Suomen Pokémon-foorumi

Tällainen aihe puuttuu, asia pitää korjata.

Onko sinulla lemmikki, josta haluaisit kertoa? Voit kirjoittaa vapaasti omista lemmikeistäsi, minua ainakin kiinnostaa toisten eläimet.

Itse omistan Juwelin noin 70 litraisen akvaarion, jossa elelee neljä pientä, noin kolmen sentin pituista kääpiökynsisammakkoa. Kaksi sammakkoa ovat hieman isompia, kaksi vähän pienempiä. Sammakoilla ei ole varsinaista nimiä, lukuunottamatta pienintä samppia Veijaria. Kutsumme niitä perheeni kanssa vähän väliä eri nimillä. Sammakkoni ovat hyvin rauhallisia, uteliaita ja aktiivisia. Ne tulevat kädestä syömään ja elelevät sovussa keskenään, mitä nyt välillä ruokaillessa näykkivät toisiaan.
Olen omistanut sammakot noin neljä kuukautta ja hyvin ovat sopeutuneet. Eilen sain seurata isompien sammakoiden parittelua. Tämähän voi merkitä vain lisää sammakkoja. Urossammakko kurnutti koko eilisen illan etsiessään naarasta pariutumaan. xP Sen kurnutus kuulosti aivan porakoneen ääneltä. Hauskinta tässä on se, että olin koko ajan luullut molempien suurimpien sammakoiden olevan naaraita. Taitaakin olla niin, että pienemmät kaksi ovatkin eri poikueesta kuin suurimmat.
Sammakoiden hoitaminen on minusta tosi helppoa ja hauskaa. Niitä on kiva syöttää kädestä ja akvaarion puhtaana pitäminen on todella helppoa, kiitos suodattimen. Ruokin sampit kerran päivässä ja käytän noin tunnin kahdessa viikossa akvaarion siivoamiseen. Siivoamiseen käytän lappoa, jolla saan helposti liat pohjalta.
Voin pistää näistä myöhemmin kuvia.

Perheellämme on ollut myös kolme hamsteria, mutta kaikki ovat kuolleet. Hamstereiden nimet olivat Turo, Nappi ja Lumi. Isosiskoni hoivasi näitä.

mulla on semmone kissan ja rotan hybridi jonka nimi on roope , mutta en mie sitä siksi kutsu , yleensä tulee huudettua ROTTA *^¤*&^* !! jne.....
eli kysees semmonen´musta "kissa" jossa on valkosii kohtii , eläin on jo aika vanha ja kärsii skitsofreniasta joten se saattaa hyväll tuuril hyökätä kimppuun. mutta onneksi minulle ei ole käynyt näin.
mutta onneksi veljelleni on käynyt näin.

-Matti 8v.

meillä on 11 kk. vanha kääpiösnautseri nimeltä Jekku. Kyllä vain, se on uros. Väri on suola & pippuri, toisinsanoen harmaa. Se on saanut jo about 50 lempinimeä että näin... Haettiin Klaukkalasta viime talvena ja hyvin on käyttäytynyt. Kauhean rauhallinen. Jeksutottelee käskyjä: Istu, tassu, paikka ja maahan. Jekku on kuitenkin sen pari senttiä yli hyväksytyn säkäkorkeuden joten näyttelyissä sitä ei välttämättä hyväksytä. Riippuu tuomarista.

Meillä on neljävuotias Virosta hankittu sekarotuinen löytökoira jonka kuva on avatarissani. Sen nimi on Lövi, ei jaksettu opettaa sille uutta nimeä. Lövi (Itse asiassa Lõvi) tarkoittaa Viroksi kuuleman mukaan leijonaa. Hyväkäytöksinen koira yleensä, mutta käyttäytyy melkeinpä niin huonosti kuin koira vain pystyy, kun sille päälle sattuu. Mutta yleensä siis ystävällinen koira.

Minulla oli myös oma sammakko, paroni Froggestein, mutta se kuoli johonkin tautiin kun olin Hyvinkäällä HeartGold & SoulSilver-sarjan prelikassa. Oli ikävä yllätys kun tulin kotiin turnauksesta, että paroni Froggestein oli kuollut. Tosin ei se mikään kovin suuri yllätys ollut, sillä paroni Froggestein oli jo noin parin viikon ajan vain istuskellut terraariossaan tekemättä mitään. Se ei enää ollut sama vanha iloinen paroni Froggestein joka ujona sammakkona meni aina piiloon vieraita, kiipeili kasvissa joka oli hänen terraariossaan ja pakotti minut hakemaan hänelle ruokaa vaikka olisin ollut kuinka väsynyt tahansa. R.I.P. Paroni Froggestein. Ehti olla minulla muutaman vuoden, eikä koskaan päässyt tapaamaan toista sammakkoa jota ajattelimme hankkia paronin kaveriksi. Eikä sitä ole minulla vieläkään. Että sellaista.

Meillä on täällä kotosalla 9-vuotias Uffe-niminen mopsi. Kuva viime kesältä. Nukkuu varmaan 18 tuntia päivässä (yön yli tietty, ja sillä välin kun muut on töissä/koulussa) ja on muutenkin aika laiska, mutta todella kiltti, rauhallinen ja seuranhaluinen. (Pyytelee syliin jatkuvasti ja ei ole yksinään hetkeäkään, ellei ole nukkumassa.) Viime toukokuun lopulla eläinlääkäri onneksi huomasi sillä kasvaimen kiveksissä (ei ollut kerennyt leviämään tai mitään), ja sitten vietiin mahdollisimman pian eläinklinikalle leikkaukseen ja onnistuneestihan se leikkaus sujui.

Minulla on tällä hetkellä yksi koira, Valdo, rodultaan bichon frisé. Emme sen pentuaikoina tajunneet juurikaan opettaa sille miten käyttäytyä, joten nyt kymmenvuotiaana sille on juurtuneet tietyt, joskus ärsyttävät tavat, joita on vaikea kouluttaa pois. Tiedän silti, että perheemme rakastaa lemmikkiämme, vaikka saamme hävetä sen räksytystä tai toisien koirien kimppuun sinkoilua. Varsin tyypillistä pikkukoiramaisuutta...
Valdon nimi on jonkinlainen muunnos Baltosta. En ollut oikein ikinä katsonut Balto-elokuvaa kunnolla, mutta silti halusin jotenkin nimetä koirani sen mukaan. Toinen nimivaihtoehto oli Chiko, mutta en valinnut sitä, koska pennun nimen olisi pitänyt alkaa v-kirjaimella. Nyttemmin olen tajunnut, ettei tämä ollutkaan välttämättömyys, sillä pentueen kasvattinimet alkoivat v-kirjaimella. Seuraava koira, jonka tulen joskus vielä tulevaisuudessa, saa nimensä kasvattajan määräyksistä piittaamatta.
Koiramme on itsepäinen tapaus. Viime aikoina se on oppinut kerjäämään, varsinkin äidiltä. Aina se (koiramme) ei syö kuivamuonaansa, jos sille ei laiteta jotain herkkuboostia murojen sekaan. Jos tähän tahtoon ei taivuta, koira etsii jostain sukan jolla se voi riehua. Ennen se varasteli myös kengänpohjia, mutta tämä pentumainen tapa on tippunut vuosien varrella pois. Valdo haluaa hurjasti huomiota, onhan se seurakoira. Se muunmuassa pyytää rapsutusta urisemalla tietyllä tavalla. Jos tämä ei auta, rapsuttaa koira sinua itse. Tämänkin jälkeen saattavat sukat lennellä pitkin poikin huoneita, kun kukaan ei taivu sen tahtoon.
Valdo osaa muutamia perustemppuja, kuten tassun antamisen, istumisen, kyljelleen kellahtamisen, kierimisen, hyppäämisen, ym. Ja viime kuussa sille opetettiin kulkemaan koukistettujen jalkojen alta. (Ihminen siis istuu lattialla, jalat koukussa.) Tahtoisin opettaa sille lisää temppuja! Olen saanut internetistä muutamia inspiraatioita tähän, ja uusia ideoita saa toki ehdottaa!
Lempileikkeihin kuuluu veto-nouto-leikki. Paras lelu on kangaspallo, joka on täytetty vanulla. Ne vain tuppaavat hajoamaan nopeasti Valdon rajussa käsittelyssä, joten niitä saa aina välillä ostaa uusia. Joskus laitan sille makupaloja sokkelopallon sisään. Tätä palloa Valdo jaksaa seurata maailman ääriin asti, kunhan sieltä vain putoaa makupaloja.
Valdo käyttää hajuaistiaan aika paljon, mutta silti sillä ei ole lainkaan metsästysviettiä. Makupalat se etsii tyynyjen alta ihan innoissaan, mutta tuoreet jäniksen jäljet eivät kiinnosta yhtään. Joskus kerran se on saattanut höristää korviaan lähellä käppäilevälle varikselle, mutta muuten linnut saavat olla rauhassa.

Äh, en taaskaan keksi sulavaa lopetusta viestilleni, ja kirjoitusinto katkesi. Tämä viesti taitaapi olla sitten tässä.

Edit// Valdo nukkui pois 6.6.2012. Sydänvaiva vei hengen.

Minulla on noin kaksivuotias kissa,nimeltänsä Choco Se on harmaavalkoinen ja omistaa ruskeat silmät. Choco pitää siitä,kun sitä rapsuttaa mahasta tahi korvan takaa. Mietin todella kauan,minkä nimen antaisin sille Päätös oli vaikea,mutta olen tyytyväinen siihen. Choco vierastaa vieraita ihmisiä ihmisiä,joita se ei ole ikinä tavannut. Imuriakin pitää päästä pakoon sohvan taakse c: Choco pitää myös ulkoilusta (kesällä ofc :p) Kaiken kaikkiaan Choco on ihana,mukava kissa,jonka kanssa on kiva temmeltää.

Kuva

Itse omistan 2 kylkkäriä siis kylkiluuvesiliskoa. Nimet ovat Lily ja Leo. Useimpien mielstä ovat kamalia, mutta ovat oikeasti erittäinkin sosiaalisia. Ovat hyvin aktiivisia ja tulevatkin heti katsomaan, jos joku kulkee akvaarion ohi Ovat jo jotain 4 tai 5 vuotta vanhoja. (Elävät siis suunnilleen 8-vuotiaiksi.) Tulveat syömään 'kädestä' siis pinseteistä. Syövät hyttysen toukkia, jotka eivät ole kovin hyvän hajuisia tai kivan näköisiä, mutta kyllä niihin olen tottunut. Omistin ennen 2 salamanteria, mutta olivat valmiiksi sairaita ja kuolivat vuodne iässä. Näistä liskoista on tullut minulle hyvin tärkeitä. Tärkeämpiä kuin uskottekaan. Jotkut teistä ajattelevat, että nehän on vaan kalantapaisia elukoita, joita ei voi rakastaa kten esim. koiraansa, mutta niin se vain on. Olen verrannut liskojani pienenä koiranpentuihin Liskot olivat pienenä jotain 7 cm pituisia, mutta nykyään jtn. 20 cm.

Lilith "Lilli" Grizabella. Kohta 4-vuotias narttu, joka ei enää valitettavasti ole yhtä timmissä kunnossa, kuin tässä kuvassa, kiitos anopin hyvän hoidon ja hirvenlihan. Kutsumme häntä nykyään jalkapalloksi, sillä yhdennäköisyys amerikkalaiseen jalkapalloon on selvempi, kuin kissaan. XD


Kaneli-Pulla. 3 ja puoli vuotta vanha narttu hänkin. Saimme hänet häälahjana lankomieheltäni. Oli muuten ainoa ja paras lahja, nyt kun rupesin asiaa tarkemmin miettimään. Lempipuuhana katilla on varastaa lempipaikkani sohvalta, tosin aina se päätyy äidin voittoon, jonka jälkeen tullaan "loukkaantuneena" nukkumaan jalkojeni päälle. XP

Omistamme kaksi koiraa, joista toinen tosin on pikkusiskon oma ja hän viekin sen toisinaan kämpilleen. Oma koiramme on 7-vuotias pitkäkarvainen collieuros, Roni. Se koira on semmonen arkajalka ja pelkuri että se aina haukkuu ja ärisee vastaantulijoille. Lisäksi se pelkää kuollakseen ukkosta ja muita kovia pamahduksia, mutta se on oikein mukava ja hauska kaveri. Toinen koira, joka saapui perheeseemme kesän lopulla, on japaninpystykorvauros Shiro, parin kuukauden päästä vuoden ikäinen. Se veijari on semmonen ikiliikkuja että kun se vauhtiin pääsee vilahtaa vain valkoinen viiva. Se on onneksi niin älyttömän perso ruualle ettei mitään rajaa. Hyvin ovat koirat tulleet keskenään toimeen. Usein ne leikkivät keskenään, mutta joskus niillä on jonkinlaista pientä kärhämää, koska pentu ihan tahallaan ärsyttää ja kiusaa meidän vanhempaa koiraa.

Meiltä löytyy myös muutamia pieneläimiä, ne kaikki siskon. Kaikkein hauskin ja mukavin on Wiljami-marsu, joka on meikän suosikki. Se on lyhytkarvainen ja väriltään kermanvaalea ja niiin söpö. Sen vinkumista ja ääntelyä on aina kiva kuunnella. Wiljamilla on kaiken huipuksi loistava ja helposti muistettava syntymäpäivä; se on syntynyt 9.9.09 :D Siskolla oli neljä hiirtä, joista yksi lopetettiin kasvaimen takia. Kolme vielä elossaolevaa hiirtä ovat kuitenkin jo niin vanhoja että on vain ajan kysymys milloin aika nöistä kolmesta muusta hiirulaisesta jättää.

Mulla on ''Viljis'' eli viljakäärme. Sen tai siis Hänen nimensä on Vippi. Lempinimi on Vippis. tässä linkki: http://img684.imageshack.us/i/picture10hh.jpg/

Bulbasaur100 kirjoitti:voin myöhemmin lisätä kuvan siitä jos modeille sopii.

Sopiihan tuo, en näe sille mitään estettä.

Bulbasaur100 kirjoitti:Mulla on ''Viljis'' eli viljakäärme. Sen tai siis Hänen nimensä on Vippi. Lempinimi on Vippis. tässä linkki: http://img684.imageshack.us/i/picture10hh.jpg/

Mietin itse käärmeen hommaamista lemmikiksi, mutten nyt kuulemani tarinan jälkeen viitsi:

Jos oikeasti hankkii käärmeen niin eiköhän ensin pitäisi selvittää kaikki hoito-ohjeet jne. ja sitten pidetä sitä käärmettä terraariossa aina kun sitä ei vahdi. ;P

Niinpä. Taisi olla vhän nauttinut alkoholia edellisenä iltana.

Mov kirjoitti:
Mietin itse käärmeen hommaamista lemmikiksi, mutten nyt kuulemani tarinan jälkeen viitsi:

Spoiler:

Kaverini väitti että lehdessä oli joskus tällainen juttu:
Eräällä miehellä oli lemmikkinään ei-myrkkykäärme. Se oli ollut hänellä monta vuotta. Eräänä aamuna, kun mies heräsi, käärme oli kietoutunut tämän ympärille. Mies soitti johonkin paikkaan josta sanottiin, että miehen pitäisi mennä äkkiä ulos kodistaan, ja lukita ovet, koska se kyseinen käärme saalisti sillä tavalla. Tuo soitti säästi hänen henkensä....

No nyt on kyllä niin päästä keksittyä settiä, että huhuhuhuhu!

SiaBBo kirjoitti:
No nyt on kyllä niin päästä keksittyä settiä, että huhuhuhuhu!

Kerrankin olen samaa mieltä kanssasi.

Käärme joko karkaa tai piiloutuu jos se pääsee terraariosta vapaaksi. Ne eivät kietoudu ihmisten ympärille ellei ne ole tosissaan nälissään vaikka siinä tapauksessa ne yleensä kuolevat.

Jos kietoutuisi niin kyseessä on käärme jota ei myydä lemmikkinä.

Nii-in, kaveri huijaa, tai näin ainakin luulen.

Mov kirjoitti:Nii-in, kaveri huijaa, tai näin ainakin luulen.

Ei tarvi edes luulla. Takaan sinulle, että kaverisi puhui puhdasta palturia.

Ensinnäkin, käärmeen tulisi olla suureksi kasvavaa lajia, kuten pyton, boa tai anaconda, joista viimeistä ei Suomessa edes yleisesti nähdä lemmikkinä (en ole kuullut). Muutoin siitä ei ole mitään varaa täysikasvuiselle ihmiselle. Jos jokin pienempi laji kuten tavallinen viljakäärme pääsee terrastaan vapaaksi, se ei edes saa aikuista ihmistä hengiltä. Ja miksi haluaisikaan saada? Pieni käärme ei ole niin tyhmä, että yrittäisi syödä ihmisen edes nääntymisuhan edessä. Edes nuo suuremmat käärmeet eivät saisi aikuista syötyä vaikka saisivatkin ehkä kuristettua hengiltä.

Joskus kun otan oman käärmeni ulos terrasta, laitan sen kaulani ympärille roikkumaan siksi aikaa kun esim. siivoan terraa. Se tykkää välillä kietoutua kaulani ympärille koska kaulani on lämmin ja se koittaa siten lämmitellä itseään. Joskus se alkaa puristaa liikaa, mutta se ei todellakaan yritä silloin tahallaan saada minua hengiltä. Saan sen helposti irrotettua ottamalla hännästä/päästä kiinni ja vain kiepautamalla sen irti. Ei se mitään umpisolmua itsestään tee.

Kuristajakäärmeiden ainoa todellinen vaara on täysikasvuisen boan tai pytonin laittaminen pienen lapsen lähelle. Aikuisenkaan ei kannata yli viisimetristä käsitellä yksinään jos käärme on arvaamattomana tunnettu yksilö. Viljakäärmeestä tai muista myrkyttömistä kuristamalla tappavista käärmeistä ei kannata olla huolissaan. Ja lukko terraan niin ei pääse mato karkaamaan edes vahingossa :)

Mewstor kirjoitti:Joskus kun otan oman käärmeni ulos terrasta, laitan sen kaulani ympärille roikkumaan siksi aikaa kun esim. siivoan terraa.

Joo elikkäs