Suomen Pokémon-foorumi

X

Noniin, ajattelin herättää nyt tämän perinteisen "juupas - eipäs" keskustelun Jumalasta. Omasta mielestäni keskustelun taso tällä foorumilla on ollu aika pohjamudissa niin toivottavasti tällä ketjulla saadaan eloa ja sisältöä viesteihin.

Aloitan vähän jakamalla omia mielipiteitäni. Itsehän minä käännyn reilusti Darwinin ja Einsteinin puoleen enkä tämän kaikkivoipan Jumalan, joka meidät on joskus luonut. Määrittelisin itseni agnostikoksi. Vaikka en suoranaisesti usko Jumalaan, niin kumminkin olen sitä mieltä myös, että kun arvostelee Raamattua. Niin pitäisi välttää ilmaisuja "satukirja", "hömppää" ja muita alentavia ilmaisuja. Arvostan kuitenkin jollain tavalla käsitystä Jumalasta ja kristinuskoa. Olen tälläinen vaakalaudalla keikkuja. Jos haluaa puhua negatiivisesti Raamatusta, niin asiat voi muutenkin ilmaista. Ja toisinpäin, uskovien pitäisi edes pohtia tieteen kantoja ja mahdollisuuksia. Eikä heti tyrmätä sanoilla "Se mitä Raamatussa lukee on totta", pitäisi olla jokin muukin perustelu olemassa. Uskon siis itse, että maailma on syntynyt Big Bangista ja se ollaan todistettu paljon varmemmin kuin jumalan luomisteoria. Kuitenkin uskon jollain tavalla, että maailmassa saattaa olla joku korkeampikin voima. Olkoon se sitten Jumala tai mikä hyvänsä.

Mitä kouluun tulee, niin koulussa voisi mielestäni olla uusi oppiaine Kehitys- ja Luoja-oppi. Samalla tunnilla käsiteltäisiin Raamatun (eri uskontojen) ja tieteen näkemyksiä asioihin. Eli tulisi samalla ilmi miten Raamattu opettaa maailman synnyn ja miten tiede sen selittää (kumpikaan ei olisi 100 % fakta sillä tunnilla, vaan tasa-arvoisia). Tämä olisi monipuolisen kuvan antaminen lapselle eri näkemyksistä. Tältä pohjalta sitten jokainen voisi valita sen suuntauksen miten käsittää maailman ja uskonnon.

Tieteellä voimme selittää monia asioita, mutta on varmasti asioita, joita emme voi selittää nykytieteen lakien perusteella. Täytyy olla myös avoin mahdollisuuksille. Maailmassa on kuitenkin niin paljon muutakin, mistä ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä.

Jatkaakaa, olkaa hyvät.

Moi olen ateisti.

Jätän tämän tähän.
http://www.youtube.com/watch?v=vo3vC1QP6Vo

If you don't sin, Jesus died for nothing.

R0xu kirjoitti:http://www.youtube.com/watch?v=vo3vC1QP6Vo

^ win

Opetushommaan. Opiskelen yleiskristillisessä koulussa, vaikka olen ateisti.
3. luokalla koulussamme opetetaan Genesis, myös ET:n opiskelijoille, mikä on mielestäni väärin. Tietysti jonkunlainen tieteen teoria selitetään, mutta se selitetäänkin vasta lukion ensimmäisellä. Hihhulit aivopesee lapset jo pienenä.

"Raamattu ei yritä opettaa tietämättömille, mistä maailmamme on luotu, mutta se kaikesta huolimatta kertoo kaiken tarvitsevan kuten rakkauden ja uskon ikuiseen elämään".

Kun lukee Raamattua, pitää vain oppia ymmärtämään sen sanoman oikein. En tule tässä niitä kerettiläisiä potkimaan täältä pois. Jeesus oli opettaja. Jeesus oli Jumalan poika. Hän kuolemallaan kuoleman voitti ja avasi tien Pelastukseen. Jumala valitsi meidät kaikki luomakunnan kuninkaiksi, koska meitä rakasti ja rakastaa vieläkin. Mutta me teemme nykypäivinä? Heitämme kaikkea hulaa teoriosta ja taistelemme terroristejä vastaan (Joo me ihanat nykypäivän ihmiset). Minne te ateistit menevämme kuoleman jälkeen? Osaatteko rakastaa muita kuin itseänne ilman että Raamattu sitä teille opettaa?

-

Argatni kirjoitti:"Raamattu ei yritä opettaa tietämättömille, mistä maailmamme on luotu, mutta se kaikesta huolimatta kertoo kaiken tarvitsevan kuten rakkauden ja uskon ikuiseen elämään".

Kyllähän raamattu yrittää selittää, miten maailma on luoto? Tosin ymmärrän jos myöskin miellät sen Epäuskottavaksi.
Ikuinen elämä taas on utopiaa, jolla yritetään kitkeä kuolemanpelko pois. Luuletko että esim musliimiterroristit räjäyttäisivät itsensä, jolleivat uskoisi, että taivaaseen matkaavat "uhrautumisensa" jälkeen?

Kun lukee Raamattua, pitää vain oppia ymmärtämään sen sanoman oikein.

Tarkoitatko kirsikan poimintaa? Yksilö poimii raamatusta asiat mistä pitää ja sivuttaa asiat mistä ei. En kiellä. etteikö sielä olisi positiivisia oppeja, mutta jostain syystä sunnuntai työssä käyviä ei nykyään kivitetä, vaikka raamattu näin opettaakin.

Minne te ateistit menevämme kuoleman jälkeen? Osaatteko rakastaa muita kuin itseänne ilman että Raamattu sitä teille opettaa?

Ruumiini tod.näk menee maan alle matojen ruuaksi. Mieleni taas vaan Kuolee pois. Ei sen kummempaa, tyhjyyteen katoaa tuo.
Rakkaus kysymystäsi en voi ottaa tosissani, joten sivuutan sen.

Olen "harrastanut" uskisväittelyjä netissä jonkin verran. Olen ainakin sen huomannut että toistuvasti, uskovaiset yrittävät murskata evoluutio ja alkuräjähdys teorioita tietämättä faktoja niistä juuri ollenkaan, tai ovat saaneet niistä valheellista tietoa.
Myöskään henkilökohtaisuuksiin on vaikeaa olla menemättä tässä keskustelussa, koska hyvin monella kuitenkin on "yksilöllinen" uskonto. Se että kerron uskis 1. että uskis 2. sano näin, voi uskis 1. sanoa että on erimieltä, tai uskis 2. on väärässä, vaikka molemmat kuuluisivat samaan uskontoon. Tämä tökkii melkein eniten minuun kristityissä ja sama vika varmasti löytyy kaikista muistakin uskonnoista.

Taivaasta ja helvetistä sen verran, hel vetti vaikuttaa tältä uskonnon suurimmalta vaikuttajalta. Aina kun väittelee uskovaisen kanssa, hän ottaa puheeksi sen että muuten Palat helvetissä ikuisuuden, kun taas voi valita olla aivokuolleena taivaassa, missä jumala luo sinulle hyvän olon ikuisesti. Järjellä kyllä löytää noistakin jo vikoja, miksi itsekkin pidän niitä epätosina. Pointtina kuitenkin se, että jos uskovaisilla ei olisi hel vettiä pelotteluna tulla uskoon, olisi uskonnot varmaan jo kuolleet sukupuuttoon.

E: nähtävästi kirosanasensuuri iskenyt sanamuotooni, en kiroillut tarkoituksella.

Itselläni on aika ristiriitainen suhde uskontoihin. Huonoja kokemuksia on lähinnä kristityistä ja paljon olen saanut kuunnella pelottelua ja julistusta helvetissä kärsimisestä. Kuitenkin tätä "syntistä" elämäntapaanikin pahempaa olisi mielestäni valehdella itselleen ja muille tunnustamalla jotakin, jota ei koe omakseen. Itse olen aika luonnonläheinen, ja jos joku uskonto tai elämänkatsomus olisi pakko valita, olisi todennäköisesti buddhalaisuus, shintolaisuus tai shamanismi lähimpänä. En pidä luokittelusta, mutta agnostikko taidan itsekin olla tällä hetkellä. Haluaisin jonkin uskonnon osaksi elämääni, mutta en vain kykene uskomaan. Pitäisi nähdä tai kokea ensin jotain joka varmistaisi asian. (Tiedän, se ei olisi sitten uskoa vaan tietoa ja blabla, mutta ei vain pysty.)

Uskonnot olisivat minusta hyvä asia, elleivät ne ns. "hihhulit" pilaisi uskontojen ja muiden uskovien mainetta. Hihhuleilla tarkoitan nyt siis näitä ovelta ovelle kiertäviä kotirauhan häiritsijöitä, kaduilla huutelijoita, mellakoitsijoita ja rankimmillaan itsemurhapommittajia ja uskon nimissä sotivia. Uskonsodat, ns. "pyhät sodat" ovat varmaan naurettavinta mitä tiedän. Ilman näitä "meidän uskonto on parempi kuin teidän uskonto" -kitisijöitä koko maailmanhistoria todennäköisesti olisi vähemmän verinen. Tulipas muuten mieleen, kun katsottiin tuossa pari päivää sitten joku dokumentti, joka kertoi että joskus eri uskontokunnilla olikin tapana elää sovussa toistensa kanssa, mutta sitten tulivat ristiretkeläiset ja kaikki levisi käsiin. Noitavainojakin vielä nykyaikana harjoitetaan, ja Suomessa uskonnonvapaus koskee vain tiettyjä uskontoja. Paljon puhutaan tasa-arvoisuuden, auttamisen ja suvaitsemisen puolesta, mutta tehdään päinvastoin. Moni kakku on vain päältä kaunis, mikä on surullista.

Tiivistettynä: minulle on siis ihan sama mihin kukakin uskoo, kunhan ketään tai mitään ei satuteta sen nimissä, eikä yritetä käännyttää (varsinkaan väkivalloin.) Vaikka joidenkin uskontojen tavat tai uskomukset saattavatkin tuntua minusta hölmöiltä tai omani joidenkin muiden mielestä, niin mikäpä siinä. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja sovussa on silti mahdollista elellä. Ja kyllä, opin elämään muita kunnioittaen ja rakastaen ilman Raamattua. Tosin en ole oppinut rakastamaan muita kuin itseäni; pikemminkin rakastan muita enemmän kuin itseäni mistä olisi kaiketi parempi opetella eroon...

R0xu kirjoitti:Taivaasta ja helvetistä sen verran, hel vetti vaikuttaa tältä uskonnon suurimmalta vaikuttajalta. Aina kun väittelee uskovaisen kanssa, hän ottaa puheeksi sen että muuten Palat helvetissä ikuisuuden, kun taas voi valita olla aivokuolleena taivaassa, missä jumala luo sinulle hyvän olon ikuisesti. Järjellä kyllä löytää noistakin jo vikoja, miksi itsekkin pidän niitä epätosina. Pointtina kuitenkin se, että jos uskovaisilla ei olisi hel vettiä pelotteluna tulla uskoon, olisi uskonnot varmaan jo kuolleet sukupuuttoon.

Samaa mieltä. Kristinuskossa on myös se ristiriitaista että sanotaan kaikkien pääsevän taivaaseen, mutta sanotaan myös että syntiset menevät manalaan. Siis ihan oikeasti! Miten saman uskonnon opit vieläpä samassa haarassa voi olla näin ristiriitaisia?

Uskon tieteeseen, joten jumala/uskonto ei kuulu sanavarastooni.
Olen myös sitä mieltä että uskonto/uskominen on sairaus, eli ihminen ei pysty hahmottamaan että mitään isoa tahoa ei ole vaan se on ihmisen omaa mielikuvitusta.
Jos ei olisi uskontoja ei olisi sotia. Terrori uhka olisi hyvin alhainen. Maailma olisi paikkana parempi.

Tämän enempää en ala tästä kertomaan.

Henkilökohtaisesti uskon, että elämän takana on jotain ihmistä suurempaa, joku jumala. Mutta uskon myös alkuräjähdykseen yms. tiede juttuihi
En osaa mitään muuta selittään juuri nyt tästä aiheesta...

Itse myönnän kuuluvani kirkkoon, vanhempien kautta. Mutta! Mie olen ajatellut todella kauan, että eroan kirkosta, heti kun täytän 18. En näet oikeasti sulata sitä, että mun vanhemmat tyrkyttävät kaikkea "jumalan siunausta" ja muuta tuubaa 24/7. Ja sitten aikanaan oli se Homoilta-ohjelma, miksi mä en oikein sulata kristinuskoa. Jos ne ovat oikeasti sitä mieltä, kaikki bisset ja homot olisivat syntisiä. Ja mä tunnustan kuuluvani siihen ensimmäiseen ryhmään, joten olis aika peemäinen juttu. Ja sitten raamattu... Se ei vanhempieni mukaan sodi evoluutioteoriaa vastaan, vaikka niin väitetään. Ei siinä kerrota, miten jumala maailman rakensi. Kys se saattoi räjähtää. Mutta itse käytän kyseistä opusta vain nuijanukutukseen.

Lisäksi mulle tulee Nuotta. (IMO, se kelpaa vain vessapaperiksi, niin uskonnollista propagandaa se on.)

En ole koskaan saanut kotona mitenkään uskonnollista kasvatusta, mutta "opin" silti muksuna uskomaan Jumalaan ja taivaaseen. Muistan vieläkin elävästi, miten joskus alle kouluikäisenä mietimme kaverini kanssa, mitä tapahtuu, jos taivaassa karhu tulee ja tappaa sinut. Sillä taivaassahan sinun pitäisi olla kuolematon, et voi kuolla! Muistan myös pettyneeni syvästi, kun lensimme lentokoneella johonkin Välimeren turistirysään, enkä pilvien lomassa nähnyt vilaustakaan Jumalasta tai Jeesuksesta tai ikuista elämää elävistä ihmisistä.

En ollut miettinyt suhdettani Jumalaan tai kristinuskoon ennen rippikoulua. Rippikoulun suoritin, koska leiri kuulosti jännältä "ja kaikki muutkin meni sinne". Sain myös pienen pistoksen leirillä ja "uskoin" Jumalaan. Meidän leirillä ei edes mitenkään tuputettu uskontoa - leikimme, pelasimme, keskustelimme yleisesti siitä miten tässä maailmassa pitäisi elää ja kohdella ihmisiä, mutta kenellekään ei sanottu, että tämän tulisi uskoa Jumalaan. Usko näkyi vahviten vain lauluissa ja hartauksissa.

Vuosi tai kaksi rippikoulun jälkeen aloin vasta ajatella omilla aivoillani tätäkin asiaa. Olen aina pitänyt tiedettä kiinnostavana ja luonnontieteisiin lukeutuvat oppiaineet koulussa ovat olleet varmaan kaikista mielenkiintoisimpia. Jossain vaiheessa vain tajusin sen, että minulle Jumalaa ei ole olemassa eikä uskontoja tai mihinkään yliluonnolliseen uskomista ole tarkoitettu minulle. En tunne käsitteitä niin tarkkaan, että voisin sanoa kuuluvani johonkin tiettyyn ryhmään, mutta "ateisti" on varmaan aika lähellä. En usko jumalaan tai niiden olemassaoloon. Toisaalta en uskalla kieltää niiden olemassaoloa täysin - minusta vain tällä hetkellä ei ole mitään todisteita siitä, että Jumala/jumalia olisi olemassa TAI että jokin vastaava olisi luonut universumin.

Minusta mihinkään Jumalaan/jumaliin uskomisessa ei ole itsessään mitään väärää, mutta en silti osaa ymmärtää tällaisia ihmisiä. Enkä tarkoita tällä, että pitäisin uskovia ihmisiä jotenkin sekopäisinä. Ennemminkin oma näkemykseni vain on niin vahva, etten osaa kuvitella, millaista on uskoa OIKEASTI johonkin. Ääriuskovaisten - uskonnosta riippumatta - touhuista en pidä. Ensinnäkään minkään uskonnon nimeen ei kuuluisi tappaa, koska tällöin häpäisee vain sen oman uskontonsa. Toisaalta taas uskonnon nimeen tappamisen voi laskea mielestäni jo hulluudeksi. Ihmisoikeuksia ei pitäisi koskaan hyljätä, uskoi mihin tahansa. Lisäksi vihaan sitä, kun uskontoja tuputetaan.

Uskontojen tuputtamisesta haluan sanoa pidemmin. Usein sanotaan, että usko tulee ihmisestä itsestään sisältä. Jos tämä pitää paikkaansa, on jo uskon tuputtaminen itsessään sen oman uskonsa vastaista. Jos kerran usko tulee itsestä niin tällöin ei kaivata siihen ketään "asiasta enemmän tietävää" tuputtamaan ja kertomaan, miten helkkarin hieno mies Jeesus oli kun meni ristiinnaulittavaksi ja miten kaikkien pitäisi uskoa itsensä Jumalan hoiviin. Se että uskoo itse, ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin uskoisivat tai että kaikki muutkin pitäisi saada uskomaan samaan asiaan.

Itse en ole kuulunut kirkkoon puoleentoista vuoteen. Pääsyyni eroamiseen oli, etten yksinkertaisesti usko Jumalaan tai pidä kristinuskoa muutenkaan itselleni kuuluvana asiana. Toinen syy oli kirkollisvero. Moni nauraa ja dissaa, kun ihmiset eroavat tämän takia kirkosta, mutta imo se on sinänsä ihan pätevä syy. En tiedä mihin kaikkeen tuotakin rahaa käytetään, mutta ymmärtääkseni osittain myös oikeasti hyvään tarkoitukseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos näen tarvetta auttaa jotakuta, voin tehdä sen itsekin jotenkin muuten kuin veron kautta, jonka käyttötarkoituksista en ole täysin tietoinen. Moni kirkosta verojen takia eronnut ei myöskään usko Jumalaan tai ole yksinkertaisesti niin uskonnollinen henkilö, että haluaisi pysyä kirkossa - vero nyt sattui olemaan se pääsyy. Etenkin Suomessa se on vielä vain jotenkin niin "normaalia" kuulua kirkkoon, koska "kaikki" muutkin kuuluvat ja sinne ollaan muksusta asti kuuluttu. Harva asiaa sen pidemmälle ajattelee.
Kirkkohäitäkään en pidä mitenkään pakollisena, joten eipä sekään motivoinut pysymään kirkossa. Katson sitten, jos naimisiinmeno tulee joskus itselläni ajankohtaiseksi.

Raamatusta tai muista uskonnollisista ohjekirjoista en oikein pidä. Niissä on hyviä elämänopetuksia ja ne antavat toki paljonkin ajattelemisen aihetta, mutta liian usein niiden tulkinta menee aivan liian pitkälle. En vain yksinkertaisesti pidä ajatuksesta, että jotain nakkikeppi kirjoitettua kirjaa uskotaan sanasta sanaan, etenkin kun kirja on ihmisten kirjoittama ja kokoama. Lisäksi ihmisoikeudet ja maalaisjärjen käyttö unohdetaan liian usein kun Raamattua tulkitaan.

Jos uskoisin johonkin, niin todennäköisesti uskoisin johonkin ihan "omaan" Jumalaan tai muuten vain suurempaan voimaan. Miksi pitäisi kuulua juuri johonkin tiettyyn uskontoon? Mielestäni ei yhtään minkään takia. Ja kyllä tähän kristinuskon Jumalaankin voi ihan hyvin uskoa kuulumatta kirkkoon. Ei uskoon tarvita mitään paperia näyttämään sitä, mihin uskontoon kuulut virallisesti ja kuinka paljon maksat veroja.

tl;dr: En usko Jumalaan/jumaliin/mihinkään yliluonnolliseen, mutten kiellä niiden olemassaoloa tai sitä, että niitä olisi joskus ollut. En pidä uskontojen tuputtamisesta ja en kuulu kirkkoon.

Jontukka kirjoitti:Olen myös sitä mieltä että uskonto/uskominen on sairaus, eli ihminen ei pysty hahmottamaan että mitään isoa tahoa ei ole vaan se on ihmisen omaa mielikuvitusta.

Mua kiinnostaisi kuulla enemmän, että miksi mielestäsi uskonto ja uskominen on sairaus? Ihmisellähän on aina ollut tapana selittää itselleen myyteillä ja muilla vastaavilla asiat, joita ei pysty käsittämään. Sehän on ihmiselle luontainen tapa. Kyllähän lapsikin selittää itselleen mielikuvituksensa avulla jonkun asian, mitä hän ei pysty käsittämään, mutta ei lapsi silti ole sairas. Ääriuskovaisuus saattaa olla sairaalloisen oloista, mutta ei se mielestäni silti sairautta ole. Lisäksi, sanoit uskovasi itse tieteeseen. Oletko siis sairas?

Jontukka kirjoitti:Jos ei olisi uskontoja ei olisi sotia. Terrori uhka olisi hyvin alhainen. Maailma olisi paikkana parempi.

Tämä kaivetaan aina esiin, kun keskustellaan uskonnoista. Mä en vain usko, että itse uskonto on aiheuttanut maailman sotia. Se on vain hieno tekosyy tulittaa naapurimaata tai lähteä hakemaan öljyä toiselta puolelta maapalloa. Historian kirjoihin mahtuu myös monen monta hallitsijaa, jotka ovat pystyneet hienostu tahrimaan uskonnot käyttämällä niitä "pätevinä" syinä vainoamisiin tai sotiin. Ja lisäksi haluan heittää, että lähtivätkö 2. Maailmansota ja tämän hetkinen Koreoiden sota uskonnosta?

Mitä terrori-iskuihin tulee, niin en tiedä yhtään uskontoa, jonka opeissa käsketään räjäyttämään itsensä. Kuitenkin maailmaan mahtuu näitä idiootteja, jotka päättävät räjäyttää itsensä ajamalla omia aatteitaan tai tavoiteitaan verhoamalla ne uskonnon piikkiin. Mielestäni uskovat eivät ole sairaita, vaan nämä henkilöt, jotka päättävät räjäyttää itsensä ajaakseen omaa aatettaan. Mikään uskonnon kirja ei opeta räjäyttämään itseään tappaakseen mahdollisiman monta "vääräuskoista".

Ihmiset uskovat teoriaan nykypäivänä. Se on muuten totta, mutta miten sen pystyisi perustella. Perusteleeko tiede sitten aikaa ja päättääkö se sitten tapahtumien kulun, ja mikä päätti sen, että alkuräjähdys edes tulisi tai nämä edellisetkin mahdolliset alkuräjähdykset muilla tähdillä? Oletteko täysin varmoja siitä, että teette kaikkea mitä mielenne tahtoo ja kuvittelette olevanne maailman viisaimpia olentoja, koska te itse olette kaiken saavuttaneet?

Kysymykset siitä, miksi aika kulkee ja miksi alkuräjähdys on edelleenkin epäselvä teorioille. Kaikkea tätä teille se Raamattu selittää. En väitä tässä turhia, vaan se on pikemminkin se, että te yritätte olla jotakin muuta kuin Jumalan kaltainen olento ja luomakunnan ylläpitäjä että tuhoaja. Miksi tämä porkkanaa viljelevä Darwin ei selittänyt sitä, miksi ympäristö ja sopeutuminen edes vaikuttavatkaan evoluutioteoriaan ja miksi sen päätetty tapahtuvan. Edelleenkään tiede tätä minulle ei selitä.

Läpi historian ihminen eli uskonnon valossa, mutta kaikki alkoi muuttua siitä, että alkoi syntyä eri käsityksiä ja eri mielipiteitä siitä, millainen maailmamme on todellisuudessa. Tästä oltiin valmiina taistelemaan lähes joka kerta, mutta miksi. Kuten Maketsu sanoikin: uskonto on aatesuunta. Aatteita on monenlaisia riippuen miten paljon sitä elämää osaa harrastaa. Ihmisten elämä olisi tylsä, jos he eivät uskoisi mihinkään, vaan olisivat jo pikemminkin tappaneet toisensa ajat sitten ja meidän nykyistä sukupolvea ei vaan olisi, sillä edelliset sukupolvet olisivat kiistelleet siitä, mikä on heidän mielestään oikein ja mikä väärin. Kaikkea, mitä tieto ei pysty selittämään, niin sen puolesta sen selittää uskonto. Käsitteet, mitä uskonto käyttää symboleina, eivät ole välttämättä sitä, mitä te usein kuvittelette olevan utopiaa ja harhaa, vaan pikemminkin vertaus siitä, mitä teidän täytyisi oppia uskonnosta. Ilman uskontoa, ei olisi sääntöjä ja olisi vain pelkkiä kiistoja ja tappeluita siitä, mikä on oikein mikä väärin. Tiede on luotu uskonnnon pohjalle, eikä sekään pidä paikkaansa. Otetaan esimerkiksi paino tai gravitaatio. Eri puolilla universumia se on erilainen, mutta mikä on kaikkien näiden oikea yksikön arvo?

Tämmöstä tuli pohdittua.

Argatni kirjoitti:Otetaan esimerkiksi paino tai gravitaatio. Eri puolilla universumia se on erilainen, mutta mikä on kaikkien näiden oikea yksikön arvo?

Wtf "oikea yksikön arvo..."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Painovoima

Gravitaatiovoima: F = G x [m(1) X m(2)]/R^2

Missä
G = gravitaatiovakio
m = kappaleen massa (suluissa oleva juttu on vain alaindeksi)
R = kappaleiden välinen etäisyys

Learn to physics

Argatni kirjoitti: Tiede on luotu uskonnnon pohjalle, eikä sekään pidä paikkaansa. Otetaan esimerkiksi paino tai gravitaatio. Eri puolilla universumia se on erilainen, mutta mikä on kaikkien näiden oikea yksikön arvo?

Niin että miten oli? Sori mutta en tajua yhtään mitä tässä yritetään sanoa. Ja ensimmäinen lause aiheutti lähinnä epäuskoisen hörähdyksen.

Hauska aihe sinänsä, että kummallakaan osapuolella ei ole esittää mitään pitäviä todisteita mistään. Kukaan ei voi todistaa minkäänlaisen jumalaisen voiman tai varsinkaan olennon olemassaoloa, mutta eipä kukaan myöskään voi todistaa että 100% varmasti jumalaa/jumalia tai mitään yliluonnollisia olentoja ei ole "olemassa". Olispa aika huonoa yliluonnollista tai jumalaista jos sen pystyis todistamaan suuntaan tai toiseen ihmisen järjenjuoksulla. Myös käsite USKO sais vähän erilaisen merkityksen jos kyse oliskin tieteellisesti todistetuista faktoista.

Itse oon vähän niissä aatteissa että ihmistä suurempien voimien olemassaolon arvuuttelu tai niiden pohtiminen on ajan hukkaa, sillä ihmisen ajatukset ja työskentely ovat luonnollisesti ihmisen aivokapasiteetin ja järjenjuoksun tasolla. Ihminen käsittelee maailman vain omilla aisteillaan, ja niiden ulkopuolelle jäävät asiat eivät taida selvitä vaikka kuinka pyöriteltäisiin eri argumentteja.

Miksi siis kuluttaa omaa elämäänsä ja tietoisuutta ympäröivästä maailmasta sen pohtimiseen, mitä tapahtuu kun kuolema tulee? Paljon tehokkaampaa olisi hyödyntää tilaisuus nauttia elämästä olentona, joka tiedostaa itsensä ja ympäristönsä ja pystyy toimimaan muunkin kuin alkukantaisten vaistojen varassa. On melko munkki että olet syntynyt miljoonien siittiöiden joukosta ja kaiken lisäksi vielä ihmisenä etkä esim sontakuoriaisena. Sen lisäksi olet teollisuusmaassa jossa ruokaa riittää ja asiat ovat hyvin. Oho?

Ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä sen sijaan voidaan tutkia ja selittää tieteen keinoin, ja niin kuuluukin tehdä. En edes oikein ymmärrä tätä TIEDE VS. USKONTO -shaibaa siinä suhteessa, että vaikka tiede meille kertoisi kuinka kaikki ympärillämme käytännössä tapahtuu, ei se välttämättä pysty tarjoamaan sen varmempia teorioita maailmamme synnystä kuin uskonnotkaan. Tiede kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden ihmisille kehittyä ja päästä eteenpäin lajina, mitä uskonto ei tee.

Ja Raamattua (ym. uskontojen pyhiä kirjoja) kirjaimellisesti tulkitsevat sietäisivät minun mielestäni saada korvilleen. Kirjat ovat ihmisten kirjoittamia ja niiden suhteen TÄYTYY ottaa huomioon se, minkälaisessa ympäristössä ja millä aikakaudella ne on kirjoitettu. Esimerkiksi Raamatun tapauksessa on selvää että asioiden kertominen vertauskuvin (luomiskertomus, Aatami ja Eeva jne.) on uskonnolle kannattavampaa, sillä tällaiset tarinat ovat miljoona kertaa helpompia kansalle ymmärtä kuin monimutkaiset ja puisevat selostukset. Jos unohtaa jokaisen tavun kirjaimellisen tulkinnan, tarjoavat valtauskontojen pyhät kirjoitukset loppujen lopuksi aika samat ohjeet; olkaa kiltisti ja rakastakaa toisianne.

Hyveellisen elämän ei pitäis tulla minkään sääntökirjan tai muinaisten lakien pohjalta vaan omasta motivaatiosta tuottaa ympäröiville mönkiäisille ja tallaajille enemmän hyvää kuin huonoa. Oman nautinnon tavoittelu kun ei käytännöntasolla toteutettuna imo välttämättä ole niin hohdokas aatemaailma kuin voisi luulla, nautintoa kun voi saada myös siitä että tuottaa iloa jollekin muullekin kuin itselleen.

Ja tarkoitukseni kun oli vain bashata edellistä postaajaa.

Qahwi kirjoitti:

Argatni kirjoitti:Otetaan esimerkiksi paino tai gravitaatio. Eri puolilla universumia se on erilainen, mutta mikä on kaikkien näiden oikea yksikön arvo?

Wtf "oikea yksikön arvo..."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Painovoima

Gravitaatiovoima: F = G x [m(1) X m(2)]/R^2

Missä
G = gravitaatiovakio
m = kappaleen massa (suluissa oleva juttu on vain alaindeksi)
R = kappaleiden välinen etäisyys

Learn to physics

Niin. Ihminen vain loi tuon käsityksen ja tuon laskukaavan, koska sitä "oikeaa arvoa" silti ei koskaan löytynyt.

Jaa. Ihminenkö se itse sen järjen ja ajatuksen mahdollisuuden loi?

En tässä muutenkaan väitäkkään, että Jumala olisi olemassa. Kuitenkin on turhaa yhtään puhua tästä Jumalasta, sillä moni tässä siirtyy tieteen ja kukkakeijujen puolelle.

Argatni kirjoitti:

Qahwi kirjoitti:

Argatni kirjoitti:Otetaan esimerkiksi paino tai gravitaatio. Eri puolilla universumia se on erilainen, mutta mikä on kaikkien näiden oikea yksikön arvo?

Wtf "oikea yksikön arvo..."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Painovoima

Gravitaatiovoima: F = G x [m(1) X m(2)]/R^2

Missä
G = gravitaatiovakio
m = kappaleen massa (suluissa oleva juttu on vain alaindeksi)
R = kappaleiden välinen etäisyys

Learn to physics

Niin. Ihminen vain loi tuon käsityksen ja tuon laskukaavan, koska sitä "oikeaa arvoa" silti ei koskaan löytynyt.

Jaa. Ihminenkö se itse sen järjen ja ajatuksen mahdollisuuden loi?

En tässä muutenkaan väitäkkään, että Jumala olisi olemassa. Kuitenkin on turhaa yhtään puhua tästä Jumalasta, sillä moni tässä siirtyy tieteen ja kukkakeijujen puolelle.

Niin, ihminen on luonut tapoja kuvata maailmaa ja sen toimintaa. Onko se niin hankalaa ymmärtää?

Argatni kirjoitti:

Qahwi kirjoitti:

Argatni kirjoitti:Otetaan esimerkiksi paino tai gravitaatio. Eri puolilla universumia se on erilainen, mutta mikä on kaikkien näiden oikea yksikön arvo?

Wtf "oikea yksikön arvo..."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Painovoima

Gravitaatiovoima: F = G x [m(1) X m(2)]/R^2

Missä
G = gravitaatiovakio
m = kappaleen massa (suluissa oleva juttu on vain alaindeksi)
R = kappaleiden välinen etäisyys

Learn to physics

Niin. Ihminen vain loi tuon käsityksen ja tuon laskukaavan, koska sitä "oikeaa arvoa" silti ei koskaan löytynyt. ;)

Jaa. Ihminenkö se itse sen järjen ja ajatuksen mahdollisuuden loi? *lala*

En tässä muutenkaan väitäkkään, että Jumala olisi olemassa. Kuitenkin on turhaa yhtään puhua tästä Jumalasta, sillä moni tässä siirtyy tieteen ja kukkakeijujen puolelle. *enkeli*

Juuri tämän takia ei tapella ihmisten (jotka eivät tässä tapauksessa satu selvästi tietämään mitään luonnontieteistä") kanssa, tällaisista asioista.

Mikä ihmeen "oikea arvo"? Joku (ja useampikin) sinua selvästi fiksumpi ihminen on todennut oikeaksi tai ainakin lähes täydellisen toimivaksi teorian, jossa kahden kappaleen välinen vuorovaikutus riippuu niiden kappaleiden massasta ja etäisyydestä toisiinsa nähden. Maapallon pinnalla gravitaatiovoima koetaan suurempana kuin vaikka kuun pinnalla, koska kuun massa on selvästi pienempi kuin Maan ja vice versa. Olet varmaan huomannut kuinka kaksi magneettia vetää toisiaan kovemmin puoleensa kun ne ovat lähempänä toisiaan yms... Sama periaate kyseessä.