Osallistun keskusteluun ulkopuolisena. Taustana sen verran, että olen itse korttipeliä viimeksi pelannut Base Set 2:n tienoilla, eli jonkun aikaa sitten. On siis selvää etten ole pelin nykytilanteeseen saatika skeneen kauhean uppoutunut satunnaisten YouTube-videoiden ulkopuolelta.
Mielestäni paralleeleja kannattaisi alkaa vetää muista korttipeleistä, joilla on ollut samankaltaisia tilanteita; oppia historiasta. Vaikka Magic: The Gathering ei olekaan historiallisesti ollut perikadon partaalla sitten varhaisvuosien, löytynee jo menestyksen heilahtelusta erinäisiä osasyitä.
1. Power level. MtG on tietoisesti kehittynyt entistä painottuneemmaksi creatureille (vrt. Pokémonit), jolloin ennen ratkaisevassa roolissa olleet spellit (vrt. trainerit ja mitä näitä nyt on). Spellit ovat yleensä helpommin rikottavissa, joka aiheuttaa ongelmia metan kanssa. Tästä syystä standardissa (tuorein rotaatio, minä Pokémonissa sitten tunnetaankaan) näkee ajoittain yksittäisiä korttibanneja, joskaan ei kovin usein.
Olen salaa ollut havaitsevinani, että myös Pokémonissa on ollut ns. Power Creep -syndroomaa, eli creaturet kehittyvät ajan myötä jatkuvasti voimakkaammiksi. Jos olen väärässä sanoessani, että nykyiset möröt ovat tässäkin korttipelissä useimmiten paljon ensimmäisiä settejä parempia, saa korjata.
2. Meta. Tästä olikin jo aikaisemmin puhetta. Valitettavasti on aina muistettava, että oli korttipooli ja mekaniikat millaisia tahansa, metapeli syntyy aina. Se on dynaaminen ja äärimmäisen laaja asia; jo roguedekit pienessä ympäristössä muodostavat local metan. Ratkaisu? Attack the meta. Ellei tämä tuota muuta suurempaa vaihdosta, niin ainakin vanhat pakat joutuvat paikkaamaan reikiään pompsahtavia roguedekkejä vastaan. Tässä tulee esille myös mainitsemani power level ja sen vaikutus metaan: aina on ne pari chase rarea joiden ympärille tai avulla rakennetaan ne "parhaat" dekit, jotka ovat yleensä dominoivassa asemassa metan suhteen.
3. Ulkoinen tuki. Tästäkin tuntuu olleen paljon puhetta. MtG:ssä Wizards oli alkujaan ainoa, joka järjesti edes vähän vakavasti otettavia turnauksia. Koska näitä premium-turnauksia mahtuu vuoteen vain pienehkö X-määrä, alkoivat eräät elimet (tunnetuimmin amerikkalainen StarCityGames) järjestämään suuria omia turnauksiaan omin turnausjärjestelyinensä. Suomessa mm. Poro on merkittävä tekijä ulkopuolisten turnauksien järjestelyn suhteen etenkin pienempien peliformaattien tukemisessa.
4. Fokus. Omasta näkökulmastani tämä on yksi ratkaisevista eroista MtG:n ja Pokémon TCG:n välillä. MtG on oma korttipelibrändinsä, jossa peli itse on pääfokus. Kaikki muu rakennetaan sen ehdoilla. Pokémon TCG taas on suuremman osa-alueen sivutuotos, jolle ei ymmärrettävästi anneta yhtä suurta merkitystä, vaan se kehittyy ja kulkeutuu suuremman entiteetin ehtojen mukaisesti. Tämä rajaa paljolti resursseja ja teoriatason mahdollisuuksia peliltä. Pelimekaniikan kiintopistettä ei voida viedä pois itse Pokémoneilta, koska niistä koko hommassa on lähtökohtaisesti kyse.
Kaikista hälyttivimmältä omaan korvaani kuulostaa puhe pelin mäihäpainotuksesta. Strategiapelissähän pitäisi löytyä ensisijaisesti sitä strategiaa, ei puhdasta kortinnostotaitoa. Olen toisaalta videoita katsomalla ollut huomaavinanikin, että korttien väliset synergiat ovat melko itsestäänselviä ja rajattuja. MtG:ssä taas kasa hyviä kortteja ei ole välttämättä hyvä dekki, vaan hyvinkin rajatusta korttipoolista on mahdollista tehdä rasvattu koneisto, jossa interaktiot ovat pääosassa.
Amerikasta on kantautunut korviini vähän tämänkaltaista keskustelua, joskin vähän eri mielessä; siellä mietitään kovin pelin laajentumismahdollisuuksia, ei niinkään pelkkää selviytymistä. Asiasta pidempää spekulaatiota esimerkiksi
tässä YT-videossa jatko-osineen.
Just my ¢2.