Re: Ihmissuhteet ja seurustelu
Lähetetty: 31.08.2011 15:25
On ollut aina vähän yksinäistä kun asun(koulupäivinä nykyään kaupungilla) maalla mutta silti ollut/on ystäviä ihan sopivasti.
Olen kasvanut vähän epäreiluksi ihmiseksi, katson siis ulkonäön yhdessä luonteen yms. kanssa.
Suhteita on tavallaan ollut yksi ja tapaamisia saman verran, juttu jotenkin jäätyi ja unohtui.
koko ylä-aste oli sellaista kiusaamis/rakkaus/mulkkaus/itkemis-nauhaa yhden tyypin kanssa eikä mistään lopulta tullut mitään. Surullista on se että hänellä saattaa/on/ainakin oli toinen kumppani ja että osa minusta on edelleen kiintynyt häneen.
En pidä meikeistä/hajuvesistä(käytä itsekään), pahoista hajuista, rumuudesta ja jatkuvasta kettuilusta. <kiinni siitä ärsyttääkö se minua vai ei
olen kiltisti jos toinen ihminen(yleensä) ei haittaa minua mitenkään tai on miellyttävä (huom. minulle miellyttävä ei ole pehmeä tai kiltti, on vähän jätkämainen näkökulmani. ottaa vaan hermoon kun vaikka kaatui ja joku sanoo ''auts'' tai ''sattuiko'' <turpaanveto ansaittu)
yleensä kun sanon jotain, tiedän etukäteen mikä sattuu ja mikä ilahduttaa. voisin olla tosi huomaavainen.
mutta en halua. jaaritteluksi se kaikki muuttuisi. (enkä silti halua satuttaa ketään) niin siksi olen mielelläni yksin. jatkan kuitenkin hyvän elämänkumppanin toivomista, täysin mahdonta se ei voi olla. tunnistan varmaan jos tapaan tai sitten pitää odottaa siihen asti kun puu on kasvanut pituutta.
Olen kasvanut vähän epäreiluksi ihmiseksi, katson siis ulkonäön yhdessä luonteen yms. kanssa.
Suhteita on tavallaan ollut yksi ja tapaamisia saman verran, juttu jotenkin jäätyi ja unohtui.
koko ylä-aste oli sellaista kiusaamis/rakkaus/mulkkaus/itkemis-nauhaa yhden tyypin kanssa eikä mistään lopulta tullut mitään. Surullista on se että hänellä saattaa/on/ainakin oli toinen kumppani ja että osa minusta on edelleen kiintynyt häneen.
En pidä meikeistä/hajuvesistä(käytä itsekään), pahoista hajuista, rumuudesta ja jatkuvasta kettuilusta. <kiinni siitä ärsyttääkö se minua vai ei
olen kiltisti jos toinen ihminen(yleensä) ei haittaa minua mitenkään tai on miellyttävä (huom. minulle miellyttävä ei ole pehmeä tai kiltti, on vähän jätkämainen näkökulmani. ottaa vaan hermoon kun vaikka kaatui ja joku sanoo ''auts'' tai ''sattuiko'' <turpaanveto ansaittu)
yleensä kun sanon jotain, tiedän etukäteen mikä sattuu ja mikä ilahduttaa. voisin olla tosi huomaavainen.
mutta en halua. jaaritteluksi se kaikki muuttuisi. (enkä silti halua satuttaa ketään) niin siksi olen mielelläni yksin. jatkan kuitenkin hyvän elämänkumppanin toivomista, täysin mahdonta se ei voi olla. tunnistan varmaan jos tapaan tai sitten pitää odottaa siihen asti kun puu on kasvanut pituutta.