Kirjoittaja The Maziger » 09.08.2011 22:10
Ihmissuhteet on vaikein peli mitä olen pelannut.
Olen ristiriitainen ihminen joka ei tule toimeen ilman pakollisia X määrän ihmissuhteita ja puhekumppaneita, samalla olen henkilö joka haluaa eroon ihmisistä. For ever alone tyylillä, hurdur.
Blarght, teininä oli sellanen "pakko saada poikkis d44!" kausi, lol, kasvoin yli siitä. Seiskalla sitten ihastui yhteen luokkalaiseeni jätkään, joka ysin loppuun menessä oli sellainen kusipää että huhhuh, no, uskouduin eräälle tyypille joka sitten loppujen lopuksi parin viikon päästä kertoi koko koululle. Ihanaa tulla kemman tunnille kun näet edessäsi tyttöryhmän, joka hajaantuu nähdessäsi sinut ja luokan jätkät ilkkuvat sinulle. Eka kemman kaksari tunnista meni sitten itkiessä kaverin siinä rauhoitellessa, maikalle sitten selitettiin mistä tässä on kyse niin saatiin puhua asia lohduttavan kamun kaa. No, minua kiusattiin sen jälkeen 3 päivää, sitten katosin viikoksi Amerikkaan ja juttu oli osittain laantunut. Seiskan loppuun asti ja vähän kasin alussa siitä mainittiin mutta ei muuten, henkilö joka asian paljasti ei koskaan myöntänyt että olisi kertonut sen vaikka kaikki minä mukaan lukien tiesivät siitä.
Kasin puolivälissä heitin välit poikki kahden biatch "kamun" kanssa, he nyt sattuivat inhoamaan kaikkea mitä tein, jaappania, gootti tyyli, etc, etc. Ysillä oltiin ilmiriidoissa, ei haittannut, onneksi ovat eri lukiossa joka sattuu olemaan naapuri lukioni :'D On se jännää, että seiskalla osasi olla niin sinisilmäinen ja kusipää, että ihan nykyään naurattaa :'D
Ysiltä on jäänyt eräs lämmin muisto. Olin teknisessä, meitä oli vain kaksi tyttöä sielä :'D Otin erääksi projektikseni tehdä puusta Roxasin molemmat Keybladet, Oahtkeeperin ja Oblionin, niitä piirtäessäni vanerille, eräs hottis tekunryhmästämme kysyi joka tunti minulta saman kysymyksen.
Millos noi sun miekat on valmiit?" Hän
"Kohta, ja ne o Keybladeja." Mie
"Keyblade." Hän
"Keyblade." Mie
Tuollainen keskustelu käytiin aika monena tuntina :'D
Nyt jälkeenpäin kuin tuota ajatteleen niin kai siinä oli sitten jotain syvällisempääkin, minkäs teet, olen huono lukemaan merkkejä ja ysi luokka loppui.
Lukion ekalle kun tulin päätin napata ilmaisen kurssin ja kävin ihmissuhdetaito - leirin. Sielä sitten eräs jätkä, tuli minun luokseni ruokalassa ja tokaisi "Tässä on sun allergia salaatti." Miten reagoin, suu auki hämmenyksestä jäädyin, sitten hän tarjoili minulle jäätelöni, tässä vaiheessa taisin saada suustani jotain kiitoksen tapaista ulos. Mikäs siinä, ihastus tuli ja meni, kun pitkän kattelun jälkeen huomasin, että totaalinen kusipää tämäkin yksilö.
Vähän tullut kateltua nyt jätkiä, mutta, meh, ei kukaan säväytä "sillä tavalla". Omistan tiettyjä kriteerejä.
Omistan paljon nettikavereita, hyviä sellaisia ja puhekavereita. En siedä sitä, jos joku vitsailee "hei tulen teillä käymään". Miksi? Saan siitä paniikkikohtauksen. Pelkään ihmissuhteita nykyään, kiitos erään stalkkerin joka roikkui perässäni. Vasta tänä kesänä sain stalkkerini karistetua pois kannoiltani. Tutuistuin vuonna nakki ja keppi tähän miespuoliseen yksilöön yliopiston kesämatikkaleirillä. Unohdin minkälainen hän oli leirillä [nosti naispuolisia leiriläisiä suuttuessaan kauluksissta naulakkoon etc.] Törmäsimme yhdessä jaappani krääsää myyvässä kaupassa ja huomattiin, katos, asutaan aika lähellä. Mikäs siinä, vaihdettiin meiliossia ja meilailtiin eka viikko, viikon päästä tavattiin ja meilailu tapailu jatkui. Kunnes tein sen erään todella ISON virheen. Näytin tälle missä asun.
Sitten tämä stalkeri keksi, että tulee meille kylään ilmoittamatta asiasta etukäteen. Pling, tämä ilmeistyi oven taa. Tästä en pitänyt yhtään. Enkä pidä vieläkään, että joku ilmaantuisi meille ilmoittamatta ensin tulostaan. Lopulta tuo pikavisitointi meni niin pahaksi omalta kohdaltani, että tulin vainoharhaiseksi. Eli aina kun kuulin, että porttimme kolahtaa tiesin, että joku on tulossa ja se muuttui peloksi siitä.
Erään forken miitissä kysyi sitten tältä stalkkerilta [hänkin oli siellä forkella] että miksi hän ei ilmoita tulostaan koska minulle ei käy aina nämä vierailut. Tähän stalkkeri vastasi "Se maksaa liikaa", maksaa liikaa lähettä yksi vaivainen tekstiviesti >__> Eikä siinä kaikki, tämän jälkeen tämä alkoi uhkailla minua, että jätää kukkia ja suklaata rappusillemme... Viime kesänä kun anQstasin kaverilleni tästä asiasta kun olin jo hermoromahduksen partaalla, keräsin rohkeutta ja kirjoitin meilin jossa sanoin miten asiat ovat. No, syksyllä tuli viesti tältä voidaanko nähdä, ei, jouluna, ei ja nyt tänä kesänä tuli viesti johonka sanoin, etten enää koskaan tulevaisuudessa halua nähdä kyseistä henkilöä, olin ensinmäisessä viestissäni sanellut tarkat ehdot, jos haluan tavata tätä, ehdotan itse aikaa ja paikkaa. Onneksi nyt olen päässyt asiasta viimein eroon, jos ensinmäisen meilin jälkeen jossa pyysin tätä jättämään minut rauhaan ei olisi mennyt perille olisin ollut valmis viemään asian poliisille.
Tämän tapauksen jälkeen olen oppinut suojelemaan omia henkilötietojani hulluna, mutta traumojakin on tullut. Tämän tapauksen jälkeen on parille ihmiselle pitänyt vannoittaa, etteivät etsi minua irlissä. Vainoharhaista touhua, kyllä.
En ole koskaan seurustellut, jotenkin tulee aina vaan mieleen että onko itsessään jotain vikaa kun itseäni pari vuotta nuoremmatkin ovat seukanneet useammin kuin minä. Olen netti ja etäsuhteita vastaan, koska tiedän etteivät ne toimi. Muutenkin haluan pitää netin ja irlin erillään. Ainakun on se vaara että joku alkaa tehdä samoja asioita kuin stalkkeri joka roikkui perässäni, vainoharhaista, kyllä.
Jos joskus päätyisin suhteeseen, arvostaisin sitä, että kun haluan olla yksin saan myös omaa tilaa. Eräät ystäväni kehuvat kuinka kaunis olen ja kuinka omistan ihanne bodyn, miestennielijäksikin minua on sanottu O__o Myöskin se, että kaverit sanovat että saisin miehen kuin miehen... En usko siihen. Itselleni on outoa, että joku kehuu ulkonäköäni, mutta kun sitä alkaa miettiä liikaa, tuottaa sekin paineita. Alkaa tarkkeilemaan omaa syömistään, liikkumista etc.
Omistan paljon kavereita, mutta välillä otan etäisyyttä. Ei vain jaksa ja pitää taukoa ja hengaa muiden kanssa, sitten taas jaksaa. Parhaimpia kavereitani olen saanut siten, että alussa he ovat käpyttäneet minua aivan tajuttomasti ja en ole voinut sietää heitä, loppujen lopuksi heistä on tullu parhaita kavereitani
Joskus ihmissuhteet ovat niin paljon vaivanneet päätä, että olen vajonnut emoiluun. Kerran ainoastaan ja senkin jälkeen oli jotenkin yhtä huonoa kokemusta rikkaampi henkisesti.
Ihmissuhteet ovat vaikeita, ala- ja ylämäkiä paljon, mutta jotenkin niitä tarvitsee. Sekavat postaukset ftw. Täydennän jos on lisättävää.
~Käänteismaailman hallisija<3~