Ihmissuhteet ja seurustelu

Täällä voit keskustella muiden käyttäjien kanssa aiheista, jotka eivät sovi muille alueille.
Alueen säännöt
Käyttäjät voivat tehdä äänestyksiä vain tälle alueelle.

Mikäli haluat järjestää kilpailuja, muista lukea ohjeet kilpailujen järjestämiseen täältä!

Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Korpinärhi » 25.07.2011 13:00

Noniin, koitetaanpas jotain kunnollista tästä aiheesta. Koska valtaosa foorumin väestöstä on melko nuorta porukkaa, voisi tähän samaan aiheeseen niputtaa ihmissuhteet noin yleisestikin.

Vähän esimerkkejä mitä tähän voisi kirjoittaa:
Miten tulet toimeen ihmisten kanssa noin yleisesti? Miten helposti onnistut luomaan uusia kontakteja tai saamaan ystäviä? Toisilla on ystäviä sormille ja varpaille asti laskettavaksi, toisilla vain muutama.

Oletko seurustellut joskus ja jos, niin millaista se oli? Kuinka pitkiä seurustelusuhteesi ovat olleet? Entä mitä ajattelet seurustelusta noin yleisesti - mikä on mielestäsi sopiva ikä seurustelun aloittamiseen, entä ovatko lyhyet irtosuhteet ihan ok?

Voit myös esimerkiksi kertoa, millaisten ihmisten kanssa tulet toimeen, millaiset luonteenpiirteet sinua karmivat, millaiset seikat seurustelukumppanissa viehättävät ja mitkä taas ovat ehdoton turn-off jne.
Viimeksi muokannut Korpinärhi päivämäärä 25.07.2011 16:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Korpinärhi
 
Viestit: 243
Liittynyt: 01.11.2010 12:12
Paikkakunta: Joensuu

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Bloodbane » 25.07.2011 16:17

Kuten Hero, olen hieman ihmissuhdeongelmainen, olen ujo, en pidä sosiaalisista tilanteista tuntemattomien/ei-tuttujen seurassa,ja lisätään älykkyyteni luoma ylimielisyys ja (yli)itsevarmuus. Näitten asioitten ansiosta ystävystyn helposti niiden henkilöiden kanssa jotka osaavat asiat erittäin hyvin, mutta tämä määrä on valitettavan pieni. Eli lyhyesti, olen hieman elitisti. Muitten ihmisten seura on sitten vähän kyseenalainen juttu, sanotaan että puolet ei pidä ja puolet ei välitä. Tosin aikuisten/vanhempien keskuudessa näitä ongelmia ei ole, koska pystyn keskustelemaan asioista samalla tasolla. Kiinnostava huomio minusta.

En ole seurustellut vielä kenenkään kanssa, ja mielipiteeni on että se saa odottaa ainakin lukioon asti.
Viimeksi muokannut Bloodbane päivämäärä 25.07.2011 16:22, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Bloodbane
 
Viestit: 885
Liittynyt: 01.11.2010 08:04

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Jite » 25.07.2011 16:38

Siis... Itse olen todella huono sitoutumaan. Suhteet kestäneet abouttiarallaa 1-2 viikkoa, aina siihen, että mie olen itse jättänyt kumppanin... Paras tähän mennessä on 5 minuuttia, ja ilmoitin, etten tahdo enää nähdä ikinä. Kuitenkin, suurin osa ystävistäni koostuu vastakkaisesta sukupuolesta... Jostain syystä...

Irtosuhteet eivät ole mielestäni ok, ja seurustelu kannattaisi mielestäni aloittaa, kun on oikeasti henkisesti kypsä.
"Well, let's raise a ruckus."
Avatar
Jite
 
Viestit: 1357
Liittynyt: 01.11.2010 12:55
Paikkakunta: Turku
(: also known as Scrupture

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Faith » 25.07.2011 16:39

Minäpä osallistun tähän

ELI: olen aina ollut ujo ja koulukiusattu, ihan ala-aste ajoista lähtien. Koulukiusaamisesta olen kirjoittanut enemmän ihan tuonne "Kiusaaminen" -topicciin, joten ei siitä nyt sen laajemmin.

Minä olin tosi usein se joka jäi "kaveriporukassa" hieman vähemmälle huomiolle. Mielipiteitäni sivuutettiin, enkä oikein muutenkaan koskaan saanut suuvuoroa. Olin vähän sellainen hiljainen ja arka hiirulainen, joka ei uskaltanut sanoa väliin mitään kovemmalle äänellä. Vettä myllyyn lisäsi nyt jo entinen paras ystäväni, joka käytti minua hyväkseen, loukkaantui vaikka mistä tekemisestäni ja niin edelleen. Minä en oikein koskaan ymmärtänyt mitä väärää tein, koska en koskaan haukkunut häntä, en puhunut hänestä selän takana tai mitään, heitin oikeasti harmittomia vitsejä ja hän veti näistä herneen nenään, joskus kun sanoin vastaan asioista, hän suuttui tästäkin. Ja itse hän sai sitten loukata minua aivan kuten halusi, minä jos suutuin tai loukkaannuin, olin säälittävä teiniangstaaja. Tilanne äityi kaikkien tapahtumien kautta lopulta sellaiseksi, että hän pisti ystävänsä (joka ei ollut koskaan tavannut minua) haukkumaan minua irc-galleriassa. Ilmeisesti sai siitä tyydytystä.

Vasta ystävyytemme päätyttyä ymmärsin ettei hän koskaan ollut oikeasti ystäväni, ja että olin hänen kanssaan vain koska tunsin itseni tosi yksinäiseksi. Meillä ei lopulta ollut mitään yhteistä, hauskaa oli joskus, mutta siihen se jäi, mitään syvempää välillämme ei ollut. Näitä selkäänpuukottajia oli myös lukiossa, luulin kavereiksi mutta toisinpa sitten kävi.

Tällaisten kokemusten jälkeen ei ole kamalasti haluttanut olla oikein kenenkään kanssa tekemisissä. Nykyisin en ole enää niin kovin ujo kuin ennen, minulla on enemmän kanttia ja uskallusta tehdä ja sanoa asioita, mutta olen silti ujo ensimmäisillä tapaamisilla vieraitten ihmisten seurassa. Olen jokseenkin sitä tyyppiä, että minulle pitää tulla puhumaan, ennen kuin uskallan avata oman suuni. Mitä avonaisempi minua kohtaan on, sitä enemmän uskallan tulla ulos kuorestani. Joskus on kyllä niitä ihmeellisiäkin päivä, kun uskallan puhua pulputtaa vieraille ihmisille ja tehdä rohkeammin tuttavuutta. Useimmiten kuitenkin pelottaa, että jään porukasta täysin ulkopuolelle, sitä on käynyt sen verran monesti...

PARISUHTEESTA sitten, olen seurustellut neljä ja puoli vuotta ihanan tyttöystäväni kanssa. Sitä ennen oli yksi hyvin epäonnistunut kaukosuhde, joka sitten sai hieman surullisen lopun kun ihastuin nykyiseen tyttöystävääni... olen oikeasti tosi romanttinen ihminen ja minut on kaiketi aika helppo saada ihastumaan, mutta kun aloin seurustella tyttöystäväni kanssa, en ole edes ajatellut muita sen jälkeen. Suhteessamme on ollut vaikka mitä raskasta kahden vuoden alkuhuuman päätyttyä, on ollut riitoja isoista ja pienistä asioista, mutta aina ollaan päädytty sopimaan ja molempia miellyttäviin ratkaisuihin. Suhteemme on myös opettanut minulle ihan järjettömän paljon elämästä ja tyttöystäväni kanssa olen oppinut rakastamaan itseäni, kun ennen tätä seisoin jo kiusaamisen takia päivittäin peilin edessä ja hoin aina olevani ruma ja kuvottava... nykyään nautin pitkälti suhteeni ansiosta elämän pienistä asioista ja olen saanut lisää itsevarmuutta.

Tulen kaverina/ystävänä paremmin toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa, näin ainakin itse koen. Tytöiltä on tullut niin monesti puukkoa selkään, että heidän kanssaan olen tosi arka ja varovainen tekemään tuttavuutta, vaikka tiedänkin, etteivät läheskään kaikki tytöt ole sellaisia. Se varovaisuus vaan on jäänyt ikävien kokemusten vuoksi. Poikien kanssa on ollut helpompaa heittää läppää, mutta myös jutella syvällisemmistä asioista, ainoa asia mikä häiritsee ovat mustasukkaiset tyttöystävät jotka luulevat minun flirttailevan poikakavereilleen, vaikka en oikeasti ole kiinnostunut tipan vertaa siinä mielessä ja minulla itselläni on oma, hieno suhde menossa. Muutenkin kuulemma flirttailen pojille, enkä ole itse tätä koskaan huomannut...

No siinäpä tuli ainakin jotain nyt näin aluksi
Löydä Faith!
Twitter | Blogger | deviantART | tumblr

"Embrace your dreams. If you want to be a hero, you need to have dreams. And honour." -Angeal Hewley
"Nyt ei auta kuin pitää hymy huulilla ja puuteri poskilla!" -Harley

avatarista kiitos Herolle ♥
Avatar
Faith
 
Viestit: 382
Liittynyt: 23.03.2011 14:33
Paikkakunta: Espoo

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Hero » 25.07.2011 16:54

Ajattelin varovaisesti avata kyseistä topicia. En vieläkään ymmärrä miten voi sosiaalisissa tilanteissa lukkiutua, tai pelkää. Miten ikinä voi menestyä työelämässä, jos ei saa työhaastattelussa turpaansa auki? Tai esitettyä kouluprojektia yleisölle.. Meh?

Itsehän olen ehtinyt muutamia kertoja seurustelemaan (pisin vissiin oli kaksi vuotta.) Parisuhteilu on ollut mukavaa, ei siinä mitään. Niitä tulee ja menee. Vastakkaisen sukupuolen edustajia pyörii sitten ihan tarpeeksi, muttei jaksa oikein parisuhteeseen asti - välillä sattuu hairahduksia. Välillä tulee kuultua hauskoja kehuja vastakkaiselta sukupuolelta; olet niin romanttinen / lämmin / turvallinen - oh lol! Hassua, kun jotkut ihmiset väittävät ihmissuhteita turhiksi ja niillä ei tee mitään. Niin, suhde vanhempiin on turhaa, suhteet tuttaviin on turhia jne. Tuntuu aika hassulta ajatukselta, ei millään pahalla hikyt.

Mitä tulee seurusteluun. En ole tajunnut miksi täytyy mennä kihloihin ynnä muuta jo tässä vaiheessa.. Nyky-yhteiskunnassa on mielestäni turhaa kiirehtiä mihinkään, kun partneria vaihdetaan kuin alushousuja nykyään, ja on vaikeuksia luoda jo tässä vaiheessa parisuhdetta jossa elää "tappiin asti." Jos näin käy, hyvä niin. Siinä mitään vikaa ole, mutta on hyvin vaikeaa uskoa että se kestää tappiin asti. Mitä isommaksi kasvaa, sitä mukaan on ollut vaikeuksia sisäistää, että vanhempani ovat olleet yhdessä 17 ja 22 -vuotiaista saakka nykyhetkeen. (Herran jumala.. ) Jos nyt nyky-yhteiskunnassa moista lähtisi yrittämään, niin terve ja kiitos.

Mitä vielä tähän haluaisi sanoa. En ymmärrä miten komerot korvaavat elollisen ihmissuhteen tyynyillä ja animella.

tl;dr olen sosiaaliongelmallinen.
Kuva
Avatar
Hero
 
Viestit: 1678
Liittynyt: 01.11.2010 01:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Korpinärhi » 25.07.2011 17:17

Naputan nyt miekii tänne jottai. Lähinnä vaan ihmissuhteista, seurustelusta sitten myöhemmin jos jaksan. Tuli sekavaa tekstiä, sori.

Oon aina ollut sellainen, joka nauttii omasta ajasta kovin. Ala-asteelta muistan, miten syksyisin jahtasin itseksekseni tuulen riepottelemia vaahteran lehtiä muiden leikkiessä porukassa - tosin en osaa sanoa, johtuiko siitä ettei minua huolittu mukaan vai meninkö aina alunperinkin itsekseni puuhailemaan. Ala-asteella oli yksi kaveri, tästä ja ala-asteen kuvioista olen itse myös kirjoittanut tuonne kiusaaminen -ketjuun joten ei sen enempää. Pitkään mun ainoita ystäviä olivat nettikaverini, jotka olivatkin mielettömän tärkeitä. Puhuttiin yöt läpeensä mesessä kaikesta, välillä tavattiin kasvotusten. Lukiossa ensimmäisen kerran sain ystäviä netin ulkopuolelta, ihania olivatkin.

Mulla on vähän sellainen ongelma että en jaksa ylläpitää ihmissuhteita. Inhoan puhelimitse soittamista, tekstiviestien näpyttelemistä ja meseä en ole jaksanut käyttää pitkään aikaan. Kasvotusten näkeminen on jees, mutta usein siinäkin tulee ongelmia. Syynä tähän on lähinnä mun oma mielenterveyteni sekä fyysinen tila - olen usein niin hemmetin väsynyt, että en vaan jaksa vaikka etukäteen olisi sovittu jotain. Monet ihmissuhteeni kariutuivat pahimpina syömishäiriö- ja masennusaikoinani. Inhosin itseäni niin paljon, etten kestänyt astua ovesta ulos. Istuin vaan sisällä paastoamassa ja oksentamassa, silloinen elämäni aika tiukasti pyöri näiden ympärillä. Esimerkiksi kerran kaverini suostuttelivat minut kanssansa baariin ystäväni synttäreitä juhlimaan. Oli ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa iski mieletön "olenrumakamalalihavaenkestätätä", valehtelin että iski hirveä päänsärky ja väsyttää ja karkasin kotiin. En halunnut kertoa kellekään näistä ongelmistani kunnolla, joten lukioaikaiset ystävyyssuhteeni hiljalleen kuihtuivat. Myös nettikavereihin yhteydenpito jäi vähälle, oikeastaan loppui kokonaan. Näin jälkeenpäin harmittaa, että piti olla tyhmä ja tuhota monta tärkeää ystävyyttä omalla hölmöilyllään.

Nykyisin olen henkisesti paljon tasapainoisempi, mutta en silti osaa tehdä aloitteita kavereiden näkemiselle. Jos väsyttää, jäisin vieläkin mieluummin sängynpohjalle makaamaan vaikka tiedän, että mikäli menisin kaverin kanssa ulos, olisi meillä ihan mukavaa ja hauskaa. Kökkö. Ehkä pääsen tästä jossain vaiheessa eroon. Toisaalta tykkään seikkailla - parasta on mennä jonkun kanssa metsään/rannalle/jonnekin, tutkia jokaikinen kivenkolo ja kulkea minne jalat vievät.

Kaipaan ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat samat kiinnostuksen kohteet - luonto, pelit, taide jne. Uteliaisuus ja kyky avoimeen ihmettelyyn on ihailtavaa. Arvostan kovin myös intohimoa - on aina ihanaa katsella, kun joku on aidosti kiinnostunut ja innostunut jostakin. Tässä tosin sellainen raja, että en pidä siitä, jos ihminen ei puhu mistään muusta kuin tästä asiasta x. Silloinkin kun ei kysytä. Argh. Myös vain omista asioista jauhaminen on kovin ärsyttävää ja antaa henkilöstä itsekeskeisen vaikutelman. Toinen argh.

En kovin hyvin tule toimeen myöskään ihmisten kanssa, jotka ovat liian alistuvia. Tykkään itse olla hieman dominoiva, mutta jos toinen koko ajan vaikuttaa siltä, että pyytelee anteeksi olemassaoloaan, tulen henkisesti jotenkin huonovointiseksi. Myös liika dominoivuus toisessa karkoittaa mut pois, antaen taas itsekeskeisen vaikutelman henkilöstä. En pidä siitä, että päälleni puhutaan jatkuvasti, minua ei kuunnella tai vaihtoehtoisesti ei osata itse avata lainkaan suutaan, minua haukutaan tai mielistellään liikaa jne. Kultainen keskitie on paras.

Olen itse melko itsevarma nykyisin enkä juurikaan ajattele mitä teen tai osaa hävetä tekemisiäni/sanomisiani. Pystyn ihan hyvin kertomaan "moi harrastin eilen sexii asennossa y" jos toinen sitä kysyy tai keskustelun aihepiiri jotenkin siihen liittyy, joten herkästi tilanteet kiusallisiksi tuntevat eivät varmaan tule toimeen kanssani. Osaan myös olla (joidenkin mielestä) kovin ällöttävä ja tykkään esimerkiksi kertoa, miten löysin kuolleen talitiaisen ja vein sen kotiin piirrosmalliksi ja miten sen perä-aukosta tuli ihan sika iso mato hirveän löyhkän kera tai miten löysin hienon linnun kallon jossa oli vielä lihaa kiinni, joten otin sen kotiin ja keitin kattilassa puhtaaksi.

Öö mitähän vielä. Ystäviä on tällä hetkellä kovin vähän. Oikeestaan yksi. Ja sitten toinen joka on siinä ystävän ja kaverin rajalla. Loput ihmissuhteeni ovat pelkistyneet lähinnä kaverisuhteiksi, osittain pitkän välimatkan vuoksi. Kaipaisin kovin paljon piirustus/maalauskaveria, jonka kanssa voisi yhdessä piirrellä kaikkea tyhmää. Äää.

// topiccia vois varmaan vähän siistiä, nyt on monta täysin aiheeseen liittymätöntä viestiä.
Avatar
Korpinärhi
 
Viestit: 243
Liittynyt: 01.11.2010 12:12
Paikkakunta: Joensuu

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Hero » 25.07.2011 17:34

Tahtoisin vain viedä minun Internet-ystäväni Korpinärhen ulos kahville yhdistämään PokéWalkerimme toisiinsa! ;__; < 3 Oikea rakkaussuhde on aina niin kaukana.. ;_;!
Kuva
Avatar
Hero
 
Viestit: 1678
Liittynyt: 01.11.2010 01:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Pokenikke » 25.07.2011 19:30

Komppaan Bloodbanen viimeistä lausetta muuten, paitsi olen pari kertaa ollut parisuhteessa. Ja se meni siihen että en jaksannu kokoajan laittaa viestiä tai olla facebookissa juttelemassa ja muutenkaan olla kokoajan. Kunnon kavereita ei löydy kuin muutama atm, ja suurin osa asuu 70km päässä. emt. oon vissiin mukava ihminen :3, riippuu ihan mitä mieltä ollaan.
"Älä maksa vedestä, pelaa Pokémonia."

"tosi hyvä sanoo tyhmäks, kun oon nuorempi. hommaa muija" Justice scopez 15.9.11
Avatar
Pokenikke
 
Viestit: 600
Liittynyt: 27.11.2010 11:39
Paikkakunta: Kokkola

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Maketsu » 26.07.2011 11:40

Nyt on tarpeeksi tylsää, että kirjoitan kolmannen kerran saman sepustuksen, joka jo kahdesti on kadonnut interwebsin syövereihin.

Elikkäs, omalla kohdallani on nyt noin 4 kuukautta seurustelua takana. Voisinpas vaikka sepustaa, miten tähän tilanteeseen ollaan päädytty. Olen siis käynyt viimeiset 3 vuotta samaa yläastetta tyttö-ystäväni kanssa ja kuljimme kouluun samalla bussilla. Olimme olleet koko tämän ajan hyviä kavereita ja usein juttelimme kaikenlaista istuessamme vierekkäin bussimatkoilla. Ihan kavereina, sillä kummallakaan ei ollut sen kummempaa kiinnostusta toiseen. Tätä rataa aika kului viime kevääseen, jolloin huomasin, että välillemme taisi olla syntymässä jotain. Juttelimme entistä enemmän, vietimme aikaa enemmän yhdessä, tekstailimme paljon ja sen sellaista. Eräänä bussimatkana sitten, kun puhuimme Black Swan-elokuvasta ja siitä miten me molemmat halusimme nähdä sen. Rohkaisin siinä sitten itseni ja tartuin tilaisuuteen - pyysin hänet siis treffeille katsomaan tuota elokuvaa. Seuraavana perjantaina sitten menimme katsomaan leffan ja siitä viikonlopusta asti olemme olleet yhdessä. Että sellainen vuosisadan rakkaustarina.
Viimeksi muokannut Maketsu päivämäärä 27.07.2011 16:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Hatter Gonna Hat
Avatar
Maketsu
 
Viestit: 313
Liittynyt: 01.11.2010 08:37
Paikkakunta: #pkmn.fi

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Colmio » 26.07.2011 12:33

Bloodbane kirjoitti:Kuten Hero, olen hieman ihmissuhdeongelmainen, olen ujo, en pidä sosiaalisista tilanteista tuntemattomien/ei-tuttujen seurassa,ja lisätään älykkyyteni luoma ylimielisyys ja (yli)itsevarmuus. Näitten asioitten ansiosta ystävystyn helposti niiden henkilöiden kanssa jotka osaavat asiat erittäin hyvin, mutta tämä määrä on valitettavan pieni. Eli lyhyesti, olen hieman elitisti. Muitten ihmisten seura on sitten vähän kyseenalainen juttu, sanotaan että puolet ei pidä ja puolet ei välitä. Tosin aikuisten/vanhempien keskuudessa näitä ongelmia ei ole, koska pystyn keskustelemaan asioista samalla tasolla. Kiinnostava huomio minusta.

En ole seurustellut vielä kenenkään kanssa, ja mielipiteeni on että se saa odottaa ainakin lukioon asti.


Komppaan täydellisesti, joskin tuosta seurustelun aloitusiästä en ole aivan varma
Oi Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto.
Avatar
Colmio
 
Viestit: 465
Liittynyt: 03.12.2010 23:05
Paikkakunta: Kokkola

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Slayer » 02.08.2011 07:51

Ainahan sitä on vähän säpinää. Tai silloin ei kun olet vapaa. Silloin kun olet onnellisesti parisuhteessa, niin huomiota tippuu niin joka nurkasta. Se alkaa vähän ärsyttää. Tavallaan. Tavallaan olen imarreltu.

Ensimmäisestä suhteesta jäi ainakin hieno ff x-2 kangas seinälle. Hän myös osti minulle ff7 buster sword kaulakorun. Olin todella ilahtunut. Se kuitenkin rikkoontui tunnesiteiden myötä maagisella hetkellä. Ihan kuin se olisi merkkinä.
Jos ei se niin sanottakoon että eräs minuun rakastunut ystävä antoi myös kaulakorun minulle lahjaksi. Ilahduin tottakai ja pidin sitä kunnes kävi vanhan aikaisesti. Nykyään ystäväni onneksi on löytänyt kumppaninsa.
Nykyisen kanssa menee ihan hyvin vaikkakaan ihan intensiivisimmästä päästä suhde ei olekkaan. Olen huomannut silti pystyväni ihastumaan ihmisiin. Sekin tekee minut hyvin iloiseksi. Se että ihastuu, ei tarkoita että pettäisit tai olisit jotenkin huonompi ihminen. Sehän on ihan normaalia. Enkä minä nykyisestä aijo erota. Tulevaisuus näyttää sitten.

Niin sitten, olen erittäin anti sosiaalinen ja minusta saa seuraa vain jos minun kanssani tulee juttelemaan. Tosin ehkä se on mennyt sitten automaattisesti eteenpäin. Tykkään kuitenkin olla loppujen lopuksi yksin ja toimin hyvin itsenäisesti ja itsepäisesti, sanoi muut mitä sano.
Ystäviä minulla on lähinnä korttipeli rintamalta enää. Vanhoista tutuista vain yksi on enää kontaktissa ja uudet rpg/tcg immeiset on astunut kuvioihin.

Kuinka pitkään, eh? Entisen kanssa tuli oltua sellainen vuosi pari. Nykyisen kanssa en enää muista
Ihminen on valmis seurustelemaan, kun kokee olevansa henkisesti tarpeeksi kypsä siihen. Naurahdin, kun ensimmäinen sanoi minulle aikanaan: "Ethän leiki tunteillani" Kyseessä oli siis ensimmäinen kerta kun tapasin hänet, joten asia huvtti minua hieman. Ilmeisesti se liittyi hänen surulliseen menneisyyteensä. Ei minulle tullut mieleenkään leikkiä tunteilla. Ensinnäkin se pelimiehen homma on hyvin vaarallista ja toiseksi en mie halua satuttaa ketään. Olimme silloin about 17.

Mikä vetoaa? No ainakin silmälasit ja kauniit kasvot ja mieluiten tietenkin yhteensopivat. Mie valitsen kumppanin yleensä sielunmaiseman perusteella. Jos koen ymmärtäväni toista ja voin olettaa että toinen ymmärtää minua, on se hyvä merkki. Yleensä potenttiaalia löytyy siis harraste puolelta enemmän kuin laki sallii, romanttisista illoista voi tehdä aika erilaisia. Ehdoton turn off? En tiiä. Teini pissis jne, en jatka listaa koska k18. Tavalliset immeiset on varmaan kaikiats tylsimpiä. Olen itsekkin sen verran erikoinen otus, että enpä usko normaalien ihmisten edes tulevan lähelleni :D tai ainakin se on jo jossain määrin todistettu.

Rakastuminen ja romantiikka ovat kuin huumeita. Sitä kun on kerran koittanut, siitä ei halua luopua. Sen haluaa aina uudelleen. Vaikutukset ovat jokseenkin pökerryttäviä. Erona on että se kuolema yliannostukseen ei tule niin radikaalissa muodossa, joten se on turvallisempaa. Suosittelen kaikille.
True Fighter never gives up. He/She is true victor in the end.
Miun vaihtarit
Blogini
Avatar
Slayer
 
Viestit: 146
Liittynyt: 16.01.2011 16:42
Paikkakunta: Apinoiden planeetta

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja The Maziger » 09.08.2011 22:10

Ihmissuhteet on vaikein peli mitä olen pelannut.


Olen ristiriitainen ihminen joka ei tule toimeen ilman pakollisia X määrän ihmissuhteita ja puhekumppaneita, samalla olen henkilö joka haluaa eroon ihmisistä. For ever alone tyylillä, hurdur.

Blarght, teininä oli sellanen "pakko saada poikkis d44!" kausi, lol, kasvoin yli siitä. Seiskalla sitten ihastui yhteen luokkalaiseeni jätkään, joka ysin loppuun menessä oli sellainen kusipää että huhhuh, no, uskouduin eräälle tyypille joka sitten loppujen lopuksi parin viikon päästä kertoi koko koululle. Ihanaa tulla kemman tunnille kun näet edessäsi tyttöryhmän, joka hajaantuu nähdessäsi sinut ja luokan jätkät ilkkuvat sinulle. Eka kemman kaksari tunnista meni sitten itkiessä kaverin siinä rauhoitellessa, maikalle sitten selitettiin mistä tässä on kyse niin saatiin puhua asia lohduttavan kamun kaa. No, minua kiusattiin sen jälkeen 3 päivää, sitten katosin viikoksi Amerikkaan ja juttu oli osittain laantunut. Seiskan loppuun asti ja vähän kasin alussa siitä mainittiin mutta ei muuten, henkilö joka asian paljasti ei koskaan myöntänyt että olisi kertonut sen vaikka kaikki minä mukaan lukien tiesivät siitä.

Kasin puolivälissä heitin välit poikki kahden biatch "kamun" kanssa, he nyt sattuivat inhoamaan kaikkea mitä tein, jaappania, gootti tyyli, etc, etc. Ysillä oltiin ilmiriidoissa, ei haittannut, onneksi ovat eri lukiossa joka sattuu olemaan naapuri lukioni :'D On se jännää, että seiskalla osasi olla niin sinisilmäinen ja kusipää, että ihan nykyään naurattaa :'D

Ysiltä on jäänyt eräs lämmin muisto. Olin teknisessä, meitä oli vain kaksi tyttöä sielä :'D Otin erääksi projektikseni tehdä puusta Roxasin molemmat Keybladet, Oahtkeeperin ja Oblionin, niitä piirtäessäni vanerille, eräs hottis tekunryhmästämme kysyi joka tunti minulta saman kysymyksen.

Millos noi sun miekat on valmiit?" Hän
"Kohta, ja ne o Keybladeja." Mie
"Keyblade." Hän
"Keyblade." Mie

Tuollainen keskustelu käytiin aika monena tuntina :'D

Nyt jälkeenpäin kuin tuota ajatteleen niin kai siinä oli sitten jotain syvällisempääkin, minkäs teet, olen huono lukemaan merkkejä ja ysi luokka loppui.

Lukion ekalle kun tulin päätin napata ilmaisen kurssin ja kävin ihmissuhdetaito - leirin. Sielä sitten eräs jätkä, tuli minun luokseni ruokalassa ja tokaisi "Tässä on sun allergia salaatti." Miten reagoin, suu auki hämmenyksestä jäädyin, sitten hän tarjoili minulle jäätelöni, tässä vaiheessa taisin saada suustani jotain kiitoksen tapaista ulos. Mikäs siinä, ihastus tuli ja meni, kun pitkän kattelun jälkeen huomasin, että totaalinen kusipää tämäkin yksilö.

Vähän tullut kateltua nyt jätkiä, mutta, meh, ei kukaan säväytä "sillä tavalla". Omistan tiettyjä kriteerejä.

Omistan paljon nettikavereita, hyviä sellaisia ja puhekavereita. En siedä sitä, jos joku vitsailee "hei tulen teillä käymään". Miksi? Saan siitä paniikkikohtauksen. Pelkään ihmissuhteita nykyään, kiitos erään stalkkerin joka roikkui perässäni. Vasta tänä kesänä sain stalkkerini karistetua pois kannoiltani. Tutuistuin vuonna nakki ja keppi tähän miespuoliseen yksilöön yliopiston kesämatikkaleirillä. Unohdin minkälainen hän oli leirillä [nosti naispuolisia leiriläisiä suuttuessaan kauluksissta naulakkoon etc.] Törmäsimme yhdessä jaappani krääsää myyvässä kaupassa ja huomattiin, katos, asutaan aika lähellä. Mikäs siinä, vaihdettiin meiliossia ja meilailtiin eka viikko, viikon päästä tavattiin ja meilailu tapailu jatkui. Kunnes tein sen erään todella ISON virheen. Näytin tälle missä asun.

Sitten tämä stalkeri keksi, että tulee meille kylään ilmoittamatta asiasta etukäteen. Pling, tämä ilmeistyi oven taa. Tästä en pitänyt yhtään. Enkä pidä vieläkään, että joku ilmaantuisi meille ilmoittamatta ensin tulostaan. Lopulta tuo pikavisitointi meni niin pahaksi omalta kohdaltani, että tulin vainoharhaiseksi. Eli aina kun kuulin, että porttimme kolahtaa tiesin, että joku on tulossa ja se muuttui peloksi siitä.

Erään forken miitissä kysyi sitten tältä stalkkerilta [hänkin oli siellä forkella] että miksi hän ei ilmoita tulostaan koska minulle ei käy aina nämä vierailut. Tähän stalkkeri vastasi "Se maksaa liikaa", maksaa liikaa lähettä yksi vaivainen tekstiviesti >__> Eikä siinä kaikki, tämän jälkeen tämä alkoi uhkailla minua, että jätää kukkia ja suklaata rappusillemme... Viime kesänä kun anQstasin kaverilleni tästä asiasta kun olin jo hermoromahduksen partaalla, keräsin rohkeutta ja kirjoitin meilin jossa sanoin miten asiat ovat. No, syksyllä tuli viesti tältä voidaanko nähdä, ei, jouluna, ei ja nyt tänä kesänä tuli viesti johonka sanoin, etten enää koskaan tulevaisuudessa halua nähdä kyseistä henkilöä, olin ensinmäisessä viestissäni sanellut tarkat ehdot, jos haluan tavata tätä, ehdotan itse aikaa ja paikkaa. Onneksi nyt olen päässyt asiasta viimein eroon, jos ensinmäisen meilin jälkeen jossa pyysin tätä jättämään minut rauhaan ei olisi mennyt perille olisin ollut valmis viemään asian poliisille.

Tämän tapauksen jälkeen olen oppinut suojelemaan omia henkilötietojani hulluna, mutta traumojakin on tullut. Tämän tapauksen jälkeen on parille ihmiselle pitänyt vannoittaa, etteivät etsi minua irlissä. Vainoharhaista touhua, kyllä.
En ole koskaan seurustellut, jotenkin tulee aina vaan mieleen että onko itsessään jotain vikaa kun itseäni pari vuotta nuoremmatkin ovat seukanneet useammin kuin minä. Olen netti ja etäsuhteita vastaan, koska tiedän etteivät ne toimi. Muutenkin haluan pitää netin ja irlin erillään. Ainakun on se vaara että joku alkaa tehdä samoja asioita kuin stalkkeri joka roikkui perässäni, vainoharhaista, kyllä.

Jos joskus päätyisin suhteeseen, arvostaisin sitä, että kun haluan olla yksin saan myös omaa tilaa. Eräät ystäväni kehuvat kuinka kaunis olen ja kuinka omistan ihanne bodyn, miestennielijäksikin minua on sanottu O__o Myöskin se, että kaverit sanovat että saisin miehen kuin miehen... En usko siihen. Itselleni on outoa, että joku kehuu ulkonäköäni, mutta kun sitä alkaa miettiä liikaa, tuottaa sekin paineita. Alkaa tarkkeilemaan omaa syömistään, liikkumista etc.

Omistan paljon kavereita, mutta välillä otan etäisyyttä. Ei vain jaksa ja pitää taukoa ja hengaa muiden kanssa, sitten taas jaksaa. Parhaimpia kavereitani olen saanut siten, että alussa he ovat käpyttäneet minua aivan tajuttomasti ja en ole voinut sietää heitä, loppujen lopuksi heistä on tullu parhaita kavereitani

Joskus ihmissuhteet ovat niin paljon vaivanneet päätä, että olen vajonnut emoiluun. Kerran ainoastaan ja senkin jälkeen oli jotenkin yhtä huonoa kokemusta rikkaampi henkisesti.

Ihmissuhteet ovat vaikeita, ala- ja ylämäkiä paljon, mutta jotenkin niitä tarvitsee. Sekavat postaukset ftw. Täydennän jos on lisättävää.
~Käänteismaailman hallisija<3~
Avatar
The Maziger
 
Viestit: 265
Liittynyt: 01.11.2010 16:32
Paikkakunta: ~Ketsuekigatan~ tutkimuslabran valvonta tasanteelta valvomassa XeCrasin sekoiluja.
(: Aiheuttaa Hämmennystä väärin nautittuna.

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja JayEm » 10.08.2011 09:39

Oli kyllä niin jännän oloinen aihe että pakko laittaa jotain.

Itse yleensä tulen uusien ihmisten kanssa toimeen, kaikki riippuu tietenkin siitä minkälaisen ensivaikutelman molemmat osapuolet itsestään antaa. Jos kaveri on antanut itsestään hiukan huonomman ensivaikutelman, en yleensä sitä yhtä tapaamiskertaa kauemmin viitsi toisen kanssa höpötellä.
Kaveriporukkaani kuuluu enimmäkseen, tai no, on lähes kokonaan miespuolista populaa. Lukio-aikana oli tietty pari tyttöä jotka kuuluivat siihen välituntihöpötyksen porukkaan, mutta lukion loppuessa yhteydenpito vain loppui, kun ei ollut välitunteja millä höpöttää ._.
Nykyiset piirit, jossa pyörin, muodostuivat nimenomaan lukioaikaan. Lähinnä tämä johtui siitä, että lukiossa sain aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä ala- ja yläasteen kiusaajia ollut pilaamassa hommia. Toki samaan lukioryhmään päätyi pitkäaikainen ihastukseni, mutta enhän minä edes pyörinyt ryhmäni kanssa muuten kuin pakosta, varsinkin sen jälkeen kun tapasin hienon miehen nimeltä Luffy McAnkka. Ensitapaamiseemme taisi liittyä aika vahvasti kuvisluokka ja One Piece. McAnkan ansiosta moni asia alkoi näyttämään valoisammalta: sain uusia kavereita, aloitin nettisarjakuvan ja Pokémonin uudestaan, hankin Wiin... niin, aika monesta asiasta saan häntäkin kiittää. Moni voi siis syyttää McAnkkaa siitä, että olen teidän riesananne täällä foorumilla *awesome*

Taisin hiukan kadota aiheesta. Toimeen siis tulen ihmisten kanssa useimmiten, yleensä ensivaikutelman perusteella valikoin ketkä on kavereita ja ketkä ei. Kai sitä voisi kutsua kirjan arvioimiseksi kannen perusteella, mutta meh, minkäs teet.

Mielestäni tärkeä osa ihmissuhteita on perhe. 18-vuotias pikkusiskoni on tätä nykyä parhaimpia kavereitani, ja vaikka hänellä on oma kämppä, tulee hän silti aina välillä käymään äidin ja minun luona, varsinkin silloin kun emme tule äidin kanssa toimeen (ja se voi olla joskus tosi yleistä). Kyllä, asun vielä näin pian 20-vuotiaana äidin luona, koska minulla ei ole varaa muuttaa kotoa (ja kun sisko muutti kesällä kotoa käski äiti minun asua kotona ainakin vuoden). Mikäs tässä on, jos äiti antaa asua kotona, maksaa vuokran, sähkön, veden, ruoan ja kaikki muut välttämättömyydet, ei minulla ole vielä kiirettä muuttaa.

Seurustellut en ole koskaan. Lähinnä siksi etten ole tuntenut kovin montaa tyttöä kauankaan ja monesti omat deittipyyntöni on torjuttu suoralta kädeltä. Monasti tullut mietittyä millaista se olisi jossakin suhteessa olla, mutta se on jäänyt mietteeksi, kun ei varsinaisesti tunne ketään kenen kanssa olisi edes mahdollista seurustella. Tietyssä mielessä olen kyllästynyt juoksemaan parisuhteen perässä, se saisi joskus juosta minun perässäni.
Avatar
JayEm
 
Viestit: 851
Liittynyt: 05.10.2010 10:14
Paikkakunta: Jyväskylä
(: I used to be a league leader, but then I forgot how

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Colmio » 10.08.2011 10:10

JayEm kirjoitti:Oli kyllä niin jännän oloinen aihe että pakko laittaa jotain.

Seurustellut en ole koskaan. Lähinnä siksi etten ole tuntenut kovin montaa tyttöä kauankaan ja monesti omat deittipyyntöni on torjuttu suoralta kädeltä. Monasti tullut mietittyä millaista se olisi jossakin suhteessa olla, mutta se on jäänyt mietteeksi, kun ei varsinaisesti tunne ketään kenen kanssa olisi edes mahdollista seurustella. Tietyssä mielessä olen kyllästynyt juoksemaan parisuhteen perässä, se saisi joskus juosta minun perässäni.

Komppaan
Oi Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto.
Avatar
Colmio
 
Viestit: 465
Liittynyt: 03.12.2010 23:05
Paikkakunta: Kokkola

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja l0ck4r » 11.08.2011 00:56

Kaiken (siis kaiken) A ja O on että ei puhu mistään mistä toinen ei tiedä pätkääkään. :D
Hihii :)
Avatar
l0ck4r
 
Viestit: 125
Liittynyt: 01.11.2010 16:48

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja SiaBBo » 11.08.2011 01:09

colmio kirjoitti:
JayEm kirjoitti:Oli kyllä niin jännän oloinen aihe että pakko laittaa jotain.

Seurustellut en ole koskaan. Lähinnä siksi etten ole tuntenut kovin montaa tyttöä kauankaan ja monesti omat deittipyyntöni on torjuttu suoralta kädeltä. Monasti tullut mietittyä millaista se olisi jossakin suhteessa olla, mutta se on jäänyt mietteeksi, kun ei varsinaisesti tunne ketään kenen kanssa olisi edes mahdollista seurustella. Tietyssä mielessä olen kyllästynyt juoksemaan parisuhteen perässä, se saisi joskus juosta minun perässäni.

Komppaan


11v komppaa.

Rly?
ざわ・・・ ざわ・・・ ざわ・・・
Avatar
SiaBBo
 
Viestit: 794
Liittynyt: 01.11.2010 01:04

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Ginka » 13.08.2011 09:39

Minä olen ollut aktiivinen elämänkumppanin etsinnässä jo ala-asteelta asti :D Tosissani rakastua sain ensimmäisen kerran 9.luokalla ja sen jälkeen rakastunut kahdesti uudestaan. Seurustellut kohta vuoden ja muutettiin hiljattain yhteenkin että minulle alkaa vihdoin tuo elämä hymyillä kun viimeiset 18v muuten potkinut päähän. Tosin potkii se vieläkin mutta menee ainakin paremmin :/ Hassua kyllä vaikka itsekin olen äärimmäisen kiusattu ja syrjitty ollut peruskoulussa ja vielä luokiossakin niin en ole siitä huolimatta eristäytynyt. Olen luonteeltani niin äärimmäisen sosiaalinen että uskallan puhua ihmisille ja vaikka tulee ne sadat pakit niin siellä on aina joukossa yksi "lottovoitto". Rohkaisen ihmisiä kokeilemaan vaikka sattuuhan ne pakit aina niin ****** mutta yrittäminen kannattaa ja olen siitä todiste! Ei kukaan ole luokseni ikinä tullut, olen käynyt vain raivoisasti kimppuun ;)
Avatar
Ginka
 
Viestit: 189
Liittynyt: 01.11.2010 17:35

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Heiccu » 23.08.2011 17:03

Itse kyllä olen melko mukautuvainen ihminen ja tulen suhkot hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa. Tietysti se riippuu vähän tilanteesta ja hieman vähän ihmisestäkin. Joskus kuitenkin saatan olla hiukkasen ujo joten en välttämättä aina uskalla avata suutani tuntemattomille puhuessani. Kavereita ja ystäviä minulla on ollut aina, koulukiusaamisesta huolimatta joten en ole onneksi päässyt mitenkään syrjäytymään muusta porukasta, vaikka yläasteella istuinkin tunneilla joskus yksikseni. Yläasteella ja lukiossa tulin paikoin toimeen paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, vaikka yläasteella kaveripiirissäni oli muutama tyttö pari luokka-astetta alempaa, jotka nykyään ovat parhaimmat ja luotettavimmat ystäväni (mitä tietenkin useat omanikäiseni kummastelivat/kummastelevat edelleen) ja lukion kaveriporukassani ei ollut kuin yksi poika. Tunneilla kuitenkin istuin aika paljon poikaporukassa ja useat hyppytunnit lukiossa menivätkin jätkien kanssa hengaillessa.

Ensimmäisen yliopistovuoteni aikana en saanut sen hirveämmin uusia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, koska ryhmässäni ei ollut yhtään miespuolista opiskelijaa enkä parilla kurssilla päässyt ollenkaan tekemisiin yhdenkään miehen kanssa joten koko viime vuosi meni lähes tulkoon tyttöporukassa lukuunottamatta poikaa, joka kuului samaan porukkaan lukiossa ja jota näen silloin tällöin koulussa.

Seurustelusta vielä, että en ollut seurustellut kenenkään kanssa mitenkään vakituisesti, vaikka jotain pientä säätöä on välillä ollut. No eipä niistä muutenkaan olisi tullut yhtään mitään :'D
Tässä viikonloppuna tapahtuikin sitten sellainen käänne, että tapasin erään pojan, jonka kanssa synkkasi ihan alusta alkaen ja eipä siinä ehtinyt kissaakaan sanoa kun jo virallistettiin meidän suhde. Nyt olen onnellisesti parisuhteessa ihanan poikaystäväni kanssa, vaikka meillä onkin välimatkaa sellaiset parisataa kilometriä.
Avatar
Heiccu
 
Viestit: 126
Liittynyt: 12.12.2010 15:47
Paikkakunta: Aurinkokunta

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja Inku » 28.08.2011 18:05

Ihmissuhteista yleensä:

Minulla on ikävä kyllä ujouteen taipuvaisuutta uudessa/oudossa porukassa ja yleensä jonkin aikaa tarkkailen muita ja otan selvää millaista porukkaa he ovat, ennen kuin menen itse mukaan availemaan suutani pahemmin. Toki vastailen jos jotain kysytään ja jos jutunjuurta irtoaa niin mitä sitä enää turhia kiertelemään kuin kissa kuumaa puuroa. Noin yleensä tulen toimeen melkein millaisten ihmisten kanssa tahansa, paitsi ehkä sellaisten joiden elämänkatsomus eroaa liikaa omastani (esim. kiihkouskovaiset tai ns. pissikset "me poltetaa röökii ja ryypätää ja pukeudutaa nii et kaikki paikat näkyy vähänx me ollaa c00l!1") tai joilla on aikuisuus noussut päähän ja keppi tungettu vaakatanaan tiedätte-kyllä-minne.

Itehän edelleen käyttäydyn suht estottomasti siinä mielessä, etten salaile aikuisten keskuudessa paheksuttuja asioita joista pidän (videopelit, fantasia, pehmolelut yms.), en tällää itseäni missiksi maitokauppaan mennessä, en häpeilee julkisella paikalla nauraa räkäisesti jos joku kertoo mielestäni hauskan vitsin jne. Tämä karkottaa aika paljon ihmisiä läheltäni (niitä joilla on se keppi siel paikassa mihin se ei kuulu) mutta en menetä siinä mielestäni mitään, koska kaveriporukassa ei pitäisi olla tarvetta esittää tai todistella kenellekään mitään mitä ei oikeasti ole.

Sitten kun/jos kaverustuminen/ystävystyminen tapahtuu, olen mielestäni sieltä parhaasta päästä. En lörpöttele muiden salaisuuksia tai muitakaan yksityisasioita vaikkei olisikaan erikseen sanottu, että tätä ei saa kertoa. Olen mieluummin kuuntelija, koska olen hieman huono puhumaan. Olen aika kömpelö lohduttaja ja päästelen suustani sammakoita koska paheenani on puhua liiankin suoraan, mutta pahaa en sillä tarkoita. Seuraa minusta saa melkeinpä koska tahansa minne tahansa, paitsi ehkä tuntitolkuiksi baariin.

Parisuhteista:

Tämä se ei sitten tunnu ottavan onnistuakseen minulta oikein millään. Takanani on nyt kaksi pitkää suhdetta ja molemmat menivät sen takia mönkään, ettei vastakkainen sukupuoli pitänyt jostain asiasta minussa. Ensirakkauteni mielestä olin liian lapsellinen kun tykkäsin Pokémoneista yms. ja toisen mielestä en ollut tarpeeksi positiivinen ja sosiaalinen. Hahah, noh, sanokaapa tuo kelle tahansa masentuneelle niin saatte takaisin vain silmienpyörittelyä ja evvk:ta.

Minulla on ehkä turhankin korkeat kriteerit tulevalle puolisolleni. Ei saa polttaa, koska minulla on ja tulee aina olemaan lemmikkejä ja aion ehkä hankkia joskus lapsen. Itsekin vihaan tupakankatkua. Ei saa käyttää alkoholia, koska jos kaikki sodat, rasismit, nälänhädät yms. jätetään pois niin asia jota inhoan tavismaailmassa eniten ovat juoppoörveltäjät. Kohtuudella saa käyttää mutta jos menee örvellykseksi ja pitkin öitä baareissa huiteluksi niin multa tulee niiin kenkää.

Ja jos minun kanssani sitoutuu niin sitten yhdessä ollaan sinne hautaan saakka. En harrasta yhden illan juttuja tai muitakaan lyhyempiä säätöjä. Tavoitteenani on löytää ihminen jonka kanssa haluan elää koko loppuelämäni ja vanheta yhdessä.

Puolisona mussa on varmaan paheita vaikka muille jakaa. Olen hirmuinen itkupilli ja jos olen oikein suuttunut jostain niin itku tulee halusin sitä tai en. Äänensävy ei myöskään pysy aina siellä pienemmän volyymin puolella. Mutta tällä tavalla saan ainakin kaiken vuodatettua ulos eikä mitään jää sisään muhimaan ja kasvamaan joksikin pahemmaksi. Suutun helposti mutta mikäli kyseessä ei mikään vakavampi juttu ole, lepyn ihan yhtä nopeasti enkä seuraavana päivänä edes muista mistä olin suuttunut.

Puolisoltani vaadin, kyllä, VAADIN, uskollisuutta ja rehellisyyttä. Pettäminen on jotain mitä en voi antaa anteeksi. Pettäminen on minulle toisen naisen koskettelua, olipa se sitten suutelua tai seksiä. Salaisuuksia saa jokaisella olla, mutta en siedä sitä että meihin ja suhteeseemme liittyviä tärkeitä asioita joista minunkin kuuluisi olla tietoinen, pimitetään minulta. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin toisen jaksamisen tarpeetonta kuormitusta. Jos suhteessa on jotain ongelmaa, minun PITÄÄ kuulla siitä ensimmäisenä, eikä vasta viimeisenä jonkun kaverin kaverin kautta.

Itse tietysti sitoudun samaan. Molemmista pojista/miehistä joiden kanssa olen tähän asti seurustellut, olin varma että he olisivat juuri se oikea minulle. En ole pettänyt ketään. En ole valehdellut kenellekään. Enkä aio tai haluakaan. Parisuhteesta, sitten kun sellaiseen päädyn, tulee mulle elämäni tärkein asia ja oletan, että se on sitä myös sille toiselle. Jos ei ole, niin sitten ei ehkä kannata jatkaa.

Lisäksi tykkään todella paljon kaikenlaisesta pikku fluffista, kuten suukottelusta, hiplailusta, hipsuttelusta jne. yleensäkin toisen seurasta ja kosketuksesta. Sellaiset miehet eivät tosiaankaan ole mieleeni, jotka koskevat minuun ainoastaan illalla sängyssä ja muuten liehuvat ties missä yötä päivää poissa kotoa.


...ei taida tuommoista miestä löytyä koko planeetalta. Olen varmaan aika pitkään sinkku? :B
And in the darkest night, I won't give up the fight
I won't be losing hope, I hold on to what is true

Kotisivuni ~ DA-galleriani ~ Piirroksiani foorumilla
Avatar
Inku
 
Viestit: 92
Liittynyt: 01.11.2010 20:12
Paikkakunta: Oulu

Re: Ihmissuhteet ja seurustelu

ViestiKirjoittaja hevi arska » 29.08.2011 00:34

Ginka kirjoitti:Ei kukaan ole luokseni ikinä tullut, olen käynyt vain raivoisasti kimppuun

Jostain syystä tuo muistuttaa jostakin...

Noh, taidanpa selittää jotain hienoa settiä tänne. Elikkäs olen niin hyvä ihmisten kanssa kun vain ikinä haluan, vaikkakaan en ole ollenkaan sosiaalinen. Tosin voisin olla jos haluaisin mutta ei ole aikaa sosiaalisuudelle kun pitää soittaa kitaraa vähintään joku 10h joka päivä (tai joku 18h jos ei jaksa mennä kouluun).
Minulla lienee harvoja ystäviä ja kavereita joista uskon että kaikki ovat aika laadukkaita henkilöitä erilaisissa ajanviettotavoissa, vaikkakin aika harvoin aikaa löytyy muulle kun musiikille. Olen varmaan melko masentava yleisesti koska esim coneissa ja turnauksissa tulee aina semmoinen olo että pitäisi lähteä pois että vois soittaa kitaraa kun pitäisi olla ihmisten kanssa vaikka haluaisin olla ihmistenkin kanssa.
Silloin kun taas olen kavereiden kanssa enkä pääse pakoon soittamaan kitaraa olen se ihminen joka yrittää pitää vaan muiden viihtyvyyden mahdollisimman suurena. Jos vaikkapa ottaisin esimerkiksi että pitäisi pelata mahjongia ja olisi viisi tyyppiä jotka haluaisivat pelata niin jäisin automaattisesti pois. Kestän sen vaikkakin se on hieman vaikeaa kun kumminkin haluaisin itsekkin pelata jne, mutta onneksi siitä saa jonkinlaista vastapainoa että muut näyttävät nauttivan. Eli olen se aina joka jää pois että muiden ei tarvitsisi jäädä pois koska tiedän että jotain muuta se voisi haitata mentaalisesti kestorajaa enemmän ja itse tunnen kestäväni kaiken tuommoisen.
Olen oikeastaan aika huono kaverina ja tunnen olevani turhan itsekäs ollakseni mitenkään hyvä kaveri kellekkään mutta taidan olla jotenkin sujut sen kanssa koska luulen vaan että kaikkien ei ole tarkoitus menestyä muiden ihmisten kanssa.
En ole ikinä seurustellut, ja erittäis suurella todennäköisyydellä se jää kokonaan pois elämästäni sillä kukaan ihminen ei kestäisi minua kauaa. Ja vaikka jotain joskus kiinnostaisin en oikein taida pystyä kiinnostumaan takaisin jollei kyseinen henkilö täytä tiettyjä kriteerejä jotka on mahdottoman vaikea täyttää nykypäivänä.
Ok, ymmärrän täysin että ihmiset eivät pidä minusta koska olen tylsä. Taitaa olla nykykäsite se että jos on yhtään kiinnostuneempi historiasta, musiikista, myyteistä, uskonnoista, elämänkatsomustavoista, kulttuureista, animeista ja muusta semmoisesta on erittäin tylsä henkilö. Kaiken kukkuraksi en harrasta alkoholin käyttöä joten en voi tutustua ihmisiin ryyppäämällä, enkä tule ikinä sitä käyttämäänkään koska lupasin niin pienestä traumasta joka liittyy alkoholiin ja olen se viimeinen henkilö joka rikkoo lupauksensa. En myöskään polta tupakkia joten siinäkin missaan tutustumistunteja, enkä ikinä aloita semmoista koska olen absolitisti. Muutenkaan ole minkäänlaista mahdollista aikaa seurustella kenenkään kanssa koska pitää soittaa kitaraa. Tosin on henkilöitä joista pidän ja jotka ovat yleisesti kiinnostavia ja täyttävät kriteerejä joita mielessäni on mutta ei kannata. Jos joku on tarkotettu forever aloneksi niin pysykööt semmoisena. En muutenkaan ole edes mitenkään miellyttävän näköinenkään että kukaan edes uskaltaisi lähestyä nähdessään lol. Sekin vielä että noin vuonna 2015 menetän viimeisetkin mahdollisuudet ihmisiin luottamiseen. Sen voi joku sitten päätellä silloin miksi. lol, toinen asia on sitten se että päättyvätkö päiväni pahassa stressissä ennen kun kukaan edes tajuaa mitä teen.
Avatar
hevi arska
 
Viestit: 272
Liittynyt: 01.11.2010 13:09
Paikkakunta: Tuuri/Ikaalinen

Seuraava

Paluu Muu Keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron