Kirjoittaja hevi arska » 15.01.2013 04:24
Tänään oli paras päivä ikinä.
Heräsin aamulla uuteen kauniiseen päivään herätyskellonsoiton jälkeen komeroni ulko-ovelta kuuluneeseen koputukseen. Peiteltyäni Misakin takaisin sänkyyn riensin avaamaan ovea. Rientäessäni ovelle täydellinen ja pettämätön finansiaalinen vaistoni ilmoitti että tätä päivää tulisin muistelemaan ikuisesti lämmöllä.
Avatessani oven löysin kuusi heleässä pakkasessa seisovaa virkavallan edustajaa. Heistä yksi kysyi varmennusta nimeeni; vastasin myöntävästi. Kyseiset sedät ojensivat minulle tukun papereita ja marssivat sisään ilmoittaessaan halustaan keskustella kanssani. Astelin komerooni näiden herrojen perässä hieman hämmentyneenä tapahtuvasta.
Saapuessani herrojen kanssa sentraaliseen oleskelukammiooni yksi heistä pyysi minua istumaan ja katseli minua erikoisen tarkkaavaisen näköisenä. Päätin siis istahtaa sängylle Rakkaani viereen joka oli yhä unessa. Yksi näistä miehistä alkoi puhumaan minulle monimutkaisin termistöin jostain aseista, etsinnästä, vinkkauksista ja sellaisesta, muiden availlessa kaappejani, siirrellen kirjoja hyllystäni sekä kyykkien pöydän alla. Vastailin myönnellen (myös kaikkeen mitä en ymmärtänyt) näillä heikoilla verbaalisilla taidoilla jotka ovat hieman ruostuneet tämän kuuden vuoden lähes täydellisen audiovisuaalisen kommunikoimattomuuden aikana.
Tämän yksipuolisen keskustelun päätteeksi mies kysyi jotain jostain tyynystä.
Yhtäkkiä hän veti peiton Misakin päältä ja tarttui Rakkaani olkapäähän.
Tunsin jotain sisälläni.
Minun oli pakko.
En voinut antaa tämän herran häpäistä puhdasta rakkauttani.
Refleksinomaisesti nappasin bokkenini joka on aina vyölläni ja iskin miestä täydellisellä tsubame gaeshilla suoraan atamaan.
Herra kellistyi tietenkin ensimmäisestä iskustani kuten kaikki viholliseni aiemminkin. Tämän jälkeen sukelsin onnistuneesti pelastamaan Misakia tajuttoman miehen hyppysistä ja aloin varautua suojaamaan häntä näiden kierojen gaijinien ahnailta katseilta. Suojelin Rakkaintani koko kehoni ja voimieni kombinoidulla kapasiteetillä, mutta yllättäen tunsin kuin sähköiskun ja menetin tajuntani.
Onneksi myrskyn jälkeen on aina pouta.
Heräsin uudestaan. Tiesin että parhaina päivinä herätään vähintään kahdesti.
Mutta missä olin? -Olin muualla.
--Näetkö minua yhä täällä?
--Hopeinen kaapeli makaa maassa.
Totta olen kuollut--
Yhtäkkiä huoneen ovi aukesi ja valo tulvi sisälle kuin signaalina repeävästä aamun sarastuksesta miljoonien kirkkaiden suurlähettiläiden katveesta kuin eternaalisen kesäauringon loisteen terävimpänä piikkinä. Silmäni loistivat kuin hullut timantit. Oliko tämä itse Jumala yli iän, herra yli ajan?
Onneksi me kaikki omaamme oikeuden olla väärässä. Kukaan ei lentänyt tämän auringon yllä.
--Pahuus on poistunut
Eih, unohdin viedä sen höyhenen.
Tyynystä tuon paholaisen--
--Kaukana
--Niittyjen tuolla puolen
Rautakellon kaikuessa---
Kutsuu tuo Uskollinen kaikki puoleensa---
--Kuullakseen taas tuon pehmeästi kerrotun
--maagisen sanoman..
Tuntuu kuin jo olisin--
--Lähellä sitä viimeistä reunaa
Kun tulisin ylös--
Ja taas pian alas--
Nyt olen löytänyt mestarini nimen.
Tänään olen taas syntynyt.
Tämä on kai lahja maailmalta--
Minun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, olen vapaa armeijasta, minun ei tarvitse käydä töissä. Saan ruokaa suoraan pienestä luukusta tarjottimelle kolmesti päivässä. Jos tämä tosiaan on taivas, on taivaassa ihanaa. Tässä taivaassa minulla on kaikki niin kauan kun nielen kiltisti ne värikkäät tabletit mitä vuodit, nuo ylennäkiät antavat neljän tunnin välein. Olen aina halunnut tyynypäällysteisen pomppulinnan.
Ilo on loputonta.
Tunnen itseni onnelliseksi.
Kaikki on hyvin.
Tosin...--
Jotain muuta tunnen--
--Se saa minut miettimään--
Kun länteen katseeni käännän--
--Sieluni itkee taakse jäänyttään
--Mielessäni olen nähnyt
Tuon savun puiden latvoissa--
Minulla on jo ikävä--
Rakkaintani, Misakia...---