Suomen Pokémon-foorumi

Ihan uteliaisuudesta kyselen, notta minkäs ikäistä tämä porukka nyt sitten keskimääräisesti sitten on. Ja hirveän spämimisen ja itqvinqn välttämiseksi, pyhitetään keskustelu myös syntymäpäiville ja vanhenemiselle.

Itsehän tosiaan täytän 23 tuossa syyskuun 24. päivä. En nyt tiedä odottaako tuota nyt niin hirveästi, kun siihen on kuitenkin vielä aikaa, eikä nuo välivuodet nyt niin ihmeellisiä ole. Ainoa mitä syntymäpäivältäni odottelen tällä hetkellä, että voisin tällä kertaa tehdä muuta kuin maata sohvalla. Viime vuonna oli suht tuskaista juhlia, kun selkä juuri leikattu auki.
Mutta loppupeleissä kyseiset juhlat olivat yhdet parhaimmista, mitä on tähän mennessä tullut vastaan. Vaikka itse tyydyin makaamaan sohvalla, muiden juhlintaa katsellen, olin tosi tyytyväinen, että niin moni ihminen tuli käymään, kun annoin tiukat säännöt ihmisille "sairasteluni" takia. Oli tosi positiivista nähdä ihmisiä, kun itse oli moisessa kunnossa, ja vielä uuteen paikkaan muuttaneena, kun ei vielä porukkaa tuntenut kunnolla. Se lämmitti sydäntä.

Mitä tuohon ikääntymiseen tulee, se ei koskaan ole aiheuttanut vertauskuvallisesti harmaita hiuksia. Enimmäkseen vain vähän ns. pettymyksiä. Kun joskus muksuna se 16 tuntui niin valtavan suurelta ja aikuiselta. (Kiitti pirusti Disney!) Olihan se ihan kiva vuosi kaikenkaikkiaan, mutta ei se ollut sen lapsuuden hypettämisen arvoista, kun porukka piti edelleen kakarana ja epäkypsänä. Huono numero, en suosittele. XD
Legendaarinen 18.. Sekin niin ylimainostettu, ettei toista. Olihan se nyt aluksi mahtavaa, kun sai tehdä kaikkea kivaa ja kiellettyä..! Meh, sekin ylimainostettua. Ei se Alkossa käyminen tai LM-askin ostaminen laillisesti ole sen kummoisempaa, kuin Jacky-makupalan ostaminen. Ja äänestäminenkin.. Ihan tylsää, varsinkin, jos äiti tekee siitä pakkopullaa. Äänestin Gandalfia, en edes muista, mitkä vaalit oli silloin, kun täytin 18. =P
Seuraava rajapyykkini onkin sitten kohta edessä oleva 24. Kunhan sen yli pääsen, voin pistää ranttaliksi ja kuolla onnellisena. (T'ähän rajapyykkiin liittyy aiheeseen kuulumaton tarina.)

Itse henkilökohtaisesti olisin kyllä mieluummin lapsi, kuin aikuinen. Vaikka tunnenkin itseni vielä toisiaan epäkypsäksi, koska olen yleensä se porukan nuorin, olisin silti mieluummin lapsi. Koska ainakin oma mieleni oli lapsena puhdas kuin valkoinen lakana, ei kenenkään muun tai maailman tahraama. Aikuisena pitää asettua nykymaailmassa tiettyyn muottiin tekemisten ja ajatusten perusteella, lapsena tätä muottia ei ole. Olet vapaa ajattelemaan, mitä haluat, eikä kukaan sinua leimaa siinä miksikään.
Neuvonkin teitä kaikkia foorumimme pienimpiä, että pitäkää itsenne lapsenna, niin kauan kuin mahdollista. Aikuisena vain kaikki ottaa päähän. XD

Itse juuri täytin 21v eilen, mitään juhlia en kyllä pitänyt kun ei kuulu tapoihini koska haluaisin pysyä nuorena. Vanhuus vaan tuottaa kipuja ja luut katkeilee herkemmin. Toisaalta yli 18 vuotiaana on mukavaa mutta jooh...

Itse taas täytin 14 perjantaina Periaatteessa mielelläni olisin vanhempi, mutta sitten taas varmasti silloin olisin sitä mieltä, että nuorempi parempi. Eli kyllä se neljätoista on hieno ikä. Ja koska mitään hienoa rajapyykkiä ei ole tulossa vähään aikaan (18, 20) niin näin on hyvä.

E: Onnea Zhaitukille näin vähän myöhässä

Tossa elokuun ensimmäinen päivä täytän 14. Mieluummin mä pysyisin tässä tutussa ja turvallisessa kolmessatoista, mutta ikä on vaan luku. Ihan kakarana viittii tehä kaikkea enemmän tai vähemmän tyhmää, mutta tässä iässä menettää kasvonsa jos tekee jotain lapsellista. Olen jo menettänyt joten väliäkö sillä, hähähää. Voin ihan rauhassa ihquttaa Pokémoneja eikä tilanne muutu miksikään. On se kurjaa jos ei saa minun ikäisenä ottaa lapsuudesta irti, vaikka menisikin maine. So what? Ei sitä kuitenkaan loppuelämäänsä niiden ihmisten kanssa vietä, vaikka tuntuukin inhottavalta jos monta vuotta saatetaan dissata.
En koskaan ole erityisemmin syntymäpäivistä pitänyt, juhlistetaan sitä kun kuolema on vuoden lähempänä. Jee! (Kaunis ajattelutapa, eikö vain?)
Silloinkin kun täytin kolmetoista, oli korkea kuume ja en meinannu pystyssä pysyä kun heikotti. Kaksitoista vuotta täyttäessäni ukki oli sairaalassa sydäninfarktin takia. Muista mie en muistakaan, taisivat olla ihan peruspäiviä.
Mulla on vähän ristiriitaista tää sotku, mutta sille nyt vaan ei voi mitään.

Olen ulkoisesti 15 vuotta ja henkisesti 8 vuotta (vitsillä siis), muuten olen ihan oikeasti se 18-vuotias söpö irvinaama. Vanheneminen ehkä on lienee se omituisin asia, joka saattaisi iskeä minuun joskus (Niinpä, koska olen normaalisti 3 vuotta nuoremman näköinen). Pahimmat pelot, jotka iskevät vanhuudessa vat lienee ne kaikki maailman syöpä-sairaudet (jos tulee, toivottavasti ei) ja myös huolestuttaa se, mihin suuntaan nämä krooniset taudit menevät.

Kevättalvella täytin 26, kuulun siis foorumin "ikämies" osastoon. En ole tuosta vanhenemisesta lainkaan stressaantunut, kyseessä kun on ihan luonnollinen asia.

NekoHennuli kirjoitti:Legendaarinen 18.. Sekin niin ylimainostettu, ettei toista. Olihan se nyt aluksi mahtavaa, kun sai tehdä kaikkea kivaa ja kiellettyä..! Meh, sekin ylimainostettua. Ei se Alkossa käyminen tai LM-askin ostaminen laillisesti ole sen kummoisempaa, kuin Jacky-makupalan ostaminen. Ja äänestäminenkin.. Ihan tylsää, varsinkin, jos äiti tekee siitä pakkopullaa.

Olen samaa mieltä, että tuo 18v. on ihan liian yliarvostettu, vaikka tärkeä ikä onkin. Ei äänestäminen minusta tylsää ole.

NekoHennuli kirjoitti:Aikuisena pitää asettua nykymaailmassa tiettyyn muottiin tekemisten ja ajatusten perusteella, lapsena tätä muottia ei ole. Olet vapaa ajattelemaan, mitä haluat, eikä kukaan sinua leimaa siinä miksikään.

Itse en ole mitään tuollaista huomannut, koen edelleen olevani vapaa ajattelemaan, miten haluan, eikä minua ole leimattu miksikään. Huomatkaa, että tuohon leimatuksi tulemiseen vaikuttaa useita tekijöitä. Asuinpaikka on ehkä vaikuttavin tekijä, pienellä paikkakunnalla on helpompi tulla leimatuksi kuin isolla. Uskonto on sekin aika vaikuttava tekijä, sanotaan kärjistettynä esimerkkinä, että jos sukusi on lestadiolaisia ja itse ajattelet toisin, niin joudut heti leimatuksi.

Jee, kuulun enemmistöön \o/ Olen siis 12-vuotias, noin parin kuukauden päästä 13. Olen samaa mieltä kuin Timantti tuolla ylempänä eli periaatteessa mielelläni olisin vanhempi, mutta taas toisaalta silloin vanhempana haluais olla nuorempi...

17 olen, lokakuussa täytän tuon 18. Menen siis seuraavaksi lukion toiselle, olen mennyt siis vuoden myöhemmin kouluun. Tosin minulle tuo ikä ei merkitse mitään, ei henkisesti eikä oikeudellisestikaan : D En ole tippaakaan kiinnostunut alkoholista, ainoa plussa tuossa iässä on se, että pääsee baariin katsomaan keikkoja. [Jos ne edes päästää mua tällä naamalla baariin, olen nimittäin aika babyface, ja about keskiverto 9~10-vuotiaan kokoinen [145cm], joten wish me luck...]
Toivoisin olevani nuorempi, sillä stressaan aikuisuudesta. Minusta tuntuu, että aikuisilla [siis en tarkoita nuoria aikuisia, sanotaan nyt jotain 40+] on joku sellainen ihmeellinen käsitys, että kun täyttää 18, täytyy yhtäkkiä osata kaikki, ja tietää kaiken, ja on valmis pärjäämään yksin ja on henkisesti täysin kehittynyt tasapainoinen yhteiskuntakelpoinen yksilö. Ei se mene niin. Vaikka olisi 18, niin minusta se menee enemmän sinne "vanhempi teini" osastolle, kuin "aikuinen" osastolle. Minusta 20 olisi paljon sopivampi ikä tulla täysi-ikäiseksi. Ja useinmiten yli kaksikymppisetkään ei välttämättä vielä tunne itseään täysin aikuisiksi, niin mistä tällainen käsitys?
Omista silmistäni aikuisten maailma tuntuu tylsältä ja harmaalta, jossa keskitytään vain uran luomiseen ja kaikkea ei saisi enää tehdä, koska se ei kuulu aikuisten maailmaan. Pitäisi olla jonkinlainen "perusaikuinen" sellainen joka tykkää siitä, mistä aikuiset yleensäkin [ja siihen ei varmasti kuulu mm. Pokémon] Tulee sellainen uudenlainen ryhmäpaine, vähän kuin yläasteella aiemmin.
Toisaalta, en tiedä, jotkut minua vanhemmat saattavat pitää tämänkin ikäistä vielä ihan kakarana? : D

Inhoan kaikista eniten sitä, kun joku sanoo "olet jo x-ikäinen, sinun pitäisi osata/tehdä/olla juuri sellainen ja tällainen", tuo yleensä vain lisääntyy sen jälkeen kun täyttää sen 18. Siksi en pidä lukua varsin saavutettavana. Kauheaa yleistämistä. En ainakaan itse tunne itseäni missään muodossa henkisesti aikuiseksi. En todellakaan.
[Taidan todellakin podeta 90% sitä Peter Pan-kompleksia, jonka yksi testi minulle antoi persoonallisuuspiirteekseni :,D]

Se että en halua kasvaa aikuiseksi, ei välttämättä tarkoita, että en haluaisi olla vastuullinen, tai että haluaisin jotenkin rellestää järjettömästi, ei suinkaan. Joku siinä vain tuntuu vieläkin niin kaukaiselta, tylsältä, vaativalta ja pelottavalta...
Asian pohtiminen aiheuttaa minulle monella tasolla ylimääräistä stressiä. Mietin miten tulen pärjäämään tulevaisuudessa, olenko nyt varmasti oikeanlainen...millainen minun pitäisi olla? En tiedä enää.

Ihmisessä tapahtuu jotain kummaa kun vuodet alkavat lisääntyä. Pienenä toivoo, että olisi vanhempi. Mutta yhtäkkiä se muuttuukin kaipuuksi lapsuuteen.

Marraskuussa tulee pyöreät 20 vuotta täyteen, vaikken ollenkaan koe itseäni yhtään vanhemmaksi. Monet kaverini ovat poteneet jonkinmoista ikäkriisiä tähän ikään tullessaan, mutta itse en ole jaksanut ajatella vanhenemista ja sen iloja sekä suruja. Jokainen vanhenee ja kasvaa aikuiseksi ajallaan, karu totuus jolla en ole jaksanut vaivata päätäni enkä aiokaan ennen kuin valmistun ammattiin ja siihenkin menee vielä muutama vuosi. Vaikka sitä nuorempana ajatteleekin, että "jippii täytän pian 18 ja saan tehdä mitä haluan", ei se täysi-ikäiseksi tuleminen loppujen lopuksi edes ole niin hohdokasta kuin mitä voisi kuvitella. 18-vuotiaana sitä paitsi ollaan vielä ihan kakaroita :'D Itselle täysi-ikäiseksi tulemisesta on jäänyt käteen sentään jotain positiivista, kuten nimenomaan B-kortin saaminen ja pääsee baareihin, jonne meikäläinen menee usein vain tanssimaan ja fiilistelemään kavereiden kanssa. Alkoholi maksaa useissa paikoissa niin rutosti etten yleensä tilaa kuin pari shottia tai jotain litkua, joissa ei ole alkoholia nimeksikään. Semmonen pieni humalatila, jossa kuitenkin on vielä täysin järissään on ihan jees, mutta himojuominen, johon voi parhaimmassa tapauksessa mennä jopa satakin euroa rahaa, ei innosta sitten pätkääkään.

ainoa plussa tuossa iässä on se, että pääsee baariin katsomaan keikkoja. [Jos ne edes päästää mua tällä naamalla baariin, olen nimittäin aika babyface, ja about keskiverto 9~10-vuotiaan kokoinen [145cm], joten wish me luck...]

Kun vain henkkareita vilauttaa, suurella todennäköisyydellä pääset sisään.

Ei se Alkossa käyminen tai LM-askin ostaminen laillisesti ole sen kummoisempaa, kuin Jacky-makupalan ostaminen

Agreed. Olihan se juu "legendaarista" ja nastaa kun sai kulauttaa kurkusta alas sen ensimmäisen siideritölkkinsä, jonka on ihan itse käynyt kaupasta ostamassa. Myyjä ei multa meinannut edes kysellä henkkareita, mutta tajusi maksua pyytäessään että hei hetkinen, ostat kaksi tölkkiä Upcideriä joten näytäpäs sitä ajokorttiasi :D

Itsekin kuulun enemmistöön, olen 12 vielä huikeat 17 päivää jos oikein laskin (eli siis täytän 13 vuotta 10.07.2011 jossain kymmenen yhdentoista maissa). Ja minulla on ratkaisu vanhenemisasiaan: Kasva isoksi, älä aikuiseksi.

Jee! Minäkin kuulun enemmistöön!

Olen myöskin 12, mutta täytin vasta tänä vuonna tammikuussa. En oikeastaan haluaisi vanhentua yhtään, koska en näe mitään hyviä puolia siinä että olisin vanhempi. Pitäisi varmaan yrittää esittää aikuista vielä enemmän kuin nyt, kun nyt jo tuntuu ettei saisi tehdä mitään "lapsellista", kuten pelata Pokemonia. En tosin ole koskaan yrittänytkään "olla aikuinen", haluan olla vain 12-vuotias. Ja ihmettelen oikeasti sitä, että ainakin täälläpäin jopa kolmasluokkalaiset käyttävät meikkejä niin että naama oli melkein kokonaan valkoinen ja silmien ympärillä paljon jotain meikkiä, niin että näytti kuin olisi ollut silmä mustana. En tajua miksi pitäisi jo niin (tai näin) nuorena esittää jotain 18-vuotiasta. Eli en haluaisi tästä enää... Vanhentua? (Mikä on oikea sana?)

Oon nyt 12 mut täytän 13 joskus elokuun alus...

Riolucario kirjoitti:Jee! Minäkin kuulun enemmistöön!

Olen myöskin 12, mutta täytin vasta tänä vuonna tammikuussa. En oikeastaan haluaisi vanhentua yhtään, koska en näe mitään hyviä puolia siinä että olisin vanhempi. Pitäisi varmaan yrittää esittää aikuista vielä enemmän kuin nyt, kun nyt jo tuntuu ettei saisi tehdä mitään "lapsellista", kuten pelata Pokemonia. En tosin ole koskaan yrittänytkään "olla aikuinen", haluan olla vain 12-vuotias. Ja ihmettelen oikeasti sitä, että ainakin täälläpäin jopa kolmasluokkalaiset käyttävät meikkejä niin että naama oli melkein kokonaan valkoinen ja silmien ympärillä paljon jotain meikkiä, niin että näytti kuin olisi ollut silmä mustana. En tajua miksi pitäisi jo niin (tai näin) nuorena esittää jotain 18-vuotiasta. Eli en haluaisi tästä enää... Vanhentua? (Mikä on oikea sana?)

Komppaan. Vihdoinkin joku joka ajattelee samalla tavalla <3

'98-vuosimallin Pokémon-ihmiset, High Five! Miksi pitäisi täysin aikuistua koskaan? Ruumiillisesti, mikä ettei? Henkisesti, kunhan jätät tyhmät taaperoiän alapäävitsit ja yläkouluiän turhan kovispelleilyt (Siis jos niitä on edes ollutkaan), never. No, vastuuta voi sitten lisätä itselleen, jos/kun menee naimisiin ja saa lapsia, mutta mikäs minä olen sanomaan? Minullahan on vielä virallista lapsi-ikää 5 vuotta vielä jäljellä, ja ne aion käyttää perusteelliseesti täysillä.

Wemps kirjoitti:

Riolucario kirjoitti:Jee! Minäkin kuulun enemmistöön!

Olen myöskin 12, mutta täytin vasta tänä vuonna tammikuussa. En oikeastaan haluaisi vanhentua yhtään, koska en näe mitään hyviä puolia siinä että olisin vanhempi. Pitäisi varmaan yrittää esittää aikuista vielä enemmän kuin nyt, kun nyt jo tuntuu ettei saisi tehdä mitään "lapsellista", kuten pelata Pokemonia. En tosin ole koskaan yrittänytkään "olla aikuinen", haluan olla vain 12-vuotias. Ja ihmettelen oikeasti sitä, että ainakin täälläpäin jopa kolmasluokkalaiset käyttävät meikkejä niin että naama oli melkein kokonaan valkoinen ja silmien ympärillä paljon jotain meikkiä, niin että näytti kuin olisi ollut silmä mustana. En tajua miksi pitäisi jo niin (tai näin) nuorena esittää jotain 18-vuotiasta. Eli en haluaisi tästä enää... Vanhentua? (Mikä on oikea sana?)

Komppaan. Vihdoinkin joku joka ajattelee samalla tavalla

Komppaan. Ei oo mtn järkee meikata nii paljon. Myönnän et itekki meikkaan joskus (harvoin) mut en todellakaa noin paljon.

X-Pertti kirjoitti:'98-vuosimallin Pokémon-ihmiset, High Five! Miksi pitäisi täysin aikuistua koskaan? Ruumiillisesti, mikä ettei? Henkisesti, kunhan jätät tyhmät taaperoiän alapäävitsit ja yläkouluiän turhan kovispelleilyt (Siis jos niitä on edes ollutkaan), never. No, vastuuta voi sitten lisätä itselleen, jos/kun menee naimisiin ja saa lapsia, mutta mikäs minä olen sanomaan? Minullahan on vielä virallista lapsi-ikää 5 vuotta vielä jäljellä, ja ne aion käyttää perusteelliseesti täysillä.

Komppaan koko viestiä, erityisesti boldattua osaa. Meidän luokka, huoh. Ja se tuppaa ärsyttämään kun kaikki sanoo et pokemon olis lapsellista, ja HOKEE sitä koko ajan! No jos se on niiden mielestä lapsellista nii pitäisivät ison suunsa kiinni.

Hei, tännehän on paljon tullut hyviä viestejä! Positiivista. :3

Zhaituki kirjoitti:Itse juuri täytin 21v eilen,

Timantti kirjoitti:Itse taas täytin 14 perjantaina

Molemmille myöhästyneet onnittelut!

Riolu-fang kirjoitti:En koskaan ole erityisemmin syntymäpäivistä pitänyt, juhlistetaan sitä kun kuolema on vuoden lähempänä. Jee! (Kaunis ajattelutapa, eikö vain?)

Ajattelutapa tuokin. ^^
Tosin tuossa unohdat sen, että kuolema voi tulla sekunninkin päästä. Enemmänkin näkisin syntymäpäivät juurikin juhlana, jossa juhlitaan sitä, että on selvinnyt vielä yhden vuoden lisää. Jotkut raukat eivät pääse koskaan edes juhlimaan ensimmäistä syntymäpäiväänsä, niin itse ainakin olen iloinen siitä, että olen piileskellyt kuolemalta taas yhden vuoden. =P

*Jirachi* kirjoitti:Ja useinmiten yli kaksikymppisetkään ei välttämättä vielä tunne itseään täysin aikuisiksi, niin mistä tällainen käsitys?
Omista silmistäni aikuisten maailma tuntuu tylsältä ja harmaalta, jossa keskitytään vain uran luomiseen ja kaikkea ei saisi enää tehdä, koska se ei kuulu aikuisten maailmaan. Pitäisi olla jonkinlainen "perusaikuinen" sellainen joka tykkää siitä, mistä aikuiset yleensäkin [ja siihen ei varmasti kuulu mm. Pokémon] Tulee sellainen uudenlainen ryhmäpaine, vähän kuin yläasteella aiemmin.
Toisaalta, en tiedä, jotkut minua vanhemmat saattavat pitää tämänkin ikäistä vielä ihan kakarana? : D

Inhoan kaikista eniten sitä, kun joku sanoo "olet jo x-ikäinen, sinun pitäisi osata/tehdä/olla juuri sellainen ja tällainen", tuo yleensä vain lisääntyy sen jälkeen kun täyttää sen 18.

Minen ainakaan tunne vielä itseäni kunnon aikuiseksi, vaikka täytän 23! XD
Tuota juurikin tarkoitin, kun sanoin, että aikuisten pitää mukautua tiettyyn muottiin. Pitää olla poliittisesti korrekti joka tilanteessa, nuolla persauksia ja olla joku muu, jotta voi "menestyä aikuisten maailmassa". Siitä en pidä aikuisena olossa. Onneksi ympärillä kuitenkin on ymmärtäviä ystäviä, jotka eivät välitä, jos pukeudun minariin ja fishnetteihin töissä.
Yleisesti 18-vuotiaat ovat minulle kakaroita, mutta on niitä fiksujakin "kakaroita". Esmes. ystäväni täytti toissa viikolla 19, ja se tyttö on paljon kypsempi, kuin paikan kaikki suomalaiset 20+ ihmiset yhteensä.
Komppaan kyllä tuota, mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin se ainainen "käyttäytyisit niin kuin ikäisesi". Miten ne ikäiset sitten käyttäytyy? Ja mikä luokitellaan lapselliseksi? Jos on lapsellista katsoa Muumeja, meinaako se sitten, että melkein koko Suomen väestö on kakaroita?

Riolucario kirjoitti: En tajua miksi pitäisi jo niin (tai näin) nuorena esittää jotain 18-vuotiasta.

X-Pertti kirjoitti:Minullahan on vielä virallista lapsi-ikää 5 vuotta vielä jäljellä, ja ne aion käyttää perusteelliseesti täysillä.

Molemmat osoitatte tekstillänne, että olette paljon kypsempiä, kuin ikäisistänne yleisesti luullaan. Kypsyyttä on olla rehellinen itselleen ja muille, ei kuvitella olevansa jotain, mitä ei ole.

en halua vanhentua, mutta pakko se on mutta henkisesti ei , elämä on muutenkin mallillaan, on loma , ja jos joku ei halua vanheta, älä vanhene sisältä, mutta ulkoa se on joskus pakko kyllä, ja meikkaaminen on taas tyhmää jos jotkut 3-5 luokkalaiset koittaa esittää jtn ysi-18v ihmisiä.

I have speaken.

Pokenikke kirjoitti:en halua vanhentua, mutta pakko se on mutta henkisesti ei , elämä on muutenkin mallillaan, on loma , ja jos joku ei halua vanheta, älä vanhene sisältä, mutta ulkoa se on joskus pakko kyllä, ja meikkaaminen on taas tyhmää jos jotkut 3-5 luokkalaiset koittaa esittää jtn ysi-18v ihmisiä.

I have speaken.

I have spoken.

Tulee kyllä olemaan elämä vaikeata, jos pysyt henkisesti siellä 10v -tasolla. Onnea elämään!

X-Pertti kirjoitti:'98-vuosimallin Pokémon-ihmiset, High Five! Miksi pitäisi täysin aikuistua koskaan? Ruumiillisesti, mikä ettei? Henkisesti, kunhan jätät tyhmät taaperoiän alapäävitsit ja yläkouluiän turhan kovispelleilyt (Siis jos niitä on edes ollutkaan), never. No, vastuuta voi sitten lisätä itselleen, jos/kun menee naimisiin ja saa lapsia, mutta mikäs minä olen sanomaan? Minullahan on vielä virallista lapsi-ikää 5 vuotta vielä jäljellä, ja ne aion käyttää perusteelliseesti täysillä.

Toi oli kyllä tosi hyvin sanottu, kiitos!
Ja täällä on näköjään tosi kypsiä kutosluokkalaisia, mahtavaa! Musta tuntu, että kun menin seiskalle niin olisin poikien käyttäytymisen osalta palannut takaisin päiväkotiin [ihan totta, se oli elämäni rasittavinta aikaa :,D] On hyvä kuulla, että kaikilla ei tule sellainen tarve esittää jo tuossa vaiheessa, musta kun tuntu, että meidänkin ala-asteella [varsinkin tytöt, ei ehkä meidän luokkalaiset, mutta muut] alkoi nelos~kutosakselilla ajatella itseään jo niin vanhoina, että siihen kuului vähintäänkin koko skaalan teini-iän leikkiminen.
En ole koskaan pitänyt siitä, että ihmisten pitäisi kiirehtiä jostain elämänkohdasta nopeasti pois. Suhteellisesti lapsia ollaan tosi vähän aikaa, ja kyllä sitä ehtii teininä/nuorena aikuisenakin viettää ihan kivan osan elämästään [tässä teinivaiheessa ahdistaa kyllä eniten se, että on henkisesti jotenkin niin epävarma...ei tiedä millainen pitäisi olla, aikuinen, nuori, lapsi? Mitä nuo sanat edes tarkalleen ottaen tarkoittavat? Miten voi muka määritellä "aikuisen"? Tai juuri sen "perusaikuisen" mistä ennen puhuin. En tajua tätä ihmisten halua pysyä jossain samankaltaisuudessa, eikö ole hyvä että ihmiset ovat erilaisia? Lisäksi huoli tulevaisuudesta on ainakin minulla suuri.
Ja aikuisena sitä vasta ehtiikin elää!