Kirjoittaja Faith » 23.03.2011 17:28
Voimia kaikille jotka kokevat kiusaamista edelleen tai joille kiusaaminen on aiheuttanut pysyviä vaurioita ♥ Tulee aina kamalan surullinen olo kun näitä kokemuksia lukee, varsinkin
kun tietää itsekin kokemuksesta, millaista kiusaaminen on.
Minua siis kiusattiin ala-asteelta lukion loppuun asti. Ala-asteella kiusaaminen rajautui repun heittelemiseen, haukkumiseen ja lappujen lähettelyyn jossa luki ties mitä "ihanaa" minusta. Lisäksi
aina kun opettajien silmät välttivät, käyttivät pojat (ja tytötkin) tilaisuuden hyväkseen ja sanoivat rumaksi ja oudoksi. Lisäksi minusta oli liikkeellä jos millaisia juoruja, yksi hyvä ystävänikin kääntyi minua vastaan juoruja levittämällä. Hiuksiini myös liimattiin salaa lappuja joiden viestinä ja tarkoituksena oli saada muut potkimaan minua. Kun kerroin kiusaamisesta sitten ensin vanhemmille ja sitten opettajille, kiusaaminen paheni, ei siitä tullut loppua.
Yläasteella tuli sitten esiin seksuaalisuuteni. Joku sai jotakin kautta tietää että olen kiinnostunut tytöistä ja minua sitten keksittiin kiusata asiasta, lapuilla, töhrimällä lokeroni ovea tosi mauttomilla teksteillä ja kiusaaminen tapahtui päin naamaakin. Kirosanoilla korostaen kiusaajat huutelivat koulumatkoilla perääni miten ruma olen ja saivat sitten aikaan sen että masennuin vaikeasti ja satutin itseäni. Jälleen kerran opettajalle asiasta kertominen vain pahensi tilannetta ja toi kiusaajien suuhun uusia haukkumanimiä. Selkäni takana kuiskittiin "huomaamattomasti" ja kun kerroin pahasta olostani silloiselle parhaalle ystävälleni hän totesi minut "säälittäväksi teiniangstaajaksi". Silti pidin kiinni tästä "ystävästä", koska minulla ei muita ollut.
Lukiossa sitten toivoin olevan aikuisempaa väkeä. Erehdyin pahasti. Kiusaaminen oli lievempää, mutta kyllä se kaikesta huolimatta sattui. Selän takana supattelu ja arvostelevat katseet jatkuivat edelleen, ja toisinaan sain inhottavia lappujakin, joissa nimitykset olivat toinen toistaan ala-arvoisempia. Lukiossa tapasin myös nykyisen tyttöystäväni ja kun näytin onneani julkisesti tämän kanssa, kiusaaminen paheni. Tästä syystä jouduimme käyttäytymään ihan "kaverillisesti" muiden silmien alla, koska kiusatuksi tuleminen pelotti. Usein ihmiset sanoivat "älä välitä siitä", mutta asia ei valitettavasti todellakaan ole noin yksinkertainen. Kiusatun asemaan on sellaisten vaikea asettua, jotka eivät itse ole koskaan kiusaamista kokeneet.
Nykyään olen ihan onnellinen, minulla on ihana tyttöystävä ja ihana paras ystävä, joiden kanssa voin jakaa kokemuksiani ♥ Joskus kun olen entisiä kiusaajiani nähnyt, nämä yhä katsovat pahasti tai sitten moikkaavat kuin eivät olisi koskaan mitään pahaa ja henkistä vauriota minulle tehneet. Harmillista, jos vielä tähänkään ikään mennessä eivät ole ymmärtäneet ajatella, että heidän tekemisensä eivät olleet mitään pikkujuttuja, eikä niitä voi noin vain unohtaa. Pystyn kyllä elämään elämääni normaalisti ja iloisesti, mutta kiusaamisesta jääneet arvet ovat aina olemassa, vaikka ovatkin haalistuneet.
Nyt kun mahdollisesti syksyllä aloitan opiskelemisen, kiusaamiseksi tuleminen pelottaa jonkin verran. Ei auta kuin toivoa, että ihmiset olisivat aikuistuneet.
Löydä Faith!Twitter |
Blogger |
deviantART |
tumblr"Embrace your dreams. If you want to be a hero, you need to have dreams. And honour." -Angeal Hewley"Nyt ei auta kuin pitää hymy huulilla ja puuteri poskilla!" -Harleyavatarista kiitos Herolle ♥