Luku 4 - Viha
Spoiler:
Viileän puron vesi solisi vasten Virizionin jalkoja, joka seisoi purossa juomassa. Se tyydytti pitkän matkansa aiheuttamaa janoa tässä kirkkaassa lehdon läpi kulkevassa purossa, jonka pyöreäkivisen pohjan saattoi nähdä kimaltelevan veden läpi.
Viileähkö tuuli puhalsi lehdon takana kohoavan vuoren suunnalta. Tuulenvire enteili talvea - lehdon puissa olevan lehdet olivat jo saaneet aavistuksen ruskahtavaa sävyä lehtiinsä.
Virizion havahtui, ja kohotti päänsä ylös. Sen tarkat aistit olivat kuulevinaan jotain puron alavirran suunnalta. Aivan kuin joku kävelisi sitä pitkin pitäen kovaa ääntä...
-"Ihan tosi...meikä ei jaksa...ja tää purossa tarppominen nyppii kyllä...vihaan vettä..."
Satunnaiset valittelun äänet voimistuivat sitä mukaan kun loiskuvat äänet lähestyivät, ja pian Virizionin näköpiiriin tuli äänien aiheuttaja: Cobalion ja Terrakion pakomatkallaan, kulkien puroa pitkin peittäen jälkensä.
Kaksikko tuli niin ikään purossa seisovan Virizionin kohdalle.
-"Päivää" Virizion tervehti kohteliaasti, "en tiedä mitä olette miehiänne, mutta ainakin jokainen elävä olento parin kilometrin säteellä on kyllä havainnut olemassaolonne."
Cobalion katsahti kylmästi Virizioniin.
-"Ei se minun vikani ole. Seuralaiseni ei vain ole näköjään tottunut kulkemaan pitkiä matkoja."
-"No en totta tosiaan ole! Meikä on aina asunut isopapan ja muitten luona enkä olis sieltäkään lähteny ellei olis ollu pakko..." Terrakion ärjyi väsyneenä Cobalionin takaa, "Iteasiassa meikä päätti just, että en jaksa tätä! Meikä levähtää tässä, ja sitten palaan kotiin!"
Terrakion asteli puron viereen rannalle, ja rysähti makuulle niin voimakkaasti että lehdon lähipuista tippui lehtiä ja muutama oksakin. Virizion vilkaisi Terrakionia, sitten Cobalionia, hieman huvittuneena ja oudoksuen. Cobalion vain tuhahti.
-"Periaatteessa minulle on aivan sama, mitä teet" teräspokémon totesi kylmän rauhalliseen tyyliinsä, "mutta mikäli tosissasi ajattelit pysähtyä nyt, ja vielä kääntyä takaisin...saat vastaasi vihollisen. Ja siinä vaiheessa minä olen jo kaukana, enkä auttamassa enää sinua pulasta johon oma typeryytesi on sinut ajanut."
-"Vihollinen?" Virizion kysyi hieman hätkähtäen, "ajetaanko teitä takaa?"
Cobalion ei vastannut, katsoi vain ilmeettömästi johonkin kaukaisuuteen, ottaen askeleen jatkaakseen eteen päin. Puron rannalla makaava Terrakion päästi pienen murahduksen.
-"Jos olet pakomatkalla...mihin aiot paeta?" Virizion kysäisi Cobalionilta.
-"...tuonne." Se osoitti lehdon takana kohoavaa valkeahuippuista vuorta, joka ikään kuin säilän lailla leikkasi sinistä taivasta.
-"Aion kulkea tuon vuoren tuolle puolen, seudulle jossa kuninkaan kätyrit eivät ole aina lietsomassa sotaa..."
-"Ei kannata." Virizion vastasi.
-"Ja miksei?"
-"Koska minä tulen juuri sieltä, sillä oma kotiseutunu siellä on joutunut niin ikään sodan jalkoihin. Missään ei voi olla turvassa sodalta, miksipä aion itse liittyä siihen, taistella kuningasta vastaan."
Cobalion katsoi Virizionia, yhä ilmeettömästi mutta selvästi tätä paheksuen.
-"Sota ei pääty ikinä, jos jokainen typerys tässä maailmassa jatkaa sitä."
-"Valitettavasti tässä maailmassa riittää typeryksiä, jotka haluavat jatkaa sotaa aivan turhanpäiten, antaen kaikkien muiden kärsiä siitä" Virizion lausui, "meidän muiden pitää taistella sitä vääryttä vastaan niin kauan, kunnes oikeus voittaa."
Cobalion ei sanonut mitään. Se katsoi vain kohti vuorta, purossa seisten.
Silloin rannalla lepäilevä Terrakion liittyi viimein keskusteluun.
-"Meikä jätti kotini, koska ne kuninkaan tyypit uhkasi meikän perhettä...pakenin, koska en tiennyt muutakaan vaihtoehtoa. Mutta meikä päätti just...että aion taistella."
Terrakion nousi ylös väsymyksestään välittämättä, ja kääntyi kulkemaan kohti puron alavirtaa.
-"Hetkinen" Virizion sanoi pysäyttäen Terrakionin, "aiotko taistella vihollisia vastaan yksin?"
-"Meikä ei välitä kuinka paljon niitä on. Meikää vain korpeaa se, että olin pelkuri enkä taistellut niitä vastaan silloin kun olis pitäny. Ja nyt meikä aikoo korvata sen."
Cobalion tuijotti yhä vuorta, se ei vilkaissutkaan muihin.
-"Tuo on juuri sitä typeryyttä" se sanoi Terrakionille ja Virizionille, "typeryyttä joka vain lietsoo lisää turhia taisteluita. Tajusin itse jo kauan sitten, ettei taisteleminen tuo mitään muuta kuin kipua ja tuskaa kaikille. Teidänkin olisi hyvä tajuta se."
Kumpikaan ei vastannut. Kaikki vain seisoivat hiljaa sijoillaan. Virizion vilkaisi ensin Terrakionia, sitten Cobalionia.
-"No mutta..." se aloitti, "jos kerran suuri määrä vihollisia on tulossa juuri tänne, ja meillä on alivoima...eikö olisi parempi etsiä piilopaikka?"
Terrakion tuhahti hiljaa itsekseen. Se ei halunnut myöntää olevansa liian väsynyt taistelemaan, vaan antoi kivenkovan ylpeytensä käydä lankeemuksen edellä.
-"Selvä on" Cobalion sanoi, "etsitään piilopaikka, levätään siellä ja jokainen päättäköön sitten, mitä tekee."
Niinpä kolmikko lähti sen enempiä sanomatta yhdessä lehtoon, hakien paikkaa jonne voisivat piiloutua...
Matkallaan läpi lehdon Cobalion ja Terrakion esittäytyivät Virizionille, joka myös kertoi nimensä.
-"Hassu juttu" Virizion totesi, "mutta minusta tuntuu, että erilaisuuksistamme huolimatta muistutamme jonkin verran toisiamme..."
-"Miten niin?" Terrakion kysyi ihmeissään.
-"No...en ole ihan varma. Se on vain sellainen tunne."
Cobalion pysytteli vain hiljaa, ja sivusilmällään vilkuili välillä kolmikon taakse lehdon pusikkoihin.
Taivas alkoi pikku hiljaa punertaa. Päivä oli kääntymässä illaksi.
-"Alkaa olla myöhä" Terrakion sanoi levottomana, "eikö me jo voitaisi pysähtyä jonnekin? Jalkoja särkee, pian tulee pimeä eikä me sitten löydetä mitään-"
-"Hys!" Cobalion suhahti niin hiljaa, että vain Terrakion ja Virizion kuulivat, "olkaa hiljaa."
-"Mi-mitä...?" Terrakion ihmetteli.
-"Sinäkin huomasit siis" Virizion kuiskasi Cobalionille. Se nyökkäsi ruohopokémonille.
-"Miten niin huomasit? Mitä meikä nyt oikein missaa tässä?" Terrakion kummasteli ja vilkaisi taaksensa, kohti hämärää pusikkoa. Vaikutti melkein kuin siellä olisi liikahtanut joku.
-"Ole kuin et huomaisikaan" Virizion kuiskasi Terrakionille. Härkäpää vain kohautti olkiaan kummastuneena ja jatkoi kulkua kahden muun kanssa.
Huh, sepäs oli lähellä. Hetken jo luuli että ne huomasivat minut.
Hm? Hetkinen...se kippurasarvi ja härkä ovat yhä tuossa...missäs se vihreä kekkuloija...
THUMP!
-"Auh! Pois päältäni, senkin-!"
Cobalion ja Terrakion ravasivat heti pusikkoon katsomaan äänen lähdettä. Siellä oli Virizion, pitäen molemmilla etusorkillaan maassa kolmikkoon verrattuna pienehköä, mustanpuhuvaa pokémonia.
-"Hyvin tehty, Virizion" Cobalion totesi, "tämä otus siis seurasi meitä."
Nyt Terrakionkin tajusi: Cobalionin ja Virizionin outo käytös johtui siitä, että tämä pokémon oli seurannut heitä. Virizion, erittäin nokkelana ja ketterenä oli onnistunut pääsemään sen taakse ja saamaan sen kiinni.
-"Päästäkää irti! Lupaan jättää teidät rauhaan jos päästätte!" pokémon parkui Virizionin tiukassa otteessa.
Cobalion vilkaisi lähemmin Virizionin sorkkien alla viruvaa pokémonia. Teräspokémonin kasvoilla saattoi ensimmäistä kertaa nähdä, kun sen ilmeettömyys vaihtui järkytyksen ja yllätyksen sekoitukseksi.
-"Sinähän...Sneasel...!" Cobalion sai henkäistyä. Sen tavallisesti kylmässä äänessä saattoi aistia vihaa.
-"Mitäh häh...ai...hei Cobalion..." Sneasel sai ähkäistyä nähdessään Cobalionin, "pitkästä aikaa."
Sillä hetkellä alkoi tapahtua. Cobalion työnsi hurjana Virizionin sivuun ja painoi Sneaselin maahaan saapasmaisella kaviollaan niin kovaa, ettei toinen melkein saanut henkeä.
-"Sinä...! Miten kehtaatkin näyttää naamaasi minulle, kaiken sen jälkeen! En ole unohtanut mitä teit, en tule koskaan unohtamaan!"
Terrakion ja Virizion katsoivat Cobalionin raivoa yllättyinenä, tajuamatta yhtään mitään mistä oli kyse. Sneasel kähisi Cobalionin kavion alla.
-"Heh..mitä minä tein...? Etkös se ollutkaan sinä, joka-UHG!"
Cobalion painoi kaviotaan lujemmin Sneaselia vasten. Toinen alkoi korista tuskissaan, eikä kyennyt sanomaan enää sanaankaan. Cobalion katsoi hyvin vihaisena kuinka tämän paljon vihaama ja tuskaa aiheuttanut pieni kierolainen yritti haukkoa henkeään ja elämän paetessa sen silmistä...
-"COBALION!" Virizion huudahti. Cobalion palasi takaisin maan pinnalle, siihen aikaan ja paikkaan, ja vilkaisi matkatovereitaan.
-"Päästä se, Cobalion. En tiedä mitä se on sinulle tehnyt, mutta sanoithan itsekin että taisteleminen tuo vain lisää tuskaa ja kipua...etkä sinä varmasti sitä halua. Päästä se."
Cobalion ei sanonut mitään. Hammasta purren, murahdellen se nosti kavionsa Sneaselin päältä, joka saman tien alkoi yskiä ja köhiä maassa maaten.
-"Kröh...minäh..." se yritti ensin sopertaa, ja yllättäen virnisti, "te...ette tiedäkään kuinka vaikutusvaltaisen vihollisen olette itselleen hankkineet...kuten varmaan tiedät, Cobalion...työskentelen kuninkaalle ja kuninkaan kaarti...on para-aikaa tulossa tänne...köh..."
Cobalion, Terrakion ja Virizion katsoivat toisiinsa. Vihollinen oli tulossa, eivätkä he voineet jäädä. Sneaselistä välittämättä he lähtivät yhteistuumin juoksuun läpi lehdon, ilta-auringon kullatessa kolmikon tien.
EDIT: Lisäsin piirtämäni kuvan.