Nyt on tullut käytyä sitten Empire State Buildingissakin
Oli kyllä upeat näköalat. Menimme hissillä 86:een kerrokseen, mutta yhdessä vaiheessa aloin ajatella, että näinkö korkealta osa WTC:n torneissa olevista ihmisistä hyppäsi. Tähän aiheeseen liittyeen, menimme Ground Zerolle, eli siis sinne, jossa kaksoistornit sijaitsivat. He siivosivat sitä aluetta vieläkin. Katsoin Ground Zeron aluetta ja iskä kertoi, että tornit sijaitsivat juuri siinä. Samassa joku esitemyyjä käveli luokse ja tarjosi meille tällaista kirjaa, kuin: "Remember to Never Forget". Sekin liittyi siis WTC:hen. Avasin sen kannen ja siinä oli erittäin laadukkaita kuvia tapahtuneesta, lisäksi siinä oli myös tietoa kaikista kaapatuista lennoista. Tein tällaisen havainnon: katsoin yhtä kirjan kuvaa, jossa näkyi tornit yläviistosta katsottuna. Tornien alapuolella oli yksi vähän pienempi talo, jolla oli kupolikatto. Katsoin aluetta ja huomasin saman talon olevan edelleen pystyssä.
Sitä tuskaa ja surua on vaikea käsitellä Suomesta käsin, mutta täällä New Yorkissa se kaikki on käsin kosketeltavissa. Täällä 9/11 on maailman pahin kirosana, jos sen sanoo missään muualla, kuin Ground Zeron alueella. Selatessani sitä kirjaa läpi, voin rehellisesti sanoa, että pari kyyneltä tuli. Siitä on kuitenkin vain 12 vuotta, ei edes mitään 50 vuotta, vain 12. Se on ihan eri asia kuin Titanic, josta on jo sata vuotta. Käveltyämme hetken, näin taulun, jossa luki kaikkien kuolleiden palomiesten, poliisien, lentäjien/lentoemäntien ja ensihoitajien nimet. Se vasta saikin pääni sekaisin.
Tätä asiaa on vaikea selittää, mutta yritän kuitenkin. Vaikka ihminen tietäisi, että jotain kamalaa on tapahtunut, hän unohtaa sen pian, koska mikä on poissa silmistä, se on poissa mielestä. Ja vaikka Ground Zeroa näytettäisiinkin uutisissa jatkuvasti, ei ihmiselle tule sitä samaa tunnetta, kuin se tulee paikanpäällä. Tovottavasti ette nyt käsitä, että sanon meitä Suomalaisia tunteittomiksi, se ei missään nimessä ollut tarkoitus.
Terv. Dray