Parhain/ surkein generaatio

Yleistä Pokémon-keskustelua (suosikit, anime, manga, oheistuottet, ...)

Parhain/ surkein generaatio

ViestiKirjoittaja Nastiina » 31.12.2014 19:34

Toivottavasti tästä aiheesta ei ole vielä keskustelua... Mutta kuitenkin mikä on mielestäsi parhain ja mikä surkein Pokemon generaatio? Mitkä tekijät vaikuttavat valintaasi? Johtuuko se kokonaisvaltaisesti onnistuneista hahmoista, vai kenties peleistä, korteista, mangasta tai animesta? Vaikuttaako siihen onnistuneet startterit ja legendaariset Poksut? Oletko avoin uusille Pokemoneille vai onko mielestäsi vain 151 ensimmäistä ne AINOAT oikeat?

Itselleni rakkain on tietysti nostalgiasyistä ensimmäinen generaatio. Siihen liittyy niin paljon tunteita ja muistoja ettei sitä voi sivuuttaa. Ihan lähtien jo siitä mitä muistoja se aikanaan herätti, kun sai pelata ensimmäisiä pelejä tai ostaa kiskalta Pokemon-kortteja ja vaihdella niitä ala-asteen pihalla tai katsoa animea kuvaputki TV:llä kultaisen 90-luvun lopulla. Okei, myönnän, että nostalgia vaikuttaa valintaan TOSI paljon. Pidän myös siitä, että tämän generaation kokonaisuus on tosi toimiva ja 150 eri Pokemoniin saa monenmoista mönkijää elävästä fossiilista magneettipalluraan. Jokaiselle varmaan löytyy jokin oma lemppari näiden joukoista. Startterit muotoineen ovat puhdasta parhautta. *awesome*

Toinen generaatio on mielestäni vähän mitäänsanomaton, vaikkakin tykkään kovasti starttereista ja legendaarisista, jotka eivät muissa generaatioissa jaksa yhtään kiinnostaa. Kolmosgeneraatio puolestaan yltää omalla listallani hopeasijalle. Siksi voikin päätellä, että pelaan parhaillaan kuola poskessa Alpha Sapphirea... :D Kolmosgene tuo mukanaan hyvin kattavan määrän erilaisia hahmoja. Pokemonit vielä tässä kohtaa ovat visuaaliselta tyyliltään uskollisia kahdelle ensimmäiselle generaatiolle eikä hahmojen joukkoon ole eksynyt mitään älyttömiä ideoita, kuten roskispusseja tai hattara-pokemoneja. Startterit toimivat, vaikka eivät ole ehkä ihan niin hyvin kuin kahdessa ensimmäisessä generaatiossa. Valitettavasti tämän jälkeen tapahtuu notkahdus eikä seuraavat generaatiot jaksa niin paljon innostaa... Neljäsgeneraatio on vielä mukiinmenevä, vaikka sen legendaariset ovat suorastaan rumia ja startterit tylsiä, mutta eniten tässä ärsyttää, että monille alkuperäisille pokemoneille on tehty tosi rumia ylempiä muotoja. Mielestäni Magnezone, Rhyperior, Tangrowth, Electivire ja Magmortar olisi voitu jättää kokonaan tekemättä...

Viides generaatio on henkilökohtaisesti se josta pidän vähiten. Siihen mahtuu niin paljon Pokemoneja, joiden ulkoasu on mielestäni lähinnä säälittävä, että se vie jo suurimman osan hohdosta. Monista tämän generaation Pokemoneista puuttuu toimiva idea ja siksi tulee mieleen, että niitä on täytynyt vain suunnitella väkisin rahan takia, ja sen huomaa hahmojen laadussa. Ehkä surkeimmat esitykset ovat Klinkin muoto (WTF?) Timbur muotoineen, Pansage, Pansear ja Panpour muotoineen. Lisäksi puhumattakana Rehiramista ja Zekromista, jotka näyttävät mielestäni liikaa Digimoneilta. Niitä on vaikea edes tunnistaa Pokemoneiksi D:

Kuudes generaatio oli jo huomattava parannus, vaikka joukosta löytyy omat heikkoudet. Sääli vain, että uusien Pokemonien lukumäärä jäi hieman vähäiseksi. Kuudes generaatio toi mukanaan myös mega-muodot, jotka ovat vieläkin hieman vieraannuttava ajatus minusta... Se tuo liikaa mieleen juurikin Digimonin ja valitettavasti useimpien hahmojen kohdalla visuaalinen toteutus lähinnä naurattaa. Ne megamuodot, joita ei ole sorkittu liikaa, ovat kylläkin ihan toimivia, kuten Lucario, Venusaur ja Ampharos.
Image
Avatar
Nastiina
 
Viestit: 37
Liittynyt: 18.04.2014 22:12
Paikkakunta: Tampere

Re: Parhain/ surkein generaatio

ViestiKirjoittaja Dark Ho-oH » 01.01.2015 00:26

Kaikissa generaatioissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta itse pidän eniten kolmannesta generaatiosta. Suurin osa lemppari poksuistani tulee juuri kolmannesta generaatiosta ja pääsin peleihin sisälle vasta kolmannen generaation pelien aikana, joten silläkin saattaa olla osuutta asiaan. Myös TCG alkoi kiinnostaa enemmän kolmannen generaation aikoihin, eli silloin kun ex-kortit olivat uusinta uutta. Sinänsä se on hassua, koska kuulun kuitenkin siihen ryhmään joka on ollut poksufriikki siitä asti kun animen ensimmäinen jakso esitettiin Suomessa. Muistan kun aina pienenä pyysin joulu / synttärilahjaksi Game Boyta ja Pokemon-peliä, mutta en koskaan saanut. En siis ole kokenut sen enempää ensimmäisten pelien fiilistä. Yhdellä kaverillani oli Game Boy ja Pokemon Blue, mutta hän asui sen verran kaukana, että pääsin kokeilemaan Blueta vain kerran. Enkä tosiaan silloin 7-8 vuotiaana ymmärtänyt pahemmin mitään. Pelasin linkkikaapelilla kaverini serkkua vastaan ja hävisin tietenkin. Ei mitään hajua mitä iskut tekivät ja englannin taito oli täysi nolla, joten en saanut pelistä paljoakaan irti silloin. Englannin ymmärtämättömyyden takia olen nykyään oikeastaan ajatellut, että ihan hyvä että jäi väliin ne vanhat pelit sillon aikoinaan. Kauhukuvina esim. jonkun poksun vapauttaminen kokeillessa mitä tapahtuu mistäkin vaihtoehdosta jne ja tietämättömyys resettaamisesta.

Ensimmäinen generaatio on nykyään mielestäni aika tylsä jos generaatioita verrataan poksuja ajatellen. Kun asiaa rupeaa oikein miettimään niin siellä on vain muutama poksu mistä tykkään paljon. Olen nyt vasta hiljattain hankkinut Fire Redin ja sitä pelatessa on ollut hankaluuksia täyttää tiimiä, sillä suosikkeja ei ole tarpeeksi ja / tai ne suosikit saa vasta aika myöhään pelin aikana. Se ehkä kertoo jo aika paljon. Ensimmäisessä generaatiossa on paljon nostalgiaa, mutta en tosiaankaan kuulu niihin joiden mielestä se on se paras ja ainut ja oikea. Kuitenkin animen kannalta katsottuna ensimmäinen generaatio / kausi on ehdottomasti paras omasta mielestäni. Katsoin loppuvuodesta koko ensimmäisen kauden uudelleen ja nauroin lähes joka jaksossa. Eri asia on nykyään: anime on mielestäni huonontunut selkeästi vuosien saatossa enkä ole siitä edes pahemmin kiinnostunut. Nykyajan suomidubbi saattaa myös vaikuttaa siihen, se ei oikein miellytä. Kääntäjät taisivat olla rohkeampia aikoinaan, sillä alkuperäisen suomidubin vitsit toimivat edelleen. Jos otetaan esimerkiksi vaikka BW-kausien ns. hauskat kohdat animessa, niin ei ole kyllä muhun toiminut. Voi kyllä olla, että olen liian vanha enkä ymmärrä. Anime on aina toistanut itseään, mutta jostain syystä ensimmäiset kaudet toimivat paljon paremmin. Toisaalta pidin kyllä tosi paljon Pokemon Originsista, mutta sitä ei periaatteessa voi laskea koska se on vaan spin off. Niin ja se ensimmäinen elokuva! Ai että... edelleen paras Pokemon-elokuva, imo. Muistan kun itkin pienenä elokuvateatterissa sitä katsoessa. Feels! Omistan kyseisen elokuvan DVD:llä ja sen kannet on ihan sairaan siistit, joten siitäkin iso plussa. Hehhee.

Ensimmäinen generaatio on lähinnä vanhojen aikojen fiilistelyä, tuleehan siitä aina mieleen ne hyvät ajat kun Pokemon oli iso juttu. Onhan se edelleen iso juttu tottakai, mutta... tajuatte varmaan mitä tarkoitan, varsinkin jos kuulutte tähän vanhempaan ikäluokkaan. Suosio täällä Suomessakin oli ihan älytöntä silloin 1999-2001 ja kaikkea mahdollista Pokemoniin liittyvää löytyi kaupoista. Ostin aina tikkareita, Pokemon-limsaa, purkkaa josta tuli tarroja jne jne. Muistaako kukaan sitä limsaa? Se oli sinistä ja maistui tosi hyvälle, etiketissä oli eri poksujen kuvia ja etiketin kääntöpuolella oli kuva, jonka sai itse värittää. Ostaisin jos löytyisi jotain toista juotavaa joka maistuu samalle mutta enpä ole törmännyt.

Toinen generaatio on mielestäni hyvä. Ei suosikkini, mutta kuitenkin hyvä. Toisen generaation startterit ovat varmaan parhaimmat kaikista yleisesti omasta mielestäni enkä koskaan osaa päättää Cyndaquilin ja Totodilen väliltä. Aloitin Heart Goldin Totodilella ihan vain sen takia, koska muut vesityypin poksut eivät kyseisestä generaatiosta hirveästi miellytä. Sieltä löytyy myös joitakin isompia suosikkejani kuten Ho-Oh, Ampharos ja muutama muu. Gold, Silver ja Crystal multa jäivät multa peleissä väliin, mutta Heart Goldista pidin pelinä tosi paljon. Animesta Johdon alueelta on jäänyt mieleen Ashin taistelu liigassa ja Charizardin paluu, olihan Ashin Charizard aina ehdoton suosikkini. Ja no, on se edelleen. Myönnän, kuulun näihin Charizard-friikkeihin, mutta huuma on laskenut iän myötä. Nykään en oikeastaan osaa sanoa mikä pokemon on suurin suosikkini. Omaa top 10 listaa ei voi laittaa mihinkään kunnon järjestykseen.

Kolmas generaatio... Ahhh. Parasta. Ei animen osalta, koska en pidä hirveästi Maysta ja Maxista hahmoina, mutta ei se animekaan vielä ihan huono ollut noihin aikoihin. Katsoin sitä säännöllisesti. Kolmannessa generaatiossa on vain jotain mistä pidän tosi paljon. Generaatio on täynnä suosikkejani, muutaman mainitakseni esimerkiksi Salamence, Flygon, Rayquaza, Latias, Gardevoir, Manectric, Groudon.... Eikä siinä ole läheskään kaikki. Kolmas generaatio oli se, jolloin vihdoin pääsin kunnolla kokemaan Pokemon-pelit. Kaverini sai lahjaksi DS:n ja kaksi peliä: toinen oli Pokemon Emerald ja toinen oli Diamond. Halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan Emeraldia, ja lopulta siinä kävi niin, että kaverini antoi minulle DS:n lainaksi ja pelasin Emeraldin läpi. Tykkäsin Hoennin alueesta ihan älyttömästi ja Elite 4 + champion oli tosi haastava. Emeraldin myötä rakastuin kolmanteen generaatioon vielä enemmän. Näihin aikoihin minua alkoi kiinnostaa myös korttipeli. Sain eräänä jouluna lahjaksi jonkun pelilehden, jonka mukana tuli Pokemon TCG pc-peli, jossa opetettiin TCG:n alkeet. Siis ihan alkeet alkeet, mitään omaa pakkaa pelissä ei voinut tehdä jne, mutta pelin perustoiminnot ja säännöt siinä kyllä oppi. Näihin aikoihin opetin sitten kaverini pelaamaan TCG:tä ja aina kun hän tuli käymään naapuriin (kaverini isovanhemmat asuvat naapurissani) niin pelasimme TCG:tä. Ostelimme kortteja kesällä torikirppareilta ja aloin itse ostaa TCG-boostereita pitkästä aikaa. Niihin aikoihin löysin myös alkuperäiselle Pokemon-foorumille. Kolmanteen geneen liittyy niin paljon hyviä muistoja... Harmi ettei enää olla kyseisen poksu-kaverin kanssa enää paljoa tekemisissä, hän on kasvanut ulos Pokemonista vaikka onkin minua nuorempi. Nyt kun Omega Ruby ja Alpha Sapphire julistettiin niin Hoenn-hype nousi taas taivaisiin. Kauan odotetut remaket! Tottakai ennakkotilasin heti kun olin mahdollista, ja vielä steelbookina. Hoennin alue näyttää vieläkin hienommalta 3DS:n grafiikoilla. Olen ihastunut uudelleen. Ainoa asia mikä Hoennissa ärsyttää: too much water. Liikaa surfaamista, ei jaksa. Ja liikaa HM:ien käyttöä. Eniten ärsyttää Rock Smash. Dive on kyllä hieno ominaisuus, varsinkin ORASissa! Niin ja se vielä mainittakoon, että olen aina jostain syystä tykännyt Team Magmasta. Tämä voi johtaa juurensa siitä, kun nuorempana pidin eniten tulityypin pokemoneista (nykään dragon on suosikkini, tuli ei enää niin paljoakaan). Muutenkin Magma on jotenkin siistimpi ryhmä kuin Aqua, omasta mielestäni (vaikka heidän tavoitteensa ei kovin siisti olekkaan).

Neljäs generaatio on vähän kiikun kaakun. En vihaa sitä, mutta en myöskään pidä hirveästi. Kuitenkin eka fyysinen Pokemon-peli jonka itse omistin, oli neljännen generaation peli, eli Platinum. Vihdoinkin kun täytin 18, sain äidiltä lahjaksi DSi:n. Odotin "vain" 11 vuotta saadaksen Nintendon käsikonsolin lahjaksi xD Siihen asti pelasin kaverin konsolilla ja emulaattoreilla. Sinnoh ei kuitenkaan alueena koskaan säväyttänyt samalla tavalla kuin Hoenn. Pokemonit eivät ole huonoja, mutta ei siellä mitään huippu suosikkejakaan ole. En rupeaisi kuitenkaan haukkumaan koska siellä on esim. Garchomp, Luxray, Shaymin, Gallade ja moni muu joista pidän. Ne eivät vaan yllä sinne huippujen joukkoon. Generaatiossa on myös mielestäni ihan liikaa legendaarisia. Phione / Manaphy oli ehkä turhin idea ikinä: miksi luot breedattavan legendaarisen, jos sitä ei voi kehittää?! Niin turhaa... Kumpikaan ei myöskään edes näytä millään tavalla legendaariselta. Sinnohistakin on kuitenkin joitain hyviä muistoja, esim. Platinumissa koulutin ensimmäistä kertaa poksuja tasolle 100 jne. Muuten generaatio on aika mitään sanomaton. Alueen championista annan kyllä plussaa, Cynthia on ehdottomasti suosikki championini! Niin ja animesta mainitakseni, tämä alkoi olla sitä aikaa kun menetin kiinnostusta animeen. DP-jaksot olivat aika tylsiä imo. Vielä yksi asia putkahti mieleen: DP-pelien rival. Ei oikeasti. Kaikista peleistä ehdottomasti ärsyttävin rival omasta mielestäni.

Viides gene on ihan kiva mielestäni. Siellä on poksuja joista pidän ja joista en pidä, siis molempia. BW-pelit olivat hyviä, tykkäsin! DS-aikakaudella ne tuntuivat jotenkin niin hienoilta uusilla spriteilla jne. Pokemon heräsi ainakin jollain tavalla ns. uuteen eloon neljännen genen jälkeen. BW-pelien tarina on mielestäni hyvin onnistunut ja N on myös tosi hieno hahmo mistä pidän paljon. Peli meni omasta mielestäni positiivisesti parempaan suuntaan. BW2 onnistui myös erittäin hyvin ja Kyuremin Black- ja White-versiot olivat hyvä keksintö, sillä Kyurem yksinään oli aika mitään sanomaton Reshiramin ja Zekromin vierellä. Kaiken kaikkiaan kiva generaatio, en oikeastaan keksi mitään sen syvällisempää sanottavaa tähän kohtaan. BW-kaudella en pahemmin seurannut animea, mutta Oshawott ja Axew ihastuttivat niissä jaksoissa mitä näin. Cilanista ja Iriksestä en animessa pahemmin tykkää.

Kuudes generaatio vei Pokemonin vielä enemmän parempaan suuntaan. Pelit ovat kauniimpia kuin ennen ja kaikkea on tehty paremmaksi. Kilpailullinen pelaaminen ja breedaaminen on tehty helpommaksi, mikä on iso plussa. Muiden pelaajien kanssa on helmpompi kummunikoida, ja PSS on ihan loistava lisä. Super Training ja Pokemon Amiee ovat myös loistavia keksintöjä. Niin ja Friend Safari! Ja ja ja... Ihan loistavaa. Kalos itsessään on myös hieno alue ja XY tarina on myös kiva. Mahdollisuus vaikuttaa oman hahmon ulkonäköön oli myös mahtava lisäys! Uusia pokemoneja tuli aika vähän, mutta se ei mielestäni haittaa yhtään kaikkien uusien ominaisuuksien ja hienouksien myötä. Mega Evoluution tuominen oli myös siisti juttu. Se muistuttaa jonkin verran Digimonia, mutta itseäni se ei haittaa yhtään. Mega Evot ovat siistejä, ja Charizardista saa vihdoinkin jollain tavalla dragon-tyypin, jee! Charizard X on sairaan siisti, näyttää shinyltä ja suusta tulee sinisiä liekkejä... Ai jai. Aivan mahtavaa. Megat toivat myös pelaamiseen uutta väriä. Kaiken puolin Kalosista isoa plussaa! Ainoa minuus ehkä Zygarde - en inhoa sitä, mutta siitä ei millään saa legendaarisen näköistä. Jos Pokemon Z tulee, niin toivon että Zygardelle tehtäisiin joku Mega tai Primal versio jotta se näyttäisi edes vähän siistimmältä ja legendaarisemmalta.

Tulipa paljon tekstiä! Jos jaksoit lukea kaiken niin onnittelut :D Tehdään pieni yhteenveto ja yritän laittaa generaatiot jonkinlaiseen top-järjestykseen.

Henkilökohtainen top-6 (tai no, top-5 jos tarkkoja ollaan koska en osaa päättää):
1. Hoenn (3-generaatio): Lempi pokemonit, hyvät muistot ja alueen hienous pitävät Hoennin paikalla numero 1.
2. Kalos (6. generaatio): Kalos tulee toisena kaikkien hienojen parannusten myötä, lähinnä pelillisistä syistä siis.
3. Johto (2. generaatio) / Unova (5. generaatio): Johdon ja Unovan järjestyksestä on vaikea päättää. Tykkään molemmista yhtä paljon.
4. Kanto (1. generaatio): Jos lista tehtäisiin pelkän nostalgian perusteella, niin Kanto menisi ykköseksi. Muuten Kanto ei mielestäni ole kovin kiinnostava.
5. Sinnoh (4 generaatio): En vihaa Sinnohia, mutta alue on aika mitään sanomaton. Alue ja sen Pokemonit eivät ole huonoja, mutta jotain puuttuu.

Sanottakoon nyt vielä, että en missään nimessä inhoa mitään aluetta. Kuitenkin positiivista on se, että tylsän 4. generaation jälkeen pelit ovat vain parantuneet. Jaksan uskoa Pokemonin hyvään tulevaisuuteen :3
Avatar
Dark Ho-oH
 
Viestit: 1002
Liittynyt: 01.11.2010 07:55
Paikkakunta: Salo

Re: Parhain/ surkein generaatio

ViestiKirjoittaja Tas » 02.01.2015 18:37

Viides generaatio oli omasta mielestäni melkoinen pohjakosketus pelien kohdalla. Siinä kohti loppu kilpailullinen pelaaminen minulta. En jaksanut koskaan edes yrittää vaivautua opettelemaan taas miljoonaa uutta asiaa. Pelit itsessään olivat jo niin huonoja. BW:n nyt vielä pelasi kuitenkin läpi ilman aivohalvausta, mutta BW2 sijoittuu omalla mittarilla ylipäätään huonoimpiin peleihin, mitä olen pelannut elämäni aikana. Suorastaan vihasin niitä.

XY:n kohdalla odotukset olivat valmiiksi melko maissa eikä uusien pokemonien (tai varsinkaan mega-pokemonien) näkeminen hirveästi ainakaan nostanut odotuksia. Onhan siellä joukossa pari ihan kivan näköistä otusta, mutta suurin osa on melkoista kuraa. BW:ssä oli kuitenkin useampikin pokemon, mistä pidin, vaikkeivat pelit muuten niin miellyttäneet. XY:ssä häiritsee se, ettei pelkästään laadukkaiden pokemonien määrä, vaan ylipäätään uusien pokemonien määrä oli todella vähäinen. Ja megat ovat roskaa. Jokainen. Koko ajatus niistä.

Yksi hyvä kaveri kuitenkin hehkutti pelejä, joten tuli lopulta hankittua Y hyvästä alennuksesta. Turhaan. Ensimmäisen kahden salin verran oikeasti pidin tätä parannuksena. Pian sen jälkeen kuitenkin into lopahti kuin seinään. Alussa mielenkiintoisena uudistuksena pitämäni kaveriporukka osoittautuikin vain jatkuvasti silmille hyppiväksi opastusnuoleksi, ettei kukaan 2-vuotias varmasti onnistuisi eksymään suoralla tiellä, mitä koko peli kulkee. Ja se keskimmäinen kaupunkin on hirvein asia, mitä mistään peleistä löytyy. Tai ok, BW2 elokuvaosuus menee vielä edelle... Tuolla lisää avautumista aiheesta niille, joita se mahdollisesti kiinnostaa. En jaksa tässä toistella enää uudestaan kaikkea.

Kolmas generaatio on sen sijaan omaankin mieleen. Sijoittuu ihan sinne ykköspallille. Pokemonit olivat hyviä, maailma oli mielenkiintoisempi kuin ympyrä, kuten parissa viimeisimmässä ja etenkin kilpailullinen skene oli tuohon aikaan erittäin toimiva. Emeraldiin on tullut upotettua selvästi suurin määrä tunteja mistään peleistä, kun pelin läpäistyänikin tykittelin Battle Factorya.

Toista generaatiota en lapsosena pelaillut niin paljoa, mutta HGSS menevät kuitenkin peleinä oman listan kärkeen. Ensimmäinen generaatio on samoin mieluinen ja neljäskin oli loppujen lopuksi hyvinkin toimiva peleinä. Jopa Platinum, joka tosin antoi suuren panoksen innostukseni lopahtamiseen kilpailullista pokemonia kohtaan.

Heitetääs täältäkin jonkinlainen ranking:
1. RSE
2. HGSS/GSC
3. RBY/DPP
4. BW
5. XY
BW2 sen sijaan saa palaa Helvetin tulessa.

Olen ilmeisesti aika täysin eri linjoilla Dark Ho-oHin kanssa, kun omasta mielestäni pelit ovat Diamondin ja Pearlin jälkeen menneet vain jyrkkää alamäkeä, enkä kohta enää löydä edes hyvällä tahdolla syytä poimia uusia räpellyksiä kätösiini. Aika jäätävän kovat kehut joutuu seuraava generaatio keräämään, että koen tarpeelliseksi antaa tälle sarjalle vielä mahdollisuuden. Muuten taidan pysytellä vanhemmissa tekeleissä.
[21:51:11] <+Caccis> ota nyt realismi vastaan, suurin osa jotka harrastaa tätä on failureita irl
Avatar
Tas
 
Viestit: 844
Liittynyt: 03.09.2010 18:55

Re: Parhain/ surkein generaatio

ViestiKirjoittaja Dark Ho-oH » 02.01.2015 20:16

No joo, sen myönnän kyllä että tarinan läpipeluu on tehty nykyään ihan liian helpoiksi uusimissa peleissä, ei tarvitse paljoa miettiä ja vielä kaiken lisäksi niissä ei ole kovinkaan paljoa haastetta. ORAS meni läpi nopeammin ja paaaaaaljon helpommin kuin kuvittelin (koska RSE:ssä läpipeluussa kesti aika kauan ja jäin Elite 4:ään aina jumiin). Ihmettelin itsekin niitä väritettyjä vinkkejä hahmojen puheessa. Jos vain jaksaa lukea niin eiköhän ne tarvittavat tiedot sieltä tule ja tuleekin. Tämän takia myös Delta Episode ORASissa ei iskenyt, koska siinä ei oikeastaan tehty mitään muuta kun menty paikasta toiseen, juteltiin ihmisten kanssa jotka lopuksi sanoivat mihin pitää seuraavaksi siirtyä ja that's it. Tarpeeksi pitkän toiston jälkeen pääset nappaamaan Rayquazan ja Deoxysin. Se tilanne itsessään oli ihan siisti, mutta se miten siihen päädyttiin oltaisiin voitu tehdä paremmin. Sinne oltaisiin voitu esim. lisätä joku erillinen alue, vaikka joku saari missä kaikki tapahtuu ja lisätä joitain taisteluita siihen. Pelejä on helpotettu nuorempien pelaajien takia, se on valitettavaa. Silti se ei kuitenkaan ärsyttänyt minua niin paljoa, etten pitäisi näistä peleistä. Niissä tuli kuitenkin kaikkea muuta kivaa ja iso syy siihen, että pidän nykyisen generaation peleistä voi olla juuri se, että pääsin vasta nyt sisälle kilpailulliseen pelaamiseen ja olen jaksanut nähdä vaivaa siihen. Muiden pelaajien kanssa kommunikointi on myös niin paljon helmpompaa mikä on mulle iso plussa koska poksukavereita ei asu lähellä. Jos olisin jättänyt pelaamisen X:n läpipeluun jälkeen, niin aika tylsäksi olisi kyllä jäänyt sinänsä. Eli ymmärrän kyllä uudempien pelien arvostelun. Varsinkin, kun luin jostain, ettei Game Freak muka keskittyisi lapsiin... Näemme kyllä vähän toista tällä hekellä. Myös sen kannalta, että vain 2DS julkaistiin Pokemon-pakkauksella ja vastaavaa ei nähty 3DS:n tai 3DS XL:n kanssa
Avatar
Dark Ho-oH
 
Viestit: 1002
Liittynyt: 01.11.2010 07:55
Paikkakunta: Salo


Paluu Yleinen Pokémon-keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron