Ash perheineen (tai no, Äiti ja Mr. Mime) oli voittanut arpajaisissa matkan Alolaan saaden ennen lähtöään tehtävän kuljettaa professori Oakin pokémonmuna hänen alolalaiselle serkulleen pokémonkouluun Alolassa. Jakson alku kertoo, kun äiti otti aurinkoa ja Ash ratsasti Sharpedolla Alolan Melemele-saaren lomakaupungissa (varmaankin Hau'oli City). Kaksikko kuljeskeli ympäri kaupunkia, jonka jälkeen Ash kohtasi Grubbinin ja lähti heti tämän nähtyään jahtaamaan sitä keskelle Melemele-saaren trooppisia metsiä - melko tyypillistä Ashia. Metsässä hän sitten näkikin Bewearin, jonka voimat nähtyään hän juoksi eräälle Alolalaiselle pokémonkoululle, toki Tapu Kokon - saaren suojelijan katsellen tätä kaikkea sivusta.
Koululle päästyään raukka jäi heti koulun oppilaiden Tauros-lauman alle, jonka jälkeen eräs koulun oppilaista päätti esitellä hänelle koulua. Pian Ashille paljastuikin, että se koulu johon hän päätyi olikin juuri se sama koulu, johon Ashin piti se pokémonmuna viedä. Ei aikaakaan kun kuvioihin liittyikin Team Skull, jonka kolme jäsentä tappelivat juuri yhden koulun oppilaista - Kiawen kanssa. Pian Ash päättikin liittyä Kiawen kanssa tappelemaan, eikä siinä Kiawen Z-liikkeen - Inferno Overdriven - avulla ollut paljoa sanottavaa, kun kolmikko lähtikin säntäämään pakosalle. Tämän jälkeen Ash kohtasikin häntä metsässä vahtineen suojelijan, Tapu Kokon, joka antoikin hänelle oman Z-liikkeen. Tämän illan jälkeen Ashin äiti olikin lähtenyt takaisin Kantoon ja Ash aloittanut koulunkäynnin juuri siinä edellä mainitussa pokémonkoulussa.
Vaikka jakson juoni ei kuulosta sinänsä ihmeelliseltä, sai tämä sarja toteutettua sen niin, että minäkin ja pikkuveljeni viihdyimme sarjan parissa hyvin. Ashin pokémonmunan vieminen kouluun herätti minussa heti muistoja Pokémon Crystalista, jossa piti viedä Oakilta saatu pokémonmuna professori Elmille. Samoin tässä nimenomaisessa juonenpiirteessä oli myös hyvin paljon samankaltaisuutta erään hyvin paljon animea mukailevan ficin kanssa, josta myös pidän paljon (Pokémon Cosmic Quest, kannattaa lukea, googlettakaa!) Samoin, vaikka Ashissa oli samanlaista lapsen iloa ja mielenkiintoa uuteen kuin hänen saapuessaan Unovaan, ei hänen toiminnassaan kuitenkaan luisuttu mauttomaan lapsellisuuteen (kuten Unovan suhteen taas tehtiin). Itseasiassa pidin siitä, että Ash kuvattiin kerrankin niin kuin oikeaa 10-vuotiaskin, kuitenkaan tekemättä hänestä täyttä idioottia(kröhöm, BW, kröhöm).
Ennen tämän jakson katsomista, huomasin että ottelukohtausten on sanottu olevan Generations-sarjan tasoa (joka onkin todella loistava). En ollenkaan uskonut tähän, mutta sitten huomasin tämän nähdessäni tämän pitävän täysin paikkaansa. Ashin ja Kiawen ottelun animaatio Team Skullia vastaan oli sujunut erittäin sujuvasti ja paikoittain hyvinkin terävästi. Tälläkin kaudella päätettiin myös jättää pois iskuja tehdessä käytettävät taustat, kuten Kalosissakin (VS-aloitusruudutkin tosin katosivat tässä sarjassa). Ashin ottelutaidot olivat suunnilleen Kalos-tasoa ja Kiawen Z-liikeen tekeminen näytti kertakaikkiaan aivan mielettömältä. Oli aivan mahtava katsoa kuin Pikachu mätti helposti turpaan suuria määriä Team Skullin pokémoneja Turtonatorin kanssa, joka ei tarvinnut edes liikkeitä puolen tusinan Yangoosin ja Zubatin vahingoittamiseen. Aivan mahtavaa kontrastia siihen, että odotin sen olevan BW:n ensimmäisen jakson kaltaista väkisinväännettyä nöyryytystä, jossa Pikachu hävisi ensimmäistä otteluaan ottelevalle Snivylle (tyyppietu ja sähköliikkeet veks, mutta silti).
Sarjan hahmot vaikuttivat myöskin erittäin hyviltä, yhtä hyviltä kuin XY:n vastaavat (sanon yhtä, koska vaikka pidin Amourshippingin ideasta, sen toteutus jäi hyvin platoniseksi). Ujohko Lana-tyttö teki minuun jo heti jakson alkuminuuteilla vaikutuksen, samoin kuin ulospäinsuuntautuvampi vihreähiuksinen koulua Ashille esittellyt tyttö Mallow. Sarjan poikien luonnettä nähtiin tässä jaksossa vähemmän: Kiawe vaikutti sellaiselta perus yksinäiseltä sudelta, kun taas Sophoclesin luonnetta ei tullut juuri ollenkaan esille, joten en voi hänestä vielä mitään pahemmin sanoa. Ensimmäisen running gagin saimmekin jo koulun rehtorilta, Samson Oakilta, jolla on tapana viljellä erinäisiä pokémon-sanaleikkejä (ken tietää, milloinkohan Wynaut [jota jo eräässä trailerissa vihjailtiinkin] ja Absol-utely oikein tulevatkaan?). Ei todellakaan vedä vertoja Brockin naisille tai Clemontin keksinnöille, muttei myöskään aja minua raivon partaalle Cilanin aikajankutusten tavoin, vaikkakaan ongelma ei ollut enää ihan niin paha XYZ:n viimeisessä erikoisjaksossa.
Vielä haluaisin mainita myös sen, että olen kiitollinen Pokémon Companylle siitä, että antoivat Ashille Z-liikkeen jo heti ensimmäisessä jaksossa. En oikeastaan (vieläkään) ymmärräkään, miksi Ash ei saanut megamuotoa Kalos-kausilla (Ash-Greninja tosin selitti asiaa vähäsen). Oikein mukavaa, että Ashilla on vielä potentiaalia olla oikeinkin voimakas kouluttaja, joka omistaa ryhmässään hyvinkin vahvoja pokémoneja kaatavia voimanpesiä. Vielä kun sinne Alola-liigaan ei päädyttäisi tiimillä "Pikachu, Rowlet, Litten, Popplio" ja saataisi kasaan jotain "voimattomien pokémonien orpokotia", kuten itse asian muotoilen. Tätä on valitettavasti monella muulla vanhemmalla kaudella sorruttu tekemään. Haluaisin, että sen sijaan Ash saisi jotain oikeasti vahvojakin pokémoneja tiimiinsä (kuten Sceptile Hoennissa, Infernape Sinnohissa ja Greninja Kalosissa).
Suomalaiseen mentalliteettiin, jokaisesta sarjasta etsimällä etsitään jotain miinusta. Minullakin olisi siis omani, vaikkakin ne ovat vain hyvin pieniä. Vaikka olenkin jo tottunut Ashin uuteen tyyliin, mutta yksi tähti oli kerta kaikkiaan pakko ottaa pois tämän uuden tyylityksen takia. Minua yhä ärsyttää jotkut hyvin huonostikin piirretyt erittäin lyhyet animaatiopätkät (kuten se palstassa näytetty Pikachun hymy, joka näytti olevan jonkinlainen Dingo Studiosin huono yritys tehdä HD-animaatiota. Sarjassa oli myös muita tämmöisiä pikkuvirheitä, mutta ne kyllä varmaan katoavat sarjan mittaan (en nähnytkään niitä enää kolmannen ja neljännen jakson trailereissa). Samoin Bewearin ääni särähti korvaani aika ikävästi (olisi voinut kuvitella, että ääntä päästäisi Mistyn Togepi eikä yli kaksimetrinen karhunjässikkä), vaikka onhan tavallaan koomista että se isoin ja vahvin jässikkä paljastuukin olemaan se porukan kimein. Samoin Alola-alueen nimen käyttäminen tervehdyksenä on hieman mielikuvituksetonta (kun se on Havaijisaarilla Aloha!). Lisäksi minua jäi vaivaamaan myös se, että Alolaan lähtöön pohjustus oli vain hyvin löyhä ja jakso alkoi niin, että Ash oli jo Alolassa.