin nopeesti kuin mahdollista. Esamaiseen tyyliin Mew Primet olivat kaksi viimeistä prizea, joita en siis kumpaakaan saanut nostettua… Jos toinen Mew olisi noussut edes 4. prizesta, olisin voittanut pelin. No hard feelings ja sillain. Kun käänsin viimeiset prizeni Komatsudan otettua viimeisen prizensa, hän vain repesi taukoamattomaan nauruun. Kiva, että oli kivaa!
0-1

Tämän ottelun jälkeen olin aidosti harmissani. Tiesin, että minun olisi ”kuulunut” voittaa ottelu, mutta ei Pokémonissa loppujen lopuksi ole kuulumista. Tuuria ja taitoa vain. Tämän ottelu tappio harmitti eniten koko kauden tappioista, harvoin harmittaa näin paljon.

2. Kierros Jason Klaczynski (Kumis.dec/Entei EX)

Tämä oli varsin huvittava matsi. Jason Dual Drawaa ensimmäiset 8 vuoroa, joka kävi minulle, sillä voin kyllä ladata Chandelureni ja Mew Primeni valmiiksi penkille. Noh, Jason evoaa kun ottaa ensimmäisen prizen (molemmila Twins pakka) ja laittaa Eeveen peliin. En uskonut, että Jason pelaa Espeonia, hups. Noh, N:aan hänet ja hän vain toteaa, että ”ai pelasit sitä, hups”. Loppupeli menikin minun tappaessa Eevee penkiltä ja Jasonin pyöritellessä päätään ja heittäen läppää, kuinka tämä oli hänen huonoin pelaamansa peli kolmeen vuoteen. No jaa, parempi kuin flippiin häviäminen.
1-1

3. Kierros John Roberts II (Klinklang)

Kuten totesin blogiraportissani (ja josta jenkit eivät pitäneet), tällä USA:n mestarilla kävi tuuri, että pääsi juuri tähän lohkoon. Jason oli jo vitsaillut, kuinka Kyogre EX peppupesi hänet täysin ja tiesin, että kohtaloni olisi samanlainen, heti kun näin alkukäteni. John:han voitti turnauksessa 2 Plume pakkaa ja hävisi kaikki muut ottelunsa. Noh, alkukäteni oli aivan karmea ja jouduin Sage:lla discia T1 2 DCE:ta, jotta minua ei donkattaisi T2 ja saisin edes Collectorin T2. Kun John oli pelannut 3 vuoroa, tiesin että peli on ohi. En tajua, miten ottelu kesti lähes 30 minuuttia kun pelleilin Granite Headilla ja muilla omituisuuksilla, mutta kai siinä meni. Ehkä karmeinta oli katsoa kuin USA:n mestari alkaa stallaamaan siirtämällä energioita täysi HP:slta Groudon EX:lta toiselle Groudon EX:lle… Tuomarikin jopa huomautti tästä hänelle. Noh, onneksi tämä kaveri ei sentään turnausta voittanut – Yu-Gi-Ohin pelaaja kun on pääpeliltään.
1-2

Ja turnaus oli ohi. Ilman yhtään kunnon ottelua. Tai no Komatsudaa vastaan pelattu ottelu voidaan laskea otteluksi, koska se meni käsikirjoituksen mukaan. Kiitin Pookaa turnauksesta ja käppäilin väsyneenä hotellihuoneeseen. Lento lähtisi huomenna kymmeneltä illalla, joten huomenna olisi enemmän aikaa kuin tarpeeksi.

Maanantai

Lagasimme aamun ja lähdimme Annin kanssa kahdestaan lentokentälle. Lentokentälle, joka oli kokonaan ulkotiloissa ja jossa joutuisimme odottamaan 9 tuntia – sounds legit. Noh, itsehän olin auringon paisteessa (tai puskan varjossa) sen 6-7 tuntia kun Anni päätti mennä Targetiin shoppailemaan. Luulin, ettei viikonlopun jälkeen Pokémon enää kiinnostaisi, mutta yllättävää kyllä kulutin suuren osan ajasta tekemällä BW-on pakkalistoja ja pelaamalla IPad:lla Angry Birdsia. Kävin myös polttamassa vähän väliä kolikkojani viereiseen Coca-Cola automaattiin ja kokeilin tarkkuusheittoja roskikseen tyhjillä tölkeillä. Tässä kohtaan vähän harmitti, että olin ottanut mukaan vain yhden kirjan, mutta elin kuin elinkin siihen asti kunnes Anni tuli Target:sta ja Kettuset muualta shoppaamasta.

Paluumatka reitti oli kaikin puolin kiinnostava, sillä Kettuset olivat samalla lennolla Kona:sta Losiin, Losista Chicagoon ja Chicagosta Helsinkiin taas samalla lennolla olisi Miska ja Matius, joilla oli 8 tunnin vaihtoaika Chicagossa. Kettusilla taisi olla 8 tunnin vaihtoajat molemmilla lentokentillä (LAX ja Heathrow) kun taas meillä oli tunnin ja kahden tunnin vaihtoajat.

Chicagoon asti oli varmasti kaksi elämäni nopeinta lentoa. Olin niin väsynyt, että nukuin molemmat lennot käytännössä alusta loppuun. Enää olisi jäljellä Chicagon 9 tunnin lento Helsinkiin. Passikin pysyi varsin priimassa kunnossa. Vähän vain repesi lisää matkan varrella.

Keskiviikko

Heetkinen?! Minne katosi päivä välistä? Aikaeroon. Oli oikeastaan aika häiritsevää, että yksi päivä jäi kokonaan elämättä, vaikka sen tiesikin etukäteen. Tulimme Helsinkiin ja passitarkastuksessa ojennan passini tarkastajalle, joka katsoo passia. Katsoo minua. Ja katsoo uudelleen passia. Katsoo vielä kolmannen kerran passia (eri kulmasta), ojentaa passin minulle ja toteaa ”passin vaihto edessä”. Naurahdan ja saavun virallisesti Suomeen.

Matiuksen äiti suostui viemään meidät Hyvinkäälle (siitä erittäin suuri kiitos), vaikka alun perin meidän piti mennä Espooseen suoraan. Saimme autossa myös herkullista suomalaista ruisleipää, jota en osannut ikävöidä Havaijilla vaikka olisi pitänyt. On se hyvää.


Ja käteen jäi?

Raportin sävystä päätellen käteen ei jäänyt varmasti paljoa positiivista. Mutta itse asiassa asia oli juuri päinvastoin. Vaikka turnaukset menivät molemmat selvästi penkin alle ja koko Suomen joukkueen tulosta voidaan kuvailla vain sanalla ”fiasko”, oli matka yksi parhaistani. Tietysti menestyminen olisi boostannut matkan hauskuutta huomattavasti, mutta se on saavutus, että matka oli hauska, vaikka turnaus meni päin seiniä.

Oli mahtavaa tavata kaikki ne kymmenet lukijat, jotka lukivat blogiani ja tulivat kiittämään minua kirjoituksistani. IRL kiitokset ovat kuitenkin aivan eri tasoa kuin nettikiitokset. Tutustuin myös moniin uusiin ihmisiin kuten Klaczynskiin ja Pookaan ja oli tietenkin mahtavaa nähdä jo vanhoja tuttuja Yukista Andrea Ceoliniin. MM-kisoihinkin menee nykyään melkein jo ihmisten takia (muidenkin kuin suomalaisten ihmisten takia). Harmittavinta tämän vuoden MM-kisoissa oli se, että joukkueemme oli niin avuttoman pieni. On mahdollista, että ensi vuoden joukkue jää myös pieneksi (lennot maksavat 800-1000euroa), mutta toivon, että joukkue olisi kuitenkin isompi kuin tänä vuonna.

Ja tulevaisuus tuo?

Viime vuonna suuntana oli Vaasa. Nyt suuntana on Tampere. Joka ei sijaintina ole läheskään yhtä eeppinen kuin Vaasa, mutta hyvä sijainti joka tapauksessa. Pääsen ehkä pelaamaan oikeita testipelejä tänä vuonna, eikä tarvitse satuilla enää blogiinkaan mielikuvitus testipeleistä. Päätin myös, että jatkan blogin kirjoittamista ainakin tämän vuoden. Olisi tyhmää jättää yhteen vuoteen. Mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä, että ensi kausi tulee olemaan minun viimeiseni blogin parissa, sitten siirryn joko kirjoittamaan vain UG:lle tai kirjoittelen silloin tällöin muillekin sivuille (kuten vaikka SixPrizesiin tai TheTopCut:iin). Syynä tähän yksinkertaisesti se, että jos nyt pystyn pitämään blogia vielä vuoden pystyssä, todistin itselleni, että pystyn pitkiin kirjoitusprojekteihin. Tämän jälkeen olen vihdoin valmis siihen ultimaattiseen kirjoitushaasteeseen, eli kirjan kirjoittamisen.

Viime vuonna lopetin raporttini mahtipontiseen viestiin, jossa sanoin, että ensi vuonna annan jonkun muun voittaa SM-kisat. Tänä vuonna en vaivaudu siihen. Tiedän, että haluan olla MM-kisoissa niin kauan kun niitä pidetään (tai itse asiassa niin kauan kuin promoja jaetaan), koska kiitos Iston meillä on joka vuoden MM-kisapromot. Se on kokoelma, josta en halua koskaan luopua ja haluankin kerätä jokaisten MM-kisojen promon. Mieluiten niin, että niihin liittyy joku oma muisto, eikä vain rahaa, jolla ne on hankittu joltain muulta. Saattaa olla, että aikanani siirryn staffin puolelle, mutta vielä ainakin pelaaminen kiinnostaa sen verran, että enköhän ensi vuoden MM-kisoihin mene, voitin SM-kisat tai en.

Lopuksi tietty plussat ja miinukset.

Plussat:

+ Ekaa kertaa Havaijilla
+ Saatiin olla Kettusilla ekat päivät
+ Sain raportin valmiiksi, vaikka hetken epäröin kirjoitanko ollenkaan
+ Kaikki, jotka jaksoivat valvoa seuraten MM-kisoja in real time
+ Näin Yukin (joka on awesome)
+ Yuki piti erityisesti Muumi-kirjasta (luki sitä jo heti seuraavana päivänä)
+ Formaatti paranee hitaasti, mutta epävarmasti
+ Miska – ja Kettusleiri
+ Kettusille korttilainaista myös MM-kisoissa
+ Kaikille, jotka lainasivat Suomen MM-kisajoukkueelle kortteja
+ 7. MM-kisat
+ Kutsu The Top Cut Invitationaliin
+ The Top Cut Invitational oli paljon hauskempi turnaus kuin MM-kisat
+ Molemmat pakat toimivat
+ Grillista sai burgereita (okei ei ollut lähellekään tasoa Hickory Smoked BBQ Bacon Cheddar Cheese Burger)
+ Havaiji on siisti mesta
+ Ei ollut liian kuuma
+ Samppa123 on imba
+ Kaikki blogifanit
+ Hampus > Suomen masterit = Pokémon?
+ Passi kesti kuin kestikin
+ Jos luit muka koko raportin
+ Kesätyöt
+ Kaikki Random ja ei random ihmiset, ketkä tapasin
+ Yhdessäkään ikäluokassa ei Jenkki voittanut (ensi kerran sitten vuoden 2004)
+ Pärjäsin The Top Cut Invitationalissa paremmin kuin Seko-Sami ja Jason
+ Pääsin vihdoin pelaamaan Klaczynskia vastaan
+ Jay, joka halusi vetää vastustajaani turpaan
+ Raportti lyhyempi kuin viime MM-kisaraporttini
+ Amerikkalaiset suklaakeksit
+ Saatiin vihdoin jyväskyläläinen MM-kisoihin


Miinukset:

- Jet-lag, joka helpotti vasta eilen
- Normituuri
- USA:n mestari
- En varannut tarpeeksi luettavaa mukaan




Jaaa, siinäpä se. Kirjoitin raportin kahdelta istumalta (saman päivän aikana), joten toivon, ettei hajoilua ollut kauheasti. Varmasti raportin moodi vaihtelee paljonkin, mutta se johtuukin vain siitä, että turnaus on kerrottu 100% subjektiivisesta näkökulmasta, ilman minkäänlaista hairahdusta realismiin.

Ihan normaalisti, kommenttia saa heittää kuten aina!

Tänks for riiding.
http://www.thedeckout.com - Maailman paras Pokémon TCG-blogi(ni)

Mewtwolover kirjoitti:Pistin kännykkääni jo muistuksen 12.8.(MM-kisat päättyvät 11.8.) kohdalle noiden (Esan) oikkien poistosta.
Avatar
badganondorf
 
Viestit: 832
Liittynyt: 04.10.2010 09:52

Re: MM-kisaraportti 2012

ViestiKirjoittaja LefaLefa » 17.08.2012 00:21

Kai siitä löytyy enemmän jaarittelua?
Avatar
LefaLefa
 
Viestit: 652
Liittynyt: 01.11.2010 01:01
Paikkakunta: Helsinki

Re: MM-kisaraportti 2012

ViestiKirjoittaja badganondorf » 17.08.2012 06:46

Luonnollisesti.
http://www.thedeckout.com - Maailman paras Pokémon TCG-blogi(ni)

Mewtwolover kirjoitti:Pistin kännykkääni jo muistuksen 12.8.(MM-kisat päättyvät 11.8.) kohdalle noiden (Esan) oikkien poistosta.
Avatar
badganondorf
 
Viestit: 832
Liittynyt: 04.10.2010 09:52

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja badganondorf » 23.08.2012 18:43

Sain vihdoinkin raportin valmiiksi(löytyy ensimmäisestä viestiästä). Niille varoitus, jotka odottavat pitkää rapsaa, pääsin lyhyemmällä kuin pelkäsin. Ei muuta kuin korjaamaan kirjoitusvirheitä! Siinä meneekin sitten pari vuosikymmentä kun yritätte löytää kaikki....
http://www.thedeckout.com - Maailman paras Pokémon TCG-blogi(ni)

Mewtwolover kirjoitti:Pistin kännykkääni jo muistuksen 12.8.(MM-kisat päättyvät 11.8.) kohdalle noiden (Esan) oikkien poistosta.
Avatar
badganondorf
 
Viestit: 832
Liittynyt: 04.10.2010 09:52

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja R0xu » 23.08.2012 22:57

Ai eiks Anni pelannukkaan SM-kisois jos koski kortteihin viimeks ecc xP

Hieno rapsa jota jo odottelinkin, kiitos ja gg

Millos olit treelle tulos?
Kuva
Avatar
R0xu
 
Viestit: 1060
Liittynyt: 01.11.2010 01:01
Paikkakunta: Tampere

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja Luffy McAnkka » 23.08.2012 23:32

badganondorf kirjoitti:+ Saatiin vihdoin jyväskyläläinen MM-kisoihin.

Go Santtu! :)

badganondorf kirjoitti:Kiinnostavinta turnauksessa ehkä oli se, että Santtu pääsi myös finaaliin. Emme koskaan pelanneet Santun kanssa finaalia ja oli mahdoton arvioida, miten siinä olisi käynyt, mutta otin kuvan loppustandigseista (jossa merkkasin itseni voittajaksi) ja boostasin vähän Esa-myyttiä laittamalla kuvan siitä blogiini. Psykologista sodankäyntiä sen olla pitää.

Kettusleirin jälkeen olikin jo aika Batman Batman Batmanin. Nähtyäni elokuvan oloni oli ristiriitainen: ei se yhtä hyvä ollut kuin The Dark Knight, mutta en tiennyt oikein kuinka hyvä se oli. Päädyin siis haukkumaan sen surkeaksi kaikille, joiden kanssa asiasta keskustelin – verrattuna The Dark Knightiin siis. Tiesin, että minun pitää katsoa se uudestaan, jotta saan kunnon käsityksen elokuvasta ja kävinkin katsomassa elokuvan uudestaan eilen (22.08.2012). Lopputulos? En osaa vieläkään asettaa sitä oikein mihinkään arvosteluasteikkoon, dunnolol.

Joo tuota Santtu ihmettelikin miksi tuo lopputulos näytti tuolta. Eikös se finaali ratkaistu mahjongilla, jonka Santtu voitti tai jotain?

Itse pidin Dark Knight Rises:ta todella paljon. Tarina joka jaksoi kiinnostaa, Bane oli badass ja perushyvää actionia. Kyllä sille voi 4 tähteä viidestä meikäläinen antaa helposti. Ei tarvinnut olla edes kummoiset taistelukoreografiat kun Batman ja Bane mätti toisiaan turpaan, se oli vaan niin eeppistä kun ne tappeli siellä poliisien ja rosvojen meleen välissä. Tietysti vähän vaikea tehdä parempaa elokuvaa sen jälkeen kun Jokeri on käytetty. On se vaan niin loistava hahmo, josta on monta hyvää tulkintaa eri elokuvissa, sarjakuvissa ja peleissä (mm. Dark Knight, Killing Joke, Arkham City). Hah, pidin tästä uusimmasta elokuvasta melkolailla yhtä paljon kuin edellisestä. Vähän oli tarina tainnut saada vaikutteita Frank Millerin Yön Ritarin paluusta (Batman poissa useita vuosia ja tekee sitten paluun, samoin loppuratkaisu tavallaan), mutta Batman Beginsillä ja Frank Millerin Batman Year Onella oli paljon enemmän yhteistä. Kah, tulipa höpistyä nyt Batmanistä enemmän kuin mistään Pokémoniin liittyvästä. Mutta kuten tiedämme, paras Batman on se, jossa kerrotaan mikä tappoi dinosaurukset. The aiss eiz!

Hah, sopivan pituinen MM-raportti kun melkein kaiken jaksoin lukea.
Tasoloikkaa suoneen.
Avatar
Luffy McAnkka
 
Viestit: 260
Liittynyt: 01.11.2010 12:08
Paikkakunta: Ankkalinna

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja R0xu » 23.08.2012 23:42

Tosiaan Esa vain feedasi sunnuntai iltana kun oli kahdet mahjong pelit pyörimässä.

BDKR oli kylläkin kauhea leffa juonensa puolesta. Pakolla väännetty huono lopetus trilogialle. 2/5
Kuva
Avatar
R0xu
 
Viestit: 1060
Liittynyt: 01.11.2010 01:01
Paikkakunta: Tampere

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja Hero » 24.08.2012 01:50

No huhhuh. <3

EDIT: Bane > Joker
Kuva
Avatar
Hero
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 01.11.2010 01:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja badganondorf » 24.08.2012 15:13

Roxu: No tuskinpa kyseessä oli raportin ainoa typo :p Ensimmäinen miitti Tampereella on jo ensi viikon keskiviikkona, mutta koska asuntotilanne näyttää erittäin epätoivoiselta saa nähdä millon asunnon sitten Tampereelta saan. TOAS:lta pelottelivat jo sillä, että saan asunnon vasta lokakuun puolella. Siihen astihan voin tulla sinne punkkaamaan, eiksje ;)

Luccy McAnkka: Noh, Batman on kyllä muutenkin paljon jännempi aihe kuin MM-kisat, että ei yllätä yhtään! Itsekin odotin Batmania kyllä enemmän kuin itse MM-kisoja (En tosin enemmän kuin reissua itsessään). Sen verran eeppinen ohjaaja nolan on.

Hero: Anni oli samaa mieltä.
http://www.thedeckout.com - Maailman paras Pokémon TCG-blogi(ni)

Mewtwolover kirjoitti:Pistin kännykkääni jo muistuksen 12.8.(MM-kisat päättyvät 11.8.) kohdalle noiden (Esan) oikkien poistosta.
Avatar
badganondorf
 
Viestit: 832
Liittynyt: 04.10.2010 09:52

Re: The Deck Out goes Worlds

ViestiKirjoittaja Hero » 24.08.2012 21:16

Esasta ja Marasta kämppiksiä - voi koira.
Kuva
Avatar
Hero
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 01.11.2010 01:00
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Turnaustiedotteet ja -keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa