Rope-genret ja yleistä puhetta ropeista
Lähetetty: 11.05.2011 15:58
Täällä kun näitä aktiivisia ropettajia tuntuu olevan niin paljon, niin ajattelinpa sitten ruveta asiasta kunnolla keskustelemaan.
Aloin pelata foorumi roolipelijä kahdeksan vuotta sitten, kiitos erään silloisen ystäväni. Melkein kahdeksan vuotta tosiaan tullut pelailtua erilaisia pelejä, genrestä toiseen, ja olen saanut paljon hyvää palautetta aina hahmoista ja tavasti pelata.
Rakastin pelaamista, koska siitä sai sekä kirjoittamiseen, että piirtämiseen niin paljon inspiraatiota, ja se oli hyvä keino paeta todellisuudesta. =P Hahmojen luonti oli aina yhtä mukavaa, kun tuntui siltä, kuin olisi saanut oikeasti lapsen, fiktiivisen hahmon elämää luodessa ja kehittäessä. Lisäksi tuli tutustuttua niin moneen uuteen ihmiseen ja luonteeseen.
Suosikkigenrenäni on itseasiassa suoraan sanoa, kun suosikkipelini ovat kaikki niin erilaisia, mutta luulisin, että kallistun fantasian/sci-fin puolelle. Olen pelannut aiiiiiivan liian monia pelejä, ja en edes muista enää niitä kaikkia, mutta kertoilen vähän suosikeista.
Ensimmäinen peli oli susipeli Tsukiharu. Juuri tähän peliin tutustuin "susihörhö" ystäväni takia, ja jäin heti koukkuun. Myöhemmin sain houkuteltua silloisen poikaystävänikin matkaan, ja "siitä se ajatus" sitten lähti. =P
Hahmoni oli valkoinen narttu, Lily. Hän saapui Tsukiharuun lauman alueelle sattumalta, oman lauman karkoitettua hänet. Tsukiharussa hänet hyväksyttiin laumaan, ja kävi ilmi, että Lilyn veli (poikaystäni hahmo) Frost oli liittynyt laumaan aikaisemmin. Lily sai kuulla veljeltään, että laumalla oli ongelmia lähistöllä liikkuvan ahmalauman kanssa, ja Lily aikoi olla avuksi. Lilystä tuli kaksoisagentti, joka vakoili tietoja ahmoista susilaumalle, ja ja samalla antoi virheellistä tietoa ahmoille.
Pelasin Tsukiharussa puolisen vuotta, mutta sitten minulle tuli eripuraa adminin kanssa, lopetin pelaamisen ja tapoin Lilyn; pudotin hänet jyrkänteeltä.
15-vuotiaana aloitin oman pelin, Dimanda. Dimanda oli fantasiapeli ja perustui fiktiiviseen fantasiavaltakuntaani ja sen pääkaupunkiin Dimandaan.
Hahmoni oli valtakunnan nuori kuningatar Miriabell. Miriabell oli ujo, epävarma nuori nainen, joka yritti kaikin tavoin saada äitivainaansa hirmuvallan varjon pois sekä itsensä, että kansansa yltä. Suuren sodan jälkeen nuoren kuningattaren toivo toteutui, mutta sillä oli hintansa, Miriabell menetti näkönsä.
Rakastin tätä peliä yli kaiken, ja oli kamala sääli, kun se kesti vain vuoden.Mutta tuolloin foorumiroolipelit alkoivat olla niin suosittuja, että kaikki tekivät uusia pelejä koko ajan. Joten Dimanda kuoli.
Kaikkien aikojen suosikkini Dimandan jälkeen oli ystäväni peli Evil's Playground. Se oli semirealistinen cyberpunk- ja jeng peli. Omistin pelissä kolme hahmoa.
Miyuki, rakkain hahmoni ikinä. Hän oli lolita ja diiva, kun hän saapui huvipuistoon (Evil's Playground oli huvipuisto), tietämättään, että oli raskaana kuspiäpoikaystäväälleen. Miyuki synnytti pienen tytön huvipuistossa jengisotien keskelle, mutta äidinvaisto vaikutti nuoreen naiseen myös siten, että diivaileva itsekäs luonne muuttui ystävälliseksi, välittäväksi, ja tämän takia Miyuki valittiin jenginsä johtajaksi.
Rosiel, toinen hahmoni oli rasavilli poikayttö, silintereineen ja ruoskansa kanssa. Isin tyttö, rystynyrkki, joka raivostuneena meni haastamaan riitaa huvipuiston oudoille otuksille ja jäi sitten sitten koiransa Kiban kanssa. Kiba puolestaan oli tytön varaisä, seurasi tätä kaikkialle ja oli valmis antamaan henkensä emäntänsä puolesta.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, minun blondini, tyhmä basisti Judy.
Judy, hänen veljensä, sekä lapsuuden toverinsa olivat piripäitä, pillerinpyörittäjiä ja muutenkin sekaisin. Saivat idean, että heidän perustamalleen bändille (Judy blondina bassossa, ja ystävä kitarassa) löytyisi varmasti kuuluisalta Pahan Leikkikentältä lisää väkeä ja yleisöä. Sinne jäivät.
Judy oli liian hyväsydäminen blondi, jolla oli päässä enemmän kuin vikaa, joka tuli esille pikkuisenkin alkoholihuikan jälkeen. Suloinen kimittävä, tyhmä kuin saapas pikkutyttö muuttui huikan jälkeen ei niin suloiseksi, rääväsuiseksi naispaholaiseksi.
Pelasin EP:llä lähes viisi vuotta, kunnes IRL minulla ja pelin tekijällä meni sukset ristiin, joten hän kostoksi (???) päätti heittää minut pihalle sieltä.
Tällä hetkellä ei ole peliä, eikä pelikavereita, kun minun aikani vanhat parrat ovat "liian aikuisia ja kiireisiä moiseen hömpötykseen", ja ikävä kyllä ideoita olisi sitäkin enemmän, ja sekös tuttaa. :/
Olisi tosi ihana taas saada foorumi pystyyn ja kerätä porukkaa kasaan.
Aloin pelata foorumi roolipelijä kahdeksan vuotta sitten, kiitos erään silloisen ystäväni. Melkein kahdeksan vuotta tosiaan tullut pelailtua erilaisia pelejä, genrestä toiseen, ja olen saanut paljon hyvää palautetta aina hahmoista ja tavasti pelata.
Rakastin pelaamista, koska siitä sai sekä kirjoittamiseen, että piirtämiseen niin paljon inspiraatiota, ja se oli hyvä keino paeta todellisuudesta. =P Hahmojen luonti oli aina yhtä mukavaa, kun tuntui siltä, kuin olisi saanut oikeasti lapsen, fiktiivisen hahmon elämää luodessa ja kehittäessä. Lisäksi tuli tutustuttua niin moneen uuteen ihmiseen ja luonteeseen.
Suosikkigenrenäni on itseasiassa suoraan sanoa, kun suosikkipelini ovat kaikki niin erilaisia, mutta luulisin, että kallistun fantasian/sci-fin puolelle. Olen pelannut aiiiiiivan liian monia pelejä, ja en edes muista enää niitä kaikkia, mutta kertoilen vähän suosikeista.
Ensimmäinen peli oli susipeli Tsukiharu. Juuri tähän peliin tutustuin "susihörhö" ystäväni takia, ja jäin heti koukkuun. Myöhemmin sain houkuteltua silloisen poikaystävänikin matkaan, ja "siitä se ajatus" sitten lähti. =P
Hahmoni oli valkoinen narttu, Lily. Hän saapui Tsukiharuun lauman alueelle sattumalta, oman lauman karkoitettua hänet. Tsukiharussa hänet hyväksyttiin laumaan, ja kävi ilmi, että Lilyn veli (poikaystäni hahmo) Frost oli liittynyt laumaan aikaisemmin. Lily sai kuulla veljeltään, että laumalla oli ongelmia lähistöllä liikkuvan ahmalauman kanssa, ja Lily aikoi olla avuksi. Lilystä tuli kaksoisagentti, joka vakoili tietoja ahmoista susilaumalle, ja ja samalla antoi virheellistä tietoa ahmoille.
Pelasin Tsukiharussa puolisen vuotta, mutta sitten minulle tuli eripuraa adminin kanssa, lopetin pelaamisen ja tapoin Lilyn; pudotin hänet jyrkänteeltä.
15-vuotiaana aloitin oman pelin, Dimanda. Dimanda oli fantasiapeli ja perustui fiktiiviseen fantasiavaltakuntaani ja sen pääkaupunkiin Dimandaan.
Hahmoni oli valtakunnan nuori kuningatar Miriabell. Miriabell oli ujo, epävarma nuori nainen, joka yritti kaikin tavoin saada äitivainaansa hirmuvallan varjon pois sekä itsensä, että kansansa yltä. Suuren sodan jälkeen nuoren kuningattaren toivo toteutui, mutta sillä oli hintansa, Miriabell menetti näkönsä.
Rakastin tätä peliä yli kaiken, ja oli kamala sääli, kun se kesti vain vuoden.Mutta tuolloin foorumiroolipelit alkoivat olla niin suosittuja, että kaikki tekivät uusia pelejä koko ajan. Joten Dimanda kuoli.
Kaikkien aikojen suosikkini Dimandan jälkeen oli ystäväni peli Evil's Playground. Se oli semirealistinen cyberpunk- ja jeng peli. Omistin pelissä kolme hahmoa.
Miyuki, rakkain hahmoni ikinä. Hän oli lolita ja diiva, kun hän saapui huvipuistoon (Evil's Playground oli huvipuisto), tietämättään, että oli raskaana kuspiäpoikaystäväälleen. Miyuki synnytti pienen tytön huvipuistossa jengisotien keskelle, mutta äidinvaisto vaikutti nuoreen naiseen myös siten, että diivaileva itsekäs luonne muuttui ystävälliseksi, välittäväksi, ja tämän takia Miyuki valittiin jenginsä johtajaksi.
Rosiel, toinen hahmoni oli rasavilli poikayttö, silintereineen ja ruoskansa kanssa. Isin tyttö, rystynyrkki, joka raivostuneena meni haastamaan riitaa huvipuiston oudoille otuksille ja jäi sitten sitten koiransa Kiban kanssa. Kiba puolestaan oli tytön varaisä, seurasi tätä kaikkialle ja oli valmis antamaan henkensä emäntänsä puolesta.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, minun blondini, tyhmä basisti Judy.
Judy, hänen veljensä, sekä lapsuuden toverinsa olivat piripäitä, pillerinpyörittäjiä ja muutenkin sekaisin. Saivat idean, että heidän perustamalleen bändille (Judy blondina bassossa, ja ystävä kitarassa) löytyisi varmasti kuuluisalta Pahan Leikkikentältä lisää väkeä ja yleisöä. Sinne jäivät.
Judy oli liian hyväsydäminen blondi, jolla oli päässä enemmän kuin vikaa, joka tuli esille pikkuisenkin alkoholihuikan jälkeen. Suloinen kimittävä, tyhmä kuin saapas pikkutyttö muuttui huikan jälkeen ei niin suloiseksi, rääväsuiseksi naispaholaiseksi.
Pelasin EP:llä lähes viisi vuotta, kunnes IRL minulla ja pelin tekijällä meni sukset ristiin, joten hän kostoksi (???) päätti heittää minut pihalle sieltä.
Tällä hetkellä ei ole peliä, eikä pelikavereita, kun minun aikani vanhat parrat ovat "liian aikuisia ja kiireisiä moiseen hömpötykseen", ja ikävä kyllä ideoita olisi sitäkin enemmän, ja sekös tuttaa. :/
Olisi tosi ihana taas saada foorumi pystyyn ja kerätä porukkaa kasaan.